Mun on jo monta päivää tehnyt mieli kirjoittaa, mutta kun en oikeen oo keksinyt mistä aloittaisin yli kuukauden tauon jälkeen. Nyt mä aattelin, et jaan tän tekstin osiin sen mukaan, mitä on päällimmaisenä mielessä. Nyt pitää enää osata laittaa ne asiat järjestykseen.
Sijalla 6: Koirat
Viimeisellä sijalla siksi, että niillä ei ole mitään hätää 😊 Fia palautui viime viikon maanantaina näyttelyreissulta ja kasvattaja väitti että se on kipeä. Ei antanut mun itse, vaan vei siltä pissanäytteen eläinlääkäriin. No, se oli puhdas. Kun nyt kerran väitettiin että se oirii, niin veinpä sen sitten verikokeisiin. Verensokeri oli ihan pienesti koholla, viitearvot 3,3 - 6,1 ja Fian arvo oli 6,4. Päätettiin seurailla ja oon nyt kantanut pissanäytteitä selkä vääränä, mutta kun kaikki kolme on olleet puhtaita, sanoi tohtori, että verikokeessa kohonnut todennäköisesti ihan vaan siksi, että se ressas sitä lääkärikäyntiä. Päätettiin seuranta lopettaa ja todeta, että mulla on ihan terve nuori koira. Kalliiksi sen toteaminen tuli, mut aika pieni hinta mielenrauhasta loppuviimein kuitenkin.
Turkinhoito on taas vähän jäänyt. Jos tänään sais kammattua toisen ja huomenna toisen... Siinä sitä sitten olis ohjelmaa jo hetkeksi.
Sijalla 5: Unet
Päin vittua. Viime yönä nukuin 5h3min, sitä edellisenä jopa 5h36min yms.. Herään siinä klo 4-6 ilman minkäänlaista syytä ja se on syvältä. Mä en oo ylipirtee, mut en myöskään yhtä epätoivoinen kun silloin pari kk sitten uniongelmien vuoksi olin. Tää ei oo ollenkaan samalla lailla tuskallista, mikä tekee tästä varsin hämmentävää.
Sijalla 4: Hoito
Mulla on tavallaan uusia diagnooseja. Ei kovin tarkkoja, mutta määrittämättömiä. Määrittämätön pakko-oireinen häiriö ja yhtälailla määrittämättömäksi luokiteltu syömishäiriö.
Mä täytän päivittäin ruokapäiväkirjaa ja kirjaan ylös myös unen keston ja laadun, sekä päivän päällimmäiset fiilikset ja tekemiseni. Mulla on sairaanhoitaja kerran viikossa, hänen kanssaan käydään noita päiväkirjoja läpi ja viimeksi sain myös kotitehtäviä. Ravitsemusterapeutin ja psykiatrin tapaan noin kerran kuukaudessa. Kotikuntoutuksesta Niina kävi viimeistä kertaa maanantaina, eli se puoli on nyt niinkuin finito.
Ainut melkein-ongelma on Seinäjoella kulkeminen niin usein. Vain melkein, koska tajusin just alkuviikosta et mulla on melkein 3kk matkakorvaukset hakematta KELAlta 😂 Jos se olis oikee ongelma niin ehkä olis pitäny rahoistaan huolen.. Pyysin sihteeriltä listan mun käynneistä ja saan sen ens kerralla, niin sit alkaa kova naputtelu.
Mut mulla on kerrankin varsin validoitu fiilis. Ne oikeesti tukee ja ymmärtää ja haluaa auttaa, sen enempää (tai ehkä edes sitä) en olis koskaan ees uskaltanut toivoo!
Sijalla 3: Alkoholi
Maistunut vähän liiankin kanssa viime aikoina. Viime viikolla vaan tiistaista lauantaihin, eli viiden päivän putki. Nyt oon jo neljättä päivää selvin päin ja kyllä tihkasee! Tekis vaan koko ajan mieli... Mut taas kun jätti lääkkeet syömättä ja ruuat kans, nukkui kuin sattuu eikä mitään saanut aikaiseksi, on taas päällä ihan kunnon morkkis. Vaikkei varsinaisesti mitään väärää olekaan tapahtunut, niin olo on kuin olisi jotain pahaa taas tehnyt. Sitä se teettää. Yks Teuvalla-asumisaikainen psyk. Hoitsu sanoi aina, että darrassa ihan kenelle tahansa voitaisiin diagnosoida keskivaikea masennus... No, tänne sitä diagnoosia sitten!
Toisiksi tärkeimpänä: Kaverit
Sekavaa. Toisaalta tuntuu et on paljon kavereita, mutta pohjimmiltaan on ihan hurjan yksinäinen.
Liisan kanssa jokin hiertää. Me jutellaan päivittäin, halitaan ku tavataan, hymyillään, autetaan, mut mun vaisto sanoo et jokin ei oo nyt vieläkään hyvin. On se silti rakas 💖
Mun suosikki exä. Hyvä tyyppi, kivaa seuraa, mut aina meidän yhteiseloon jollain mittapuulla liittyy alkoholi. Se ei hyvä juttu ole ollenkaan se.
Koirieni kasvattajan kanssa välit on viilenneet aika railakkaasti. En oo ihan varma et miks, mut joku aavistus mulla asiasta on. En tiedä onko tämä enää ollenkaan korjauskelpoinen ystävyys.
Kaikki muut. Ihan jees viestitellä, mut en mä kyl haluu nähä ketään. Varsinkaan selvin päin ollessani. Vähemmän on tullut luurissakaan juoruiltua viime aikoina.. Jotenki vaan ahii.
Ja päällimmäinen, ylläripylläri: Ruoka
Sain ravitsemusterapeutilta viime viikolla listan, mitä, miten paljon ja milloin mun pitäisi syödä. Suunnitelma on, et 5 ateriaa, joista kaks lämpimiä. Ryyppäämisestä ja rapulasta selvittyäni mä päätin yrittää ja mun ruokapäiväkirja tän viikon osalta hipoo jo täydellisyyttä. Eilen ja maanantaina 5 ateriaa, tänään taitaa tulla 6, koska heräsin niin aikaisin että popsin ekan aamupalan ennen kuutta ja toisen suunnitelman mukaan siinä ysin pintaan.
Suunnitelmassa pysyminen on yllättävän helppoa. Ainakin, jos ei satu olemaan mitään muuta tekemistä kuin suunnitella, kokata tai syödä ruokaa. Nytkin huomaan välipalan viivästyneen, kun näppäimistö sauhuten naputtelen tekstiä tässä. Hoitsuni sanoi, että jossain vaiheessa mulle alkaa ilmestyä semmonen hauska tunne ku nälkä ja sit ei enää tarvi juosta kellon mukaan kun kroppa ihan itsekseen ilmoittaa koska on tankkaamisen tarve lähellä. Nyt pitää vaan jaksaa tätä orjuutusta niin kauan että tämä toteutuu.
Loppuspiikki:
Mä voin oikeestaan aivan suhteellisen hyvin nyt. Herääminen sujuu, syöminen sujuu, nukkumaanmenokin melkein jo alkaa sujua, eli taidan pikkuhiljaa olla onnistunut myös vuorokausirytmin kääntämisessä aamupainotteisemmaksi. Nyt kun koirakin tosiaan sai ne terveen paperit, niin mun ainut ongelma on tää yksinäisyydentunne ja se, miten sitä ei voi korjata kun ei halua nähdä kun vaan tiettyjä ihmisiä. Monimutkaista, mutta näillä mennään. 😁
Nyt mun pitää lähtee moikkaan mummua, kun on vietävä jotain papereita allekirjoituksineen sinne.. Joten ei muuta ku näkemisiin, pai!
