Teksti numero 150

Yö meni ihan mahtavasti. Aamu meni vielä paremmin! Heräsin kyllä ennen kuutta mut ihan hetkeksi taas ummistin silmiä ja puoli päiväähän siinä meni...

Noo, hyvä se kai joskus on niitä univelkoja nukkua pois... Lenkillä jäi taas käymättä. Ei ole hyvä tämä. Huomenna punnitus ja jännittää!

Sain kuitenkin jotain aikaseksikin. Vein roskat, täytin ja tyhjäsin tiskikoneen, imuroin, moppasin, pyyhin pölyt ja pesin vessan. Eikö tommonen hiki pääs huhkiminen ihan käy urheilusta? Kokkailin ja söin jauhelihasoppaa ja olihan se pitkästä aikaa hyvää. Kahvia tekis mieli, mut ei näin myöhään enää voi... 

Mun suklaahaaste voi hyvin. Enää kolme päivää niin saan syödä ton ihan vaan lievästi häiritsevän patukan jääkaapista. 😊

Kesän ekat salamat bongattu! Ukkosen jyristessä täs oon koko päivän siivonnu, mut nyt vasta näin salamoita kun äsken kävin röökillä. On toi vaan niin siistiä! Siistiä niin kauan kun läppärin akku riittää. Kaikki piuhat irti, puhelin vaan läppärin perään lataukseen ja siitä jakaa netti. Sit kun akku loppuu niin mul ei oo enää mitään tekemistä. Tekis mieli mennä ulos istuun katteleen sitä salamointia, mut näkyyhän se tuosta ikkunastakin. 😅 Nyt muuten räpsyy ja jyrisee aika lähellä! Sadekin vihdoin meinaa alkaa, piskottelee nyt ainakin.

Saunapäivä se meinaa olla. Koko päivän hikoillu niin että huhhuh! Yli 31 astetta sisällä lämmintä ja täälä huhkinu... Hullun hommaa. Mut onpahan nyt ainakin siistiä 😍

Eipä kai mulla tässä enää muuta. Vois nyt mennä sinne ulos, tai jotain. Pai!

Huono koiranomistaja

Niin... Ja paska ihminen muutenkin. Mä eilen ehtoolla joskus kuuden mais aattelin levätä ihan pienen hetken ku hirvee väsy, niin nukuin sit aamuun asti.

Huonon koiranomistajan se tekee musta siksi, että koirien iltaulkoilu ja -ruokinta jäi väliin. Ne siis oli kusematta klo 15-06. Pakko kuitenkin sanoo et aika hyvin pennulta! Olin jotenki niin unella vielä lenkilläkin et ei jaksanu ku 2,5km... Ja kuumakin oli, vaikka ennen kuutta lähdettiinkin niin oli jo 22 astetta ulkona.

Tänään on puolivuotispäivä.
-Puoli vuotta iskän kuolemasta. Paljon on ollut kestettävää, tehtävää, opittavaa. Mä oon suoriutunu ihan kivasti perunkirjoituksesta, firman hoidosta, sekä vakuutus- ja pankkiasioista. Kuten sanottu, paljon on opittu uutta ja jänittävää. Joo, yhdellä ännällä, jänittävä.
-Puoli vuotta Fian syntymästä. Paljon on ollut kestettävää, tehtävää, opittavaa. Vaikkei se nyt mun ensimmäinen pentu olekaan niin on siinä ollut taas opettelemista. Ja opetettavaa. Se ei edelleenkään osaa istua eikä antaa tassua, mutta on sisäsiisti, käytöstavat hallitseva, hieno pieni pentu. Vaikkei edes ole kovin pieni enää, painaa jo 9kg ja on lähes äitinsä korkuinen.

Mun pää on ihan tyhjä. Kirjoitin aamulla päivityksen faceen ja kun luin sen, sain kivan itkukohtauksen. Käsitteli siis iskän kuolemaa se. Nyt on ihan hirveen vaikee ajatella mitään muuta, siksipä tämä teksti päättyy tähän. Paipai

Fiilis 5+

Mä sitten toteutin uhkaukseni ja muutin tietsikkahuoneen lattialle. Unet jäi vähäisiksi mut silti heräsin melko pirteenä jo vartti ennen herätyskelloo.

Lenkki meni ihan jeba. Mä oon nyt ruvennu puuttumaan vastaantulevien koirien kohtaamiseen. Tähän asti se on mennyt niin että molemmat hyppii hihnaa vasten takajaloillaan toista koiraa kohti. Nyt mulla on joka ulkoilulla nakki mukana ja se on toiminu tosi hyvin, paitsi että. Nyt kun vastaantuleva koira haukkui meille, niin Fia ei enää kestäny. Nakkia yritin tarjota mut ei sitä nyt kiinnostanut muu kuin se haukkuva koira. VMP. 

Mä oon tähän asti lastannu koirat aamuisin autoon ja ajanu tonne pururadan varteen. Tänä aamuna aloin miettiä, et jos kävelisin sinne ja sen radan kerran ympäri, niin matkaa tulis varmaan aikalailla saman verran kuin tossa kaks rinkiä kävellessä. Ainut vaan et matka radalle ja takasi on tylsää tasaista asfalttia, paljo parempi reeni se mun käsittääkseni olis vaan kiertää se rata kahdesti. Pehmee alusta ja muutama melko jyrkkä mäki... Ja vielä sekin, että näiden kahden kierroksen välissä voi käydä autolla juottamas koirat ja ittensä, mut jos lähtis kävellen sinne asti, joutuis joko kantamaan vesipulloa mukanaan tai sit kuolla janoon koko porukalla.

Tänään olis imurointi- ja koirienlaittopäivä. Huomenna Pori KV niin Jida pitää puunata sitä varten, vaikka olishan tänään muutenkin kampauspäivä. Ja kynsien leikkuu. Ja imurointi. Kaveri tulee tänne laittamaan yhden koiran näyttelykuosiin ja se jää sit meille yövieraaksi. Se koira, ei kaveri. 

Mullahan on Stilnoctia tarvittaessa nukahtamiseen. Pitäis oikeesti lopettaa niiden syöminen! Mä puuhailen kaikkea kovin jännää unissani, enkä muista aamulla mitään. Oon nyt sentään (näköjään) merkannu ylös kaiken mitä oon unissani syöny ja eilen menikin sit kaloriraja yli. Mut kun mä tosiaan nukuin sen 14 tuntia toissayönä heräten vasta puolilta päivin, niin en olis saanu unta ilman tarvittavia edes tuohon aikaan kun nyt sain, olisin todennäköisesti valvonu johonki aamuyöhön asti...

Röökiä tekee mieli ihan jatkuvalla syötöllä. Toi sähkörööki auttaa vähän, mut silti tuntuu et oon jatkuvasti pihalla polttelemas. Ei oo kovin kivvaa.

Fiilis on nyt oikeesti aika hyvä. Jotenkin kummassa tollasten unien jälkeen mul on semmone levännyt olo ja vähä sellanen optimistisehko "tästä taitaa tulla hyvä päivä". Toivotaan nyt ainakin parasta. 😊

Huvittais jo tehdä jotain mut pyhä kahvinjuonti on kesken. Sit kun sen saa juotua, vois vaikka tyhjätä tiskikoneen ja sit ruveta kamppailemaan kamman kans, eli nostaa koira pöydälle x2. Kuuden mais tulee nää mun vieraat. Siihenkin on vielä ikuisuus! Jos herää aikasin niin päivät on ihan mielettömän pitkiä..

Kai sitä vois tehdä jotain. Sii juu!

Univelka

Taitaa olla nyt maksettu.

Oliskahan? Täs on tullu pari viikkoo nukuttua semmosii 6h öitä niin jossain vaiheessahan ne on otettava takasi. Eilen sit menin sänkyyn jo seiskalta ja nousin vasta kun huvitti, eli ennen puolta päivää. Laitoin puhelimen ehtoolla äänettömälle ja siihen oli tullu 9 viestiä ja 4 puhelua 😳

Tuli tiistaina vähä kännättyä, joten ke aamuna olin niin turvoksis et punnitus jäi tälle päivää. -700g viikon tulos! En jaksanu ottaa mittoja kun olin ihan ku puusta pudonnut noustessani. Jos sit huomenna. Nyt saa olla korkki kiinni toistaiseksi, toi jupottelu ei tee hyvää päälle, rahatilanteelle, eikä laihdutukselle. 

Taidan muuttaa tietsikkahuoneeseen, laittaa patjan lattialle. Sekä nukkuminen, että herääminen on makkarissa tuskallista. Aamuaurinko paistaa suoraa ikkunaan ja vaikka on sälekaihtimet, mustat verhot, ikkuna auki ja pöytätuuletin siinä edes, siel on silti aamuisin about 100 astetta lämmintä. Täs tietsikkahuonees on ihana rakas suloinen ilmastointilaite! Kalliiksi se tulee pitää päällä, mut toi 30-32 asteen sisälämpötila kyllä houkuttelee kuluttamaan sähköä vähän enemmän. 

Koska mä en heränny aamulla, en varmaan olis heränny vaikka naapuritalo olis räjähtäny, niin lenkki jäi tältä päivää väliin. Jos huomenna sitten vetäis vähä pidemmän niin tasaiskohan se tämän suuren vääryyden? Ei voi tietää, mut tokihan sitä voi kokeilla. 

Nyt on aamukahvit juotuna ja pitäis lähtee vähä jeesimään yhtä ystävää hädässä. Katellaan! 😊

Lääski. Ei toivottavasti kauan.

Siit on aikaa ku viimeks kirjotin. Ihan liikaa. Paljon kaikkee jännää on tapahtunu.

Mullahan oli 20 viikon ja 10 kilon laihdutussuunnitelma. Ensimmäiset 10 viikkoo meni laiskotelles, syödes ja ryypätes. Lihoinkin yhtäkkiä viikossa 1,5kg! Kaikenkaikkiaan sain painoa pois 1,9kg/10vko.

No, sit mua alkoi suorastaan vituttaa ja päätin et nyt tän jälkimmäisen puolikkaan mä teen oikeesti töitä sen eteen, et saan sen 8,1kg pois 10 viikossa, mikä sitten yhteensä tekis 10kg/20vko. Se tarkoittaa sitä, et mun pitäis pudottaa yli 100g joka päivä, ~800g viikossa. Punnitus aina keskiviikkona ja mittanauha pääsee töihin kahden viikon välein. Huomenna on siis 12. Punnitus ja koska mulla on hidas sytytys, mitat otan huomenna vasta toista kertaa.

Mä aloin liikkua. Mä käyn 3-5km lenkillä kuutena päivänä viikossa. Koska sielä on olevinaan kesä, niin sielä on myös kuuma, joten mä herään ennen kuutta että ehdin vetää lenkin ennen kun ilma lämpiää liiaksi.

Aamulenkki. 😊

Mä aloin laskee kaloreita. Latasin Yazio-nimisen sovelluksen, punnitten kaiken mitä syön ja syötän tiedot tohon appiin. Se antoi mulle päivittäiseksi rajaksi 1308kcal + kulutus, eli jos käyn viiden kilsan lenkillä jossa kuluu ~250kcal, niin saan syödä yli 1500kcal. Tosin pyrin siihen, että se pysyis alle ton alkuperäisen rajan 1308, koska aikataulu tässä projektissa nyt on melko tiukka.

Mä ostin aktiivisuusrannekkeen. Se vahtii mua kun nukun, se laskee mun askeleet, pulssin, päivän aktiiviset minuutit yms. Oon tykänny ihan ylipaljon!

Viime yö.

Mä oon nyt vertaillut noita öitäni. Rannekkeen ostamisen jälkeen oon kerran nukkunut yli 8 tuntia, mut en kertaakaan heräämättä vähintään kahta kertaa. Syvä uni jää vähäiseksi, mun ikäisellä naisella sen pitäis olla 12-23% unesta, mulla toi 12 on keskiarvo. Viime yönä nukuin syvää unta jopa 24%, mutta se taas oli pois REM-unesta, joka jäi 4% alle suosituksen. Näitä on tosi jännä seurata! Joku sanoi et pitäis lopettaa sen käyttö, et se vaan lisää ressiä nukahtamisesta, mut en mä ressaa sitä, se on musta vaan niin mielenkiintoista. 

Koska mä oon univammaanen, niin vuorokausirytmin korjaus sujuu vähän huonosti. Mä herään joka aamu ennen kuutta, mutta illalla en nukahda. Oon väsynyt jo ennen ysiä ja menen sänkyyn, sit mä pyörin sielä ajan X ennen kun Nukku-Matti suvaitsee saapua. Eilen otin vielä tarvittavatkin lääkkeet ja silti valvoin melkein 23een, eli yli 2 tuntia sängyssä pyörimistä. Voishan sitä toki tehdä jotain muutakin kun pyöriä, mutta mitä?

Koska mä oon ruokavammaanen, ateriarytmin korjaus sujuu vähän huonosti. Nyt oon lenkin jälkeen sekoittanut purkilliseen rahkaa vähän mysliä ja se blenderiin mehun kanssa niin siitä tulee kiva aamiaisjuoma. Sit pitäis syödä lounasta. Lounas? Jää väliin. Välipala? öö... Päivälliseksi sitten laitan lämpimän ruuan ja iltapalahan ei oo ollu mikään ongelma niin kauan kun oon noita ahmituttavia iltalääkkeitä popsinu. Mä en vaan voi ymmärtää saati käsittää, miten ihminen muka vois syödä 5 kertaa päivässä. 😳

Herkuttelu on paha. Mä kyllä pääsääntöisesti pystyn syömään herkkuja sen verran vähäisesti että pysytään kalorirajan alapuolella, mutta välillä kyllä karkaa käsistä ja pahasti. Se on huono juttu se. Nyt mä yritän, kun saan herkkukaapin tyhäksi, en enää ostaisi sinne täydennystä. Jätski on sallittua, mikäli sen saa rajaan mahdutettua. Jotain kivaa pitää olla, ei voi ihan totaalisesti kieltäytyä ihan kaikesta.

Mun koiraharrastuskin voi hyvin. Koirat on tietty lenkillä aina mukana, kynnet leikkaan kahdesti viikossa, kampaan molemmat kerran viikossa ja pesen tarpeen mukaan. Nyt kesällä on näyttelyitä paljon, tässäkin kuussa kolmen viikonlopun putki, joka päättyy nyt sit lauantaina Porissa. Elokuussa on Tampereella pentunäyttely, Fian ensimmäinen esiintyminen virallisissa. Se sai muuten ensimmäisen pystinsä mätsäreissä tuossa taannoin! En varmaan olis voinu olla ylpeempi mun kirpusta 💗 Mä oon taas alkanu nauttia. Oli aikanen jokunen, jona "nöyyyy, taasko toi pitää kammata?!" Mä muistan taas miks hommasin turkkikoiran ja toisenkin vielä, se on mun turkkiterapiaa ja mukavaa ajankulua. Ja ne on niin rakkaita!

Mä rakastan rutiineja. Jos mä joka ikinen viikko teen just samat asiat just samoina päivinä, niin ne asiat hoituu ihan kuin itekseen! Imurointi ma&pe, kynsienleikkuu ennen imurointia. Muu siivous maanantaisin. Punnitus ja mitat keskiviikkoisin. Koirien kampaus perjantaisin jne.. Ja päivittäiset rutiinit samoin, aamuisin ja iltaisin teen kaiken samalla tavalla samaan aikaan joka ikinen päivä. Se vaan niin toimii mulla. 😊

Eiköhän tää nyt tälle päivää ollu tässä. Jatkuu....