Eipä tainnut kaalikeittokaan pelastaa tällä kertaa. Tulin just keskiviikkoryhmästä kotio ja olo on hirveen pelokas, että mites tästä nyt maanantaihin asti sitten pärjäillään yksin, vai pärjäilläänkö..? Oon yrittänyt viettää nyt stressitöntä ja tasapanoisempaa arkea, tehnyt asioita joista tykkään ja yrittänyt laittaa kotia kuntoon ihan rauhallisessa tahdissa, ilman minkäänlaista kiirettä. Valinnut kotitöistä niitä, jotka sillä hetkellä tuntuu mieluiselta ja yrittänyt parhaani mukaan ohittaa ne muut stressittä. Koiraakaan en oo hakenut hoidosta, eli mun arjessa ei ole mitään, mikä väkisin veisi mun energiaa, saan keskittyä nyt ihan vaan itseeni. Mutta silti olo on nyt tämä.
Mä en halua kokea sitä viimeviikkoista uudestaan nyt ainakaan ihan heti, mutta pahoin pelkään että siihen suuntaan ollaan taas menossa. Enkä mä edes tiedä mitä mä voin tehdä, jos tää olo tästä heikkenee. Psykologinikin on loppuviikon poissa maisemista ja kaikkee.. Nyt mä ainakin aion hautautua sohvanpohjalle, koska en jaksa tehdä mitään muutakaan. Adjö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti