Väsy

Mä alan ihan todella olemaan ihan todella väsynyt. Viikko kulunut arkea poissa kotoa kera kuuden koiran. Mutta huomenna. Huomenna ilta-askareiden jälkeen saa mennä kotiin! Ihan ikiomaan kotiin, ihan ikiomaan sänkyyn ja nukkua. Mä oon nukkunu aika huonosti täällä ollessani, herännyt aikaisin aamulla, hoitanut sata asiaa ja no, 6 koiraa. 6 on auttamatta enemmän ku 2.

Sen huomaa jo muutenki et oon ihan väsy. Unohtelen, puhun ihan sekavia, kuulen ääniä, enkä jaksa tehdä mitään. Ja itken.

Tuli itku, kun kirjoitin Faceen, et en ehkä jaksa enää. Ja siihen mun maanantaiseen julkaisuun kakssuuntasten ryhmäs jonku piti vielä pakosti päästä haukkumaan mut idiootiksi, realiteetit kadottaneeksi ja ikänsä toisten lusikasta syöneeksi. Vähempikin loppuun asti väsynyttä itkettäis. Toki asiallisesti pyysi anteeksikin kärkästä kielenkäyttöään, et ei siinä mitään. Mulla on tänäänKIN ollut iskää ikävä. Yks Faces puhui mulle rumasti. Koira paskoi lattialle. Mikä tahansa on hyvä syy tirauttaa pari kyyneltä. Tai pari enemmänki.

Niistä äänistä. Mä olin päivällä ihan varma, et tääl jossain on kissa, josta mulle ei oo kerrottu. Mä kuulin maukumista. Kuulin sitä silloin, kun kaikki koirat nukkui ja kuulin sitä myös silloin, kun koirat haukkui postinkantajalle. Eli ei, kukaan koirista ei pitänyt miukuvaa ääntä.

Unohtelen. Puhuin just Meses yhden kaverin kans, joka on just piakkoin lähdös lusimaan. Sit hetken päästä kysyin et asuuko viel samas paikas, niin vastas et "vielä toistaiseksi". Niin mä otin ja kysyin et mihis aattelit muuttaa - no ei vissiin ainakaa Vaasan Läänille.... Hyvä mä!

Puhun sekavia. Mulla menee koirien nimet ihan sekasin. Kun Fia tekee jotain tyhmää niin tulee mun suusta: Ji..Ro..Fo..Viuh.. eiku mikä vittu sä oot, lopeta toi! Yhden kerran oikeen ärtyneesti korotin ääntäni, et "Jida perkele!", kun Fia yritti tunkea ittensä ruokasäkkiin. Tyhjään, mut oli oikeesti menos sinne sisälle.

Väsy. Mä en jaksa tehdä mitään, mitä mun ei oo ihan välttämätön pakko tehdä. Eli toisin sanoen hoidan koirat hyvin ja lämmitän ittelleni kalakeittoo kahden tunnin harkinnan jälkeen, vaikka pieni hiuko olis jo ollu hyvän aikaa ennen sitä. Ei vaan jaksanu. Olis pitäny avata jääkaappi, kantaa kattila hellalle ja vääntää nuppia. Sekoitella välillä. No can do.

Tänään kyl ruokin koirat jo kasilta, vaikka oon tavannu ysiltä ja meen silloin ysiltä jo sänkyyn. Tietysti ruokailun jälkeen ulkoilutan noi eka, ja tietysti ittellekki koitan kattoa jotain iltapalan näköstä. Niin paljon on vielä tekemistä ennen ku saa silmänsä umpeen. Jaksaajaksaa!

Noniin, siinä se taas nähtiin. Fialla oli kakka-aika ja vein sitä ulos. Se kyllä yritti paskoa, mutta sen perskarvoihin oli juuttunut kikkare, joka toimi vähä niinku tulppana, ja kun sen massu on vielä ollut löysällä, niin sitä tavaraa oli sit joka paikas. -> Suihkuun, ei kiva. -> Fööniin, ei ollenkaa kiva. -> Muiden luo, lauman ainut uros käy päälle. Ei sitte niin yhtään kiva. Koiraparka umpipaniikis. Annoin sille lihapullaa ja annoin sen riehua Jidan kaa hetken, niin se rauhoittui nukkumaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti.

Nyt kello alkaa lähennellä jo kasia, eli rupeenpa katteleen koirille safkaa. Sii juu!

Paha uni

Joo. Mä luulin et mä näin pahaa unta, mut se oliki totta. Nice. Mä oon ollu nyt vähän niinkuin vuoristoradassa taasen.

Kaikki alkoi siitä, kun mä yritin eilen perunkirjotusta varten saada vakuutusyhtiöltä tietoja iskän henkivakuutuksesta. Kävi ilmi, et iskällä ei ollut varsinaista henkivakuutusta, vaan tapaturmavakuutus, jossa kuolematurva. Neljännen puhelun aikana sain selville korvaussumman. Mä en aio paljastaa sitä täällä, mut voin sanoo et se on noin 4 kertaa enemmän, kun mitä mä alunperin luulin sen olevan.

Se oli sen verran, että kun sen jakaa viidelle, niin siitä jää verojen jälkeen käteen sen verran, että mä olin valmis kusemaan velkajärjestelyni et saisin pitää ne. Eilen, eilen olin siihen valmis. Koska mitä tekee luottotiedoilla jos on tommonen määrä käteistä!? No, mä en oo vieläkään täysin vakuuttunut siitä, että luottotiedot on parempi vaihtoehto, mut minkälainen vuoristorata tää olis jos asiassa olis jotain selkeetä!

Kirjoitin sitten kakssuuntasten ryhmään aikeistani ja ne haukkui mut hulluksi. Kiitin kauniisti kohteliaisuudesta ja sanoin et oon päätökseni tehny. Mutta. (Miks asioissa aina pitää olla joku "mutta"?) Sit ne taas sai mut tajuumaan jotain. Ne tekee niin aina, hyvässä ja pahassa.

Mä oon velkaa yhteensä ~32t. Mulla on 3v4kk maksuohjelma, jonka aikana mä kuittaan koko velan 37,40€/kk, eli yhteensä alle 1500€lla. MUTTA (taas) JOS mä saan isoja rahoja, lahjoja, voittoja, perintöjä, mä saan pitää tonnin. Yhden ainoan tonnin. Loput jaetaan velkojien kesken ikäänkuin bonuksena, eli vaikka mä maksaisin paljon, niin se ei vaikuta kk-maksuun, VJ:n kestoon, tai mihinkään muuhunkaan yhtään mitenkään.

MUTTA (taas) Mä tajusin taas jotain:

• Mä ihan itte silloin aikoinani velkani tein. Tai olihan mulla hyvinki päteviä avustajia, mut vastuuhan nyt tietenkin oli mulla.
• Mä oon etuoikeutettu kun oon velkajärjestelyyn päässyt.
• Mä oon tavallaan ottanu ennakkoperinnön, kun käytin ne rahat jo silloin 2010-11.

JA:

• Tonnikin on iso raha. Jos sen, ja vähän lisää joka kk, laittaa säästöön, ens vuonna tähän aikaan se on oikeesti iso raha.
• Mulla on ihan hyvä auto. Käy ja kukkuu, liikkuu sekä eteen- että taaksepäin. Oikeesti!

MULLA ON MUUTAKIN:

• Mulla on kiva koti
• Mulla on kaks hienoa, vähän ehkä höperöä, koiraa
• Mulla on muutama hyvä ystävä
• Mulla on ihana perhe
• Mulla on toi kakssuuntasten ryhmä, jossa ihmiset on aina ärsyttävän oikeassa 💗

Pääsemme siis lopputulokseen, että mä unohdan hömpötykset, maksan velkani ja oon hiljaa. 

Kiitos ja anteeksi. 

Ylistys

Pakko kirjottaa viel lisää tälle päivää. Kysyin kakssuuntasten ryhmäs faces... Kopioin kysymykseni alle.

Kuinka paljon pitää ahdistaa, että on sopivaa ottaa tarvittavaa?

Mä oon aina ollu vähä kädetöön tän asian kans, että kuinka noita tarvittavia käytetään. "Ei mua nyt niin paljon ahdista, kyllä se varmaan menee ittekseen ohi, jos ottais vaikka kaljan-pari..." Mut miks niitä sitte on määrätty? Makaamaan kaapissa?

Eiks niiden ottaminen oo vähä niinku luovuttamista? Eiks se oo vähä ku myöntäis, ettei pärjää?

Ensinnäkin, ne kertoi siellä, et lääke on parempi kun se kalja-pari. Nimittäin mun on huomattavasti helpompi tarttua tölkkiin kun purkkiin (läpipainopakkaukseen, mut silti.)

Toiseksikin, ne sai mut ymmärtämään, et se ei oo mulle erätappio, jos turvaudun lääkkeisiin, jotka mulle on sitä tarkoitusta varten määrätty. Lääkärin määräämällä annoksella tietystikkin.

No, sen keskustelun seurauksena otin Pamin ja lähdin koirien kans ulos. Laitoin vielä toisenkin julkaisun, jossa sanoin et en tiedä mikä mun päiväni pelasti, se Pami, ulkoilu, vaiko koirat. Sit rupesin kuvaamaan koiria, unohdin iskä-ikävän hetkeksi.

Sain omat ja hoidokit, koko porukan samaan kuvaan. 😊

Ja sit maailma näytti taas vähän valoisammalta paikalta. Iskä on mieles, ja tuskin on menossa sieltä pois vielä toviin, mutta nyt musta tuntuu huomattavasti vähemmän epätoivoselta, kun silloin kun edellistä tekstiä kirjoitin. Siitä mä kiitän mahtavaa vertaistukea! Se ryhmä ei kyllä petä koskaan. Kun kirjotin ton ensimmäisen julkasun, kesti noin 20min ennen kun joku vastas ja mä olin jo poistamassa koko tekstiä kun ajattelin sen olevan ihan tyhmä. Koska kukaan ei sanonut mitään. Nyt oon ilonen et "kehtasin" jättää sen poistamatta. Kiitos!

*Ylistys päättyy.*

P.S. Unohdin, että kun tähän Bloggeriin kopioi tekstiä jostain muualta, se vaihtaa fontin, koon ja taustavärin ihan itsekseen ja siinä menee vaan kilo herneitä nenään jos niitä yrittää palauttaa alkuperäiseen muotoon. Sori, mut en ota vastuuta tästä 😂

Iskä (taas)

Tuli itku. Eilen, kun olin ajelemassa tätä kokonaista 11km matkaa tänne mun väliaikaiseen asumukseen (kerron myöhemmin, ehkä), oli ihan ihme keli. Maa valkoinen, taivas harmaa, välissä sumupeite ja vettä satoi kaatamalla. Sit mä mietin et onkohan iskä töis tällä kelillä... Ja sit mä muistin.

Illalla kun olin menossa nukkumaan, päässä pyöri hautajaiset. Mun nuorimman veljen sydäntäsärkevä itku, kaikki ne ihmiset. Jotenki mua kylmää myös se ajatus, että iskä on siellä ihan yksin. Ja se onnettomuus, kaikki yksityiskohdat, se hätä ja paniikki. Se kun kummitäti tuli kertomaan mulle uutiset, se kun melkein pyörryin. En meinannu millään saada nukuttua.

Mä oon surru sitä täs nyt pari viikkoa, että en saa esitellä Fiaa iskälle. Mä oon ihan varma et iskä olis tykänny siitä.

Tänään mulla on pyöriny mieles kaikki, mikä jäi sanomatta, kokematta, tekemättä. Meidän piti kattoo mun autoo kesällä, ollaan jo vuosia vietetty juhannus yhdessä, reissailtu, käyty ralleissa, katottu mm-lätkää........ Kaikki tulee muuttumaan tänä vuonna. Iskän avovaimo tossa kyseli kuulumisia ja kerroin näistä aatteistani, saman tien tuli itku. Ne väittää, et puhuminen tekee hyvää. Mulla on vaan sellanen tunne, et "jos sen sanoo ääneen, siitä tulee totta". Nää tunteet ja ajatukset on koko ajan läsnä, mut jotenki ne konkretisoitui siinä jutellessa. Taas.

Tää väliaikainen asumus -juttu on se, kun muutin koirieni kasvattajan luo asumaan. Ne lähti Espanjaan ja mä tulin pitämään torppaa pystys ja ennenkaikkea, hoitamaan koiria. Nyt mul on sit 6 koiraa ens viikon lauantaihin asti. Vähän kyllä etukäteen jännitin, mut ihan hyvin tää on tähän asti menny.

Hirveen orpo olo. Vaik mä oon aina yksin, jotenki on ihan eri asia olla yksin kotona, kun olla yksin jossain muualla. Ja päivät on ihan kamalan pitkiä kun herää seittemältä. Joku pienenpieni nelijalkainen siis haluaa mun heräävän seittemältä.

Mä voin aika kurjasti, noin niinku henkisesti, mutta nyt on koira-aika, joten läppäri parkkiin. Hetkeksi. Sen jälkeen vois vaikka syödä. Syöminen täällä on hieman hankalaa, kun perheen pieni poika on niin pahoin allerginen viljoille, niin pitää leipää tehdessään, ruokaa laittaessaan etc ottaa koko ajan huomioon se, et mitään jauhoja ei joudu mihinkään vääriin paikkoihin. Mut joo, mä meen. Pai!

Puliukkominä

Mä oon ennenki kirjottanu samasta aiheesta. Juomisesta. Mä juon taas päivän neljättä kaljaa, onhan nyt sentään tiistai (?) ja kellokin jo yli kuus (?) Viime aikoina on kyl toi alko uponnut. Tänään jopa niin hyvin, että join jääkaapissa valmiiksi olleet kolme, enkä uskaltanut lähteä kauppaan, joten kysyin ystävältä, josko hän voisi hakea mulle viis lisää. Ja hänhän haki. Joten nyt mulla on puolikas kalja naaman edes ja neljä täyttä jääkaapis. Niina tulee huomenna 10, joten ei täs nyt oikeen ryypätäkkään pitäis. Mutkumutku.....

Mutkun siinä on kuitenkin se, että pystyn olemaan juomatta/lopettamaan juomisen, vaikka niitä olisi vielä jäljellä. Ja mä itse järjellä tiedostan juovani liikaa. Tosin, ei sekään mitään todista, kun eilenaamulla koiran kanssa ulkona törmäsin selvästi hyvin humalaiseen mieheen, joka ei saanut takkiaan kiinni. Sanoi mulle jotain tyyliin "olen kännissä, olen juoppo, voisitko auttaa? Täälä on kylmä." Vedin sitten hänen takkinsa vetskarin kii ja hän sanoi "kiitos paljon, olen idiootti". Sit kun mä oon tolla tasolla, niin pliis, tappakaa mut.

Sen lisäks et Niina tulee aamulla, mulla on pankkiin aika 14.15. Meen makseleen firman laskuja. Sen jälkeen lähden Seinäjoelle, mulla on veljen kans reffit sovittuna. Eli koko päivä täynnä ohjelmaa, kivaakin ja mä tässä väkisin yritän saada pilattua kaiken. Miksi? Koska mua nyt sattuu huvittamaan.

Ei ole hyvä tämä.

Oon mä sentään jotain saanu tänään aikaseksi. Koirat hoidan joko hyvin tai sitten vielä vähän paremmin, kävin kaupassa ja laitoin ruuan. Söinkin. Sit oon hyväksikäyttänyt Facen Koirat-ryhmää tylsyyteeni. Yksikin julkaisu voi saada aikaan paljon tekemistä! Kommentoinut toki oon muuallakin, jos nyt sattuu itseä koskeva aihe tulemaan vastaan.

Tollanen mulla on seinällä ja vaikka mä kusisin kaiken muun, niin ton mä pidän mieles. Tai pysyy se sielä pitämättäkin. Meillä on koirien kans rytmit, aikataulut, ja mä pidän niistä kii. Koska mitäpä en tekis rakkauden tähden. 💗

Hyvää yötä. Toivon tässä että pääsen ajoissa nukkumaan.

Kohtaus

Mä sain jonku erikoisen kohtauksen tänään. Mä puunasin koko kämpän! Tää on jo toinen viikko putkeen kun oon pysyny suunnitelmassani.

Tänään siis on "joka kuukausi" -päivä, eli kuukauden ensimmäinen maanantai. Ja mä sain kaiken muun tänään tehtyä paitsi pölyt jäi pyyhkimättä, ainakin nyt vielä toistaiseksi. Ehkä mä ehtoolla viä, tai ehkä huomenna... 

Se on jännä, kun Facessa mainostaa aikaansaannoksiaan, niin poikkeuksetta siihen tulee vähintään yks kommentti tyyliin "tulisiksä tännekkin tekemään tuota". Kirjoitin sitten listan päivän puuhista, eikä siinä kauaa menny... Jos mä yhtenä päivänä saan kotona aikaseksi paljon, niin ei se tarkota et mä oon joku madafakin supersankari! Ihan kyllä väsyn kaikesta puuhailusta. 

Ihan ku mulla ei olis tarpeeksi laskuja ja menoja tälle kuulle muutenki, niin sähkörööki otti ja hajos! Ei oo reilua, ei oo. 

Mä oon tainnut jättää täällä mainostamatta, kun Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto Ry myönsi mulle 5pv tuetun loman kesäkuussa Härmän Kylpylään! Omavastuu 10€/vrk, sis. Täysihoidon ja jotain ohjelmaa. Seki pitää maksaa tässä kuussa jo. Mut oon silti niiiiiiin happy! 😊 

Melkein jo vois sanoo et onneksi on se koirainhoitokeissi, saa vähä cashia. Autoki pitäis katsastaa, lääkkeet loppuu, kaapit kumisee tyhjyyttään ja kaiken lisäksi on kaks sähkölaskua, siirto + energia...

Mä ajattelin et koska tää ei oo koirablogi, ja koska mulla on koirista paljon asiaa aina, niin mä alotin niille oman! Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tänki blogin kans pitäis kyllä vähän jo ryhdistäytyä, mut kun mulla ei kovin hirveenkauheesti oo ollu asiaa viime aikoina... Ei voi mittää. Nyt mun pitää lähtee kauppaan. Paipai!