Tiina kävi tänään viettämässä mukavan aamupalaverin :) Keskusteltiin taas toiveista, haaveista ja tavoitteista, mikä on ilmeisesti mulle aina yhtä hankalaa. Eipä tässä nyt koskaan hirveesti viisastu, mutta aina oppii jotain uutta. Tänään sen, että suurin mun mielialaa laskeva asia on olla niin saatanan saamaton. Anteeksi. Sairaus aiheuttaa toimintakyvyn katoamisen, mikä laskee mielialaa, mikä on kivaa, tai siis ei oo. Mieliala pitäis saada nousemaan, että sais tehtyä jotain, mut siis whaaat..?
Mun pitäis kuulemma opetella olemaan tyytyväinen pienistä asioista. Osasyy siihen miksen mä voi siivota, on se, että siinä on niin kova työ, enkä mä voi tehdä vähä kerrallaan, koska sitten mä en oo ikinä tyytyväinen siihen mitä oon päivän aikana tehny. Mä en myöskään voi tehdä kaikkea kerralla, koska en satu olemaan ikiliikkuja. Ja sen kyllä huomaa tästä taloudesta. Mutta siis mun "kotitehtävänä" on nyt tehdä joka päivä joku pieni kotityö, ja sitten viettää loppupäivä yrittäen olla ylpeä itsestäni. Ehkä täällä tätä menoa sitte on siistiä joskus vuonna 2067. EHKÄ.
Tähän nyt lisänä pitää kertoa vielä saman, minkä aamulla kerroin Tiinalle. Siivosin kerran keittiötä jotain kolme tuntia, siis tiskasin kaikki tiskit, pyyhin kaapit, pesin jääkaapin ja mikron jnejnejne. Sit ku olin aiva läkähtymäs ja hikinen ja väsyny ja ällöttävä, mut keittiö kiilsi lattiasta kattoon, niin mua alkoi vain suuresti vituttaa, että mä oon mukamas tehny jotain koko päivän, mut sitä ei huomaa jos ei ole keittiössä. Siinä meni seki siivousinspiraatio ja kaikki muukin into sen siliän tien.
Ehkä mä opin vielä joskus. Ainakin mä aion yrittää.
Eilen mä ulkoilin, täysin vapaaehtoisesti ja kokonaisen puoli tuntia! Ja kyllä, se ON saavutus. En ees muista, millon viimeksi (ennen eilistä) olisin ollut ulkona kauemmin kuin tupakan verran. Eilen siis kävin vähän tyttöjen kanssa kävelyllä ja se oli ihan mukavaa. :) Tänään aion yrittää sitä myös. Katotaan kuinka käy :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti