Olisko kenties aloittaminen kuulumisista näin taas melkein 8 kk tauon jälkeen? Täällä ei näköjään ole sitä leukaansa hierovaa emojia, joten jouduin käyttämään kysymysmerkkiä. 😮
Mulle kuuluu kai ihan hyvää. Sain maaliskuussa elämäni ensimmäisen virallisen remissio-diagnoosin ja se minun nähdäkseni on yhä voimassa. Sanavalinta just noin, koska oon nyt viime ajat ollut väsynyt, uupunut ja aloitekyvytön, mutta mielestäni se on enemmän fyysistä. Tai sitten tämä on jokin uudenlainen masennustyyppi, jota en ole vielä tämän 15 vuoden aikana nähnyt. Tai sit tää on sairastetun flunssan jälkitila, joka tuntuu loputtomalta. Oli miten oli, oon ravannut labroissa viime ajat ja nyt on todettu, että mun maksa, mun munuaiset ja mun kilpirauhanen toimii just eikä melkein niin kuin pitääkin. Ja näin vuoden Litoa syöneenä olen siitä pääosin oikein iloinen.
Miksi se sitten on otsikossa nimetty katastrofiksi? Mulla on ollut erinäisiä oireita jo pitkään. En tiedä, miten pitkään, mutta voisin sanoa, että jo liian pitkään. Osan liitän suoraan lääkityksen sivuoireiksi, mutta osalle hain syytä jostain muualta, sitä kuitenkaan löytämättä. Näitä oireita on ripuli, väsymys, tasapainohäiriöt, liian todentuntuiset unet, kuolaaminen, vapina, vuotava nenä, vastustuskyvyn lasku, ajattelun hitaus, liikkeiden epätarkkuus, keskittymiskyvyttömyys, päänsärky, unettomuus ja pidätyskyvyn heikentyminen. Näistä moni sopisi kilpirauhasen liikatoiminnan oireiksi, mutta verikokein on todistettu, että sellaista ei minulla ole.
Katastrofin siitä tekee se, että kilpirauhasen liikatoiminta olis hoidettavissa lääkkeellä, joka saisi osan oireista katoamaan. Pahimmillaan vaatisi leikkaushoidon ja saisin uuden arven kaulaani vanhojen kaveriksi, mutta edelleen, se olis sillä ohi ja oireet katoaisi. Sitä nyt on kuitenkin turha miettiä, kun arvot kerran on kunnossa. Enkä todellakaan mitenkään vähättele tämän operaation tai koko asian vakavuutta! Mietin vain, että se on rutiinileikkaus, josta toipuminen menee tietyssä ajassa ja sen jälkeen ongelma on poissa, tai ainakin pienempi.
Nyt kun oireet on vain lääkityksen aiheuttamat, ei niistä pääse eroon vaihtamatta lääkitystä. Se taas on helvetillinen urakka, johon en mielelläni edes lähde. Punnitsen nyt tässä sitten, kumpi on pienempi paha: Nuo listan oireet, jotka kyllä eittämättä haittaa elämää, mutta kaikkihan on suhteellista; vai uudet lääkekokeilut, oikean lääkkeen ja annoskoon etsimiset, sen mukanaan tuomat kaksisuuntaisen sairausjaksot, mahdolliset psykoottiset oireet sekä melko varma osastoreissu, koska avohoidossa en todnäk saa tarvitsemaani tukea tähän soppaan.
Mua ahdistaa ja pelottaa ja ottaa päähän ja ärsyttää, koska tämä lääkitys toimii ja nyt siihen olisi taas kajottava. Mua pelottaa, mitä seuraava sairausjakso tekisi, mikä se olisi, miten mun elämä pysyy kasassa, jos joudun taas osastolle, kuka hoitaa koirat, jaksaako avopuolisoni käydä sen läpi taas kerran, jaksanko minä? En tiedä. Olisko helpompaa vain juosta vessassa horjuen, vapisten ja päänsärystä kärsien + ne kaikki muut niiden kaverit. EN TIEDÄ! Oonko mä koskaan kertonut, miten paljon mua ahdistaa se, kun en tiedä jotain asiaa, jonka tietäminen olisi jonkin toisen asian suhteen välttämätöntä? No, nyt viimeistään kerroin.
Oma hoitava psykiatri soittaa mulle huomenna. Ajattelin ehdottaa Lito-annoksen jakamista kahteen ottokertaan päivässä ja Reagilan hidasta purkua, ainakin kunnes oireet helpottaa, tai tarvittaessa kokonaan. Joudun todnäk käymään taas labrassa ennen Liton jakamista, koska sen pitoisuutta ei oo katsottu lähes puoleen vuoteen, mutta sehän ei haittaa. Mietin myös tarvetta masennuslääkkeelle, mutta haluan nyt ensin sittenkin katsoa, jos tämä väsymys johtuisikin siitä flunssasta ja menisi ohi.
The Worst Case Scenario: Mä oon kohta psykoottisessa maniassa/sekarissa, joudun osastolle, mies jättää, menee koti alta, joudun luopumaan koirista, enkä enää ehkä koskaan pääse takaisin remissioon.
Koska mä oon positiivinen ihminen (hah), niin on myös mietittävä The Best Case Scenario. En vaan oikein tiedä, mikä se voisi olla. Ehkä se on se typerä sanonta, että asioilla nyt vaan on tapana järjestyä. Ehkä noilla pienillä muutoksilla fyysiset oireet helpottaa niin, että niiden kanssa voi elää ja remissio jatkuu? Tuntuu vähän, että on ihan liikaa pyydetty, mutta kysy vaikka lapamadolta niin Toivossa on hyvä elää. 💖
💗JS
