Hymy :)

Viikonlopusta kriiseineen tuli selvittyä suht kunnialla, ja nyt on tällänen hyvä, rauhallinen fiilis. Ei keitä enää :D Vaikka mun lihavuuskriisille ei tehnykkää kovin hyvää kun multa kysyttiin perjantaina et oonko raskaana! Olin syöny spagettia aiemmin ja olin vähän turvoksissa. Tosin niillä promillelukemilla luulis olevan kaikille aika selvää, et kuinka asia on :D Niin, tuli taas ryipättyä se kahen päivän putki, mut ei oo ees morkkista tai sellasta ahdistus-paniikki-paska oloa! :)

Perjantaina tosiaan oltiin anopin 50v synttäreitä juhlistamas ja lauantaina yhen opiskelukaverin 23v. Lauantaina tietty piti aloittaa hyvissä ajoin ennen ku eiliset promillet ehti vaihtua krapulaksi.. :P Ja joo, mä kestin sen paljon paremmin ku odotin, ehkä tästä parin viikon selväpäisyydestä tosiaan on ollu hyötyä. Koko viikonloppu oli kyllä sairaan hauskaa kaikkine ihanine ihmisineen <3 Niin ja heiluin siinä mun uudessa valkoisessa minimekossani koko viikonlopun ja tuntui kivalta ja nätiltä, eikä yhtään niin lihavalta kun siinä ilkeässä sovituskopissa. :)

Eipä taas tällä kertaa kummempaa, halusin vain ilmottaa et oon kunnossa, kun edellinen päivitys meinas olla hivenen synkähkö. :) sii juu!

Se siitä

Niin, niinku otsikko sanoi, niin thats it.. Kiitos tästä vähän yli viikosta, jona minun ei ole tarvinnut vihata itseäni eikä muutakaan maailmaa yli kaiken. Kiitos myös rakas lattia kun otit kopin..

Mulla oli hyvinhyvin tylsää ja lähdin sitten käymään halpa-hallissa kattomas jos löytäisin jonku halvan kivan mekon huomisiin juhliin. No, se oli ensinäkemältä hyvin halpahallimainen, kaikki värit ja kuosit melko hirveitä, eikä leikkauksiskaa paljo kehumista, mut kun riittävästi kaivelin, löysin kivan mustarudullisen mekon. Otin siitä 38,40 ja 42 koot sovituskoppiin mukaan (40 mulle on yleensä ollu ok, toisaalta oon vähä laihtunu, siks 38 ja 42 varooksi.) Kokeilin eka 40kokoo mut se oli niinku ois heittäny säkin päälleen. Kokeilin 38:a ja sekin oli liian iso! Tuli niin hyvä mieli "et jes, mä en ookkaa läski" vaikka se tarkottiki sitä, ettei se mekko nyt sitte tullu kysymykseenkää. Se 38 oli siis valikoiman pienin.
  Jatkoin ettimistä ja löysin aiva nätin mustan pikkumekon jota sit kans kokeilin kokoa S, joka oli just hyvä, paitsi että mun inhat läskini näky siinä niin hyvin et oksetti. Aattelin kuitenki et jos siihen laittais jonku vyön tai jotain niin se vois olla parempi. Sit muistin et mun ainoot legginssit on mustat, enkä oo menos hautajaisiin, joten kokeilin samanlaista valkoista, jonka sitten ostinkin, mutta nyt mulla ei oo enää fiilistä mennä yhtää mihinkää tai tehdä yhtää mitää. Että sillai. Aion maata sohvan alla lihavana loppuelämäni yksin. Kiitos.

Hyvän fiiliksen pilaaminen on siis helpompaa kuin terve järki vois kuvitellakkaan. On vaikee ees pukee ajatuksia sanoiksi, tuntuu niin hirveen pahalta, niin epätoivoselta. Eikä vaan siksi että oon lihava, vaan myös siksi, ettei vaan jaksais enää skarpata tai yrittää mitään, kun koko maailmankuva voi romahtaa puoles minuutis ilman että mitää oikeesti vakavaa ees tapahtuu.
  Mä syön lääkkeeni, käyn terapiassa kahdesti viikossa, nukun yöni hyvin ja tasasella päivärytmillä, yritän parhaani syödä terveellisesti ja ulkoilla. Mutta ei, tästä ei vaan tuu niin yhtää vitun mitää.

One Lovely Blog Award

1. Kerro linkin kera, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus eteenpäin 15 blogille/bloggaajalle.  

Niin, kukaan ei halunnut lahjoittaa tätä mulle, mut mä ovelasti kopioin sen ite :D Eli nyt sit yritän keksiä itestäni jotain faktoja. 

1. Olen eläinrakas. Erittäin eläinrakas.
2. Asun avoliitossa.
3. Olen eläkeläinen.
4. Mulla on siniset silmät. 
5. Vihaan heräämistä.
6. Rakastan valoa. (Yleensä)
7. Tykkään väreistä ja värikkäistä asioista.

Haa, onnistuin. Viimeinen meinas kyllä tuottaa tuskaa. Ei ehkä siksi, ettei ois keksiny mitään, vaan siksi että se oli viimeinen. 

Viimeaikoina ei oo oikeen tullu kirjoteltua. Ehkä siksi, että meneillään on nyt keskivertoa parempi kausi, 

ei oo mitää mistä valittaa=ei oo mitää mistä kirjottaa. :D

Sitä ei kuitenkaan osaa tai haluakkaan nauttia niistä elämän pienistä hyvistä asioista, kun tietää että se pudotus odottaa aina jossakin. Onneksi tosiaan on lattia vastassa sitten kun se tapahtuu. Pitää ajatella positiivisesti.  

Joo, taidan jatkaa myöhemmin, jos keksin jotain sanottavaa. Nyt ei oo oikeen runosuoni kukassa :D 

sii juu leitör alligeitör, tai jotain. :D

Perjantai

Kyllä, perjantai, ilman suunnitelmia juomisesta. Tuntuu aika hyvältä :)

Tiina kävi tänään (se on siis edelleen se kuntoutusohjaaja) ja jäi tosi hyvä mieli siitä käynnistä. Me tehtiin jotain kartoitusta lyhyen tähtäimen suunnitelmista, niin että Tiina vähä niinku haastatteli mua. Kävi siinä ilmi, et mulla kuitenkin on ajatuksia ja haaveita, siis ihan pieniä asioita näin aluksi, mutta kuitenkin. Ne vaan pysyy aika hyvin piilossa jostain syystä. Ehkä mä oon juntannu riittävän syvälle ajatuksen, et pessimismi suojaa pettymyksiltä. Mut oli kuitenki kiva huomata niitä haaveita olevan :)
  Sit aina ku oli kysymys mitä haluaisit harrastaa/missä haluaisit käydä jne. Niin sen jälkeen tuli kysymys, et mikä estää. Se oli aika monessa kohtaa se.... öööö .... joku..? Tiina sanoi, ettei sitä, mikä se jokin on, tarvitse löytää nyt, mutta sen selvittämisestä on hyvä jatkaa näiden mun solmujen aukomista.

Mä oon viimepäivinä lukenu paljon eläinrääkkäyksestä. En oikeen tiä miks. Näistä tapauksista lukeminen herättää vain ihan hulluna kysymyksiä. Päällimmäinen ajatus on, et mikä saa ihmisen nostamaan itsensä muun elollisen yläpuolelle, miks muka ihminen ois jotenki parempi tai tärkeempi eläin kuin mikään muukaan.
  Tän ajatuskaavan todistaa mm. se, että 15-viikkosen koiranpennun heittäminen kolmannen kerroksen parvekkeelta alas, niin että seurauksena on pennun lopettaminen, on ihan ookoo. Siitä saa 2v eläintenpitokieltoa jota kukaan ei valvo. Koitappa olla paikalla kun toinen ihminen tipahtaa itse ekan kerroksen parvekkeelta ja murtaa säärikarvansa, niin sua epäillään ihan takuulla törkeästä pahoinpitelystä, josta rangaistuksena on aina 1-10 vuotta vankeutta. Myös yritys on lain mukaan rangaistava.
  Jotenki hassua on mun mielestä myös se, miten koulukiusaamisesta nykymaailmassa puhutaan. Siis peruskouluikäisistä. Jos lapsi välitunnilla tulee hakatuksi viiden muun lapsen toimesta, tämä on koulukiusaamista. Jos lasta heitellään esineillä, kampataan, haukutaan, uhkaillaan ja pöllitään tavarat, tämä on koulukiusaamista. Mutta odotas, jos aikuiset (nuoret tai vanhat aikuiset) tekee samaa toisilleen, näillä asioilla on ihan uudet nimet. Pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, kunnianloukkaus, laiton uhkaus, ryöstö/varkaus=koulukiusaaminen. Ja kaiken lisäksi jos lapsi uskaltautuu aikuiselle kertomaan näistä asioista, sitä taputetaan päähän ja sanotaan: "älä välitä niin ne lopettaa aikanaan".

Yhä edelleen olen siis sitä mieltä, että maailma on paska paikka ja ihmiset läpimätiä.

Ei mulla muuta, meen suihkuun. Halit <123

Pätkä.

Nyt siis ihan lyhyt kertaus Johannan viikonlopusta, joka yllättäen meni ryyppäämiseksi. Oikeesti mä uskon et mä voin näin honosti, koska ei mun lääkitys voi toimia kaiken tän alkoholin kans. Kuitenki, ylpeyden aihe: Mä tein tänään päätöksen! Ensimmäisen vuosiin! Vessanpytty meni rikki viime yönä erään ei-kännisen kaverin vaikutuksesta, aamulla kävi asentaja. Se kysyi, yritetäänkö korjata vanha vai vaihdetaanko uus pönttö. Mä yritin herättää oskarin, huonolla menestyksellä, joten jouduin ite päättään. Ja meillä on nyt uus vessanpytty :) Mä oon oikeesti aika ylpee siitä, et osasin toimia tässä tilanteessa ja myöhemmin kävi ilmi, että muidenkin mielestä oikein. Wayy :D
 Mun piti kirjottaa jotain mutaki, mut meni ohi, eli jatkamme ensi vuonna :D
  Illanjatkoja. :)