Hulluuden riemua

Nyt, kolmen päivän hikipäässä huhtomisen jälkeen, voin kertoa, että olen viimein siivonnut KOKO talon ja juurikin siitä syystä olen niin ylpeä itsestäni, että aion nyt esitellä siistiä kotiani teillekin.

Aloitetaan olohuoneesta, jossa tapahtui mullistus :) Vaihdoin olkkarin ruman, liian ison, väärän värisen ja suorakaiteenmuotoisen pöydän kauniiseen pyöreään pikkupöytään, johon ostin myös uuden pöytäliinan. Pitääkin ottaa parempi kuva siitä, kun ei se kunnolla tässä kuvassa näy. Lisäksi jaksoin viimein vaivautua ottamaan jouluverhot alas ikkunoilta ja silittämään toiset tilalle. Sain myös naapurin superherttaiselta mummolta maailman ihanimman ja pehmeimmän ison maton! Rakastuin siihen ihan hulluna, aamullakin tuli väkisin hymy kun sai tepastella puhtaalla lattialla ja pehmeällä uudella matolla paljain varpain <3

Oleskelunurkkaus

Viihdettä ja kosmetiikkaa ;)

Tuossa kirjahyllyssä on melko paljon liikaa tavaraa, joille ei oo paikkaa. Mut eipä se oikeestaan niin haittaa, kun siihen tottuu. Seuraavana vuorossa makuuhuone, joka perussiivon lisäksi sai uuden maton sponsoded by äiti, jonka väreihin se ei sopinutkaan. Päiväpeitonkin pesin ja vaihdoin puhtaat petivaatteet :)

Kauniit valoverhoni eivät oikeen oikeuksiinsa tässä kuvassa pääse, mutta annamme sen auringolle anteeksi. :)

Makuuhuoneessa tosiaan on pimentävä rullaverho (sekin yllättäin sininen), joka nyt on ollut jo pari päivää auki ekaa kertaa vuosiin. Miten paljon kodikkaammalta huone voikaan näyttää, kun se saa luonnonvaloa <3 (tosin makuuhuone ei ole myöskään ollut siisti vuosiin, se on niin helppo piilottaa oven taa, ettei ole jaksanut hirveämmin vaivautua..)

Sitten siirrymme ikuiseen murheenkryyniini keittiöön, jonka löysin tiskivuoren alta. En tosin tiskannut ihan kaikkea, ettei mieheni rakkaani vain luule, että yritin varastaa siltä tiskivuoron tai jotain :D Keittiö siis pääsi likaisista astioista (melkein kaikista) eroon ja sai uudet verhot. Joo, tiedän että ovat vähän liian lyhyet, muttakun pidemmät roikkuisivat pöydällä.

Keltainen piristää harmautta kummasti :)

Keittiön kanssa tuli painittua koko aamupäivä. Kuinka sikaisia sitä voikaan aikuset ihmiset olla! Pyyhin sieltä myös kaikki kaappien ovet sunmuut, nyt sekin on oikeasti puhdas, eikä vain näytä siltä :)
Tästä viimeisestä huoneesta en oikeastaan aikonut laittaa kuvaa ollenkaan, mutta pakko, kun siitäkin tuli niin kiva! :)

"pyykkihuone"

Tää huone ei oo ollut siisti ikinä, oikeastaan melkein enemmän kaaoksessa kuin muu talo yhteensä. Mutta nyt mä sen tein! Mattokin siellä on lattiassa nyt ekaa kertaa ja se muuttaa huoneen ilmettä aivan ihanasti! Mä oon nyt aivan umpirakastunut mun kotiin ihan kokonaisuudessaan! Mutten silti laita kuvaa pesuhuoneesta, saunasta tai vessasta. :D

Lopuksi maininta vielä kauniista koirarouvastani Cindystä. Kun olin pessyt lattiat, menin ulos ja istuin maahan tupakalle aurinkoiselle paikalle odottamaan niiden kuivumista. Cindy tuli viereen istumaan ja vaatimaan rapsutuksia. Kun siinä hetken olin rapsuttelua jatkanut, se köllähti maahan pitkin pituuttaan ja laittoi päänsä mun syliin. Tälläsinä hetkinä voi vaan tuntea olevansa rakastettu <3

Ihana päivä <3 Nautin!

Eilen oli hirveä päivä, nukuin aiva älyttömän huonosti su-ma yön, ja aamulla mulla oli metrinen kyrpä ottas jo ennen ku pääsin ees ulos makkarista.. Aamu meni siinä sitten väkipakolla pakollisia asioita soitellessa ympäri maailmaa, vaikka kiinnostus ihan nollassa.. Ainut pieni lohtu oli se, että ilma oli yhtä masentunu ku mieliki. Ja varmaan jos aurinko ois paistanu, en ois ees lähteny kotoo mihinkää, sen verran katkera olin.

Psykologille sitten hilluin kuitenkin, ja oli oikeen hyvä juttuhetki. Tai tunti, mut kuitenki. Siitä vähän paremmalla mielellä sitten jo tunnekouluun, jossa kyllä välillä tuntui, että läsnäolo-% menee jo nollan alapuolella, mutta parhaani yritin kuitenki keskittyä. Kahvi/tupakkitauolla mulla oli taas hyvä juttuhetki yhden ryhmäläisen kanssa :) Kivaa jutella välillä sellastenki ihmisten kanssa, joiden ei oo työnsä puolesta pakko kuunnella, vaan jotka voi oikeesti esittää kiinnostunutta :)
  Tällä viikolla pomppasimme Keskitien taitoihin. En oikeen älyä miks, ku mä luulin et mennään yks taitoalue kerrallaan, eikä tuota Tietoisuustaidot-kohtaa olla menty viel ees puoliväliin. No, joka tapauksessa Keskitien taidot ja toisen validointi.

**Tietoisku**
Validaatio= Todeksi vahvistaminen, hyväksyminen. Halua ymmärtää oma tai toisen näkökulma/tunteet ja vahvistaa nämä todeksi
Itsevalidointi= Antaa itselleen lupa luottaa omien tunteidensa ja mielipiteidensä pätevyyteen.
**Tietoisku päättyy**

Niinkuin jo sanoin, aiheena toisen validointi. Kotitehtävä on validoida läheisiään :D Siis: Kuuntele läheistäsi muutama minuutti keskittyneesti silmiin katsoen, tee tarvittaessa tarkentava kysymys. Lopuksi toista omin sanoin, mitä kuulit toisen sanovan. Jänittävää, eikös vain :)

Illemmalla lähdettiin sitten kivasti mun pikkuveljen 15-vuotis synttärikahville ja illan vietin rakkaan (ja yliaktiivisen) 1wee pikkusiskoni kanssa. Oli kivaa ja murheilukin oli tässä jossain välissä unohtunut :) Pääsin aika myöhään vasta kotiin, ja kivasti sitten umpiväsyneenä nukahdin sohvalle.

Tänäaamuna olen ollut jotain aivan muuta ku minä. Tai sitte mä oon löytämässä osan kauan sitten kadonneesta minusta, joka on korvattu pessimistis-kyynisellä minulla. <- Ehkä sekavin lause ikinä. :D

Siis, sohvalta heräsin yheksän jälkeen kun ihana aamuaurinko paistoi ikkunasta suoraan mun nenään. Ja mä hymyilin sille, oli aivan ihana olo. Aamun oon häslänny sit jotain väsynyttä, mm kattonu nettiteeveestä ohjelmia, jotka on viimeaikoina syystä tai toisesta jääny näkemättä. Sitten kun sain kahvin juotua, iski inspiraatio ja siivosin makkarin. Muokkasin "vähän kerrallaan-metodia" "huone kerrallaan-vastaavaksi" ja aloitin siis tosiaan makuuhuoneesta, ensinnäkin avaamalla tylsän pimennysverhon, joka on ollut auki viimeksi vähän sen jälkeen kun se asennettiin paikalleen puolitoista vuotta sitten. Siivosin kaapitkin ja imuroin ja pesin lattian. Ihana mäntysaippuan tuoksu täyttää talon <3 Ja kohta mä saan laittaa puhtaalle lattialle uuden mattoni, joka myöskin on aivan ihana! Kaikki on niin ihanaa! :D

No, mä jatkan nyt leijumista onnessani, jatkamme toiste <3

Maailman laiskin bloggaaja ilmoittautuu!

Joo, on ollu ihan hirveen aikaansaava fiilis viimeaikoina.. Eli toisinsanoen, näin väsynyttä ja masentunutta kautta ei oo taas näkyny hetkeen, mut menihän tos jo niin kauan (ainaki 3vk) hyvin, et tää oli kyl ihan odotettavis.. Mut taas tän muutaman viikon masentelun jälkeen viimeset pari päivää on tuntunu ihan elossa olevalta. Paistaa kai se aurinko sit kuitenki joskus risukasaankin. :)
¨
Niin, mitä mulle kuuluu, näin pitkästä aikaa.. Kolme viikkoo sitten mulla alko uusi terapia, jota on nyt siis ollu sen kolme kertaa. Se on maanantaisin heti psykologin jälkeen, samassa paikassa ja samoine ohjaajineen kuin keskiviikkoryhmäkin, eli voinemme tuosta havaita että tämä terapia käydään myös ryhmämuotoisena. Teuvan psyk.poli ensimmäisten joukossa suomessa aloitti tunnekoulun nimellä vedettävän ryhmän, joka hyödyntää DKT-menetelmää. DKT on siis lyhenne, tarkoittaen dialektista käyttäytymisterapiaa. Ja joo, mä luulen, että se toimii. (Ja aivan, paljastimpas viimein, että missä metsikössä oikeen asustan. :))
  Mä oon käynyt nyt mun nykyisellä psykologilla vuoden ja 3kk, tossa keskiviikkoryhmässä vuoden ja tunnekoulussa kolme kertaa, ja viimeistään toisen kerran jälkeen mulla oli niin puusta pudonnu olo, et mä voisin vaikka vannoa, et mun mieleni on lähtenyt työstämään jotain. Mitä se sitten lienee, selviää mullekkin varmaan joskus, jos opin ymmärtämään omia ajatuksiani. On niin ihanaa olla sekasin <3 Ihan lottovoittajafiilis, epävakaata persoonallisuushäiriötä (joka on tällä hetkellä mun suurin murheeni, ja jota ajatellen DKT-tekniikkaa on kehitetty) kun sairastaa Suomessa noin 0,3% väestöstä ja minä onnellinen sain sen <3 Ironiakin kuulostaa jo paskalta nykyään. Hmph.

  Tää ns. kurssi on jaettu viiteen osioon, jotka on: Tietoisuustaidot, tunteensäätelyn taidot, tehokkaan vuorovaikutuksen taidot, ahdingonsietotaidot ja "keskitien" taidot. Nämä kaikki on sitten myös jaettu pienempiin osioihin, joita käymme läpi 1kpl viikkovauhtia.
  Tässä aluksi olemme opiskelleet kivasti tietoisuustaitoja, eli opimme kiinnittämään huomiota asioihin, jotka yleensä vain tapahtuu. Ensimmäisenä osiona siitä tietoinen osallistuminen. Esim hampaidenpesu, ekan viikon kotitehtävänä oli sen 2min yrittää keskittyä ihan vain ja ainoastaan harjaamiseen, miltä se tuntuu tai kuulostaa, miltä tahna maistuu jne.. Kokeilkaapa, älyttömän hankilaa :D
  Toka viikko havainnointi. Mun on oikeesti ehkäpä helpoin selittää näitä osioita ihan vaan kertomalla, minkä kivan harjoitteen saimme viikon kotitehtäväksi. Eli: Suuntaa huomiosi hengitykseen hetkeksi. Kysy itseltäsi: mitä tunnet nyt? Mitä olet tekemässä? Mitä mielessäsi liikkuu juuri nyt? (Nää on sit oikeesti harjoitetta ajatustasolla, en kirjoita vihkoon 5min välein "ei tunnu miltää") Tää oli mulle henkisesti tosi raskasta, koska mä huomasin, miten vähän mä itestäni oikeesti tykkään, eikä se oo kivaa. En mä halua et mua vihataan, edes mä ite. Tämä ilmiö on havaittavissa siten, että mä todella keskustelen itteni kans, niinku idiootille, jota mä vihaan. Hengitän hetken rauhassa, kysyn itseltäni: -Johanna, mitä olet nyt tekemässä ja miltä se sinusta tuntuu? Vastaukseksi tulee jotain tyyliin "No vittu harjaan hiuksia, vittuako se sulle ees kuuluu!?". Ei muuta kommentoitavaa aiheestaa, hyvin menee mut menkööt..
  Kolmas viikko, kuvailu. Kotitehtävänä yllykkeellä surffaaminen, eli: Aamulla höyryävän kahvikupin (sen ensimmäisen) äärellä havainnoi ja kuvaile itsellesi n2min halua, eli yllykettä, juoda kahvi. Tää on oikeesti aika valaisevaa, kunhan vaan harjottelee. Ja tätä oon tehny muutenki ku aamukahvin äärellä, aina minkävain "yllykkeen" iskiessä. Yllyke on muuten minusta outo sana.

Terapiassa ramppaaminen ja näiden asioiden ajattelu, niistä puhuminen ja ylipäätään kaikki on muuten yllättävän rankkaa. Maanantaisin kun on ensi 45min psykologilla ja het perään kaks tuntia tuol tunnekoulussa, on olo ku ois täyden työpäivän tehny.. Se väsy on siis jotain aivan käsittämätöntä. Toi keskiviikkoryhmä on sit onneksi vähän rennompi, se on vähän niinkuin sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämistä, mun kun uskotaan olevan hivenen syrjäytymiseen taipuvainen. Mut kummasti sekin vain laittaa ajatuksia liikkeelle, eikä nää keskiviikkoillatkaan pirteimmästä päästä ole. Ja siitä puheenollen, tää kipittää nyt tupakin kautta untenmaille, öitä kaikki <3

Nälkäki

Niin, huomasin juuri, että mun on nälkä ja päätin hoitaa asian kirjoittamalla. Mulla on ollut tänään hyvin erikoinen fiilis. Oon heränny puoli seittemältä ja mulla on ollut tässä jo yli neljä tuntia aikaa omille ajatuksilleni ja mä oon huomannut kaipaavani jonkinlaista uudistusta. Siis minä, joka vastustan kaikkia muutoksia, aina. Mulla on käyny mielessä sisustusideoita, kynsilakkamalleja, muuttoa ja sensellasta. Enää puuttuu vain päätöksentekokyky.

Olin koko viime viikon kipiänä ja tänään on eka päivä kun mua ei vaivaa enää mikään! (fyysisesti) Nyt mä luulen että mun on pakko syödä, tai kohta vaivaa. Hihih, pai :)

Helou

sellaista juuri se on

"Sua katson, kun sä kiljut peilille, vaikka syytönhän se on..." Tää kohta soi usein mun mielessä kun katson peiliin. Tänään myös. Mut jollei taho riidellä jonkun (tai kenenkään) kanssa, mutta ei huutaa tyhjyyteenkää, peili on ihan varteenotettava vaihtoehto. Kai. Ja ei, tubessa, tai koko muussakaan kuolleessa internetissä, ei ole parempaa versiota kyseisestä biisistä. Eikä mulla oikeesti mitää asiaa ollu. Paipai.