Minä -itseäni vihaavana, rumana ja lihavana, sekä vaikeasti masentuneena- olen viime aikoina tajunnut, kuinka ihanaa oikeasti on olla minä. Ihanaa olla nainen, ihanaa löträtä kaikenmaailman mömmöjä naamalleen, vain, koska naisilla on oikeus hemmotella itseään. Ihanaa olla minä, koska vain minä voin tietää, mikä tekee minut onnelliseksi.
Edellisen tekstin jälkeen saimme puolisoni kanssa keskusteltua minua vaivaavista asioista ja rauhoituin jo, ajattelin, että kaikki on taas hyvin. Tänään, noin kolme päivää myöhemmin, ainakin toinen meistä on unohtanut keskustelumme aiheen, Vinkkinä, se en ollut minä.
Jostain syystä, parisuhdekriisistä niin paljon murehtimatta, viimeajat ovat tuntuneet hyvältä ja tuoneet voimia, omaan elämääni itseni kanssa. Ja ovat auttaneet tajuamaan, että jos puolisoni ei halua olla osa elämää, jota minä haluan elää, ei hän ole oikea puoliso minulle. Vaan kukapa tietää tarvitsenko kumppania ollenkaan, nyt kun olen tajunnut, miten hyvin voi ihminen itsensä kanssa pärjätä :)
Tänään tällaista, huomenna ehkä jotain uutta, mee ja tiedä. Kuitenkin, sii juu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti