JotainJotainJotain

Mä oon ollu viime aikoina tosi masentunut. Nukkumista paljon, kaljaa kuluu, mikään ei kiinnosta eikä ruoka maistu.. Pesulla ei oo tullu käytyä. Ainut asia mitä mä teen ja teen sitä koko ajan, on koirien hoito. Tänäänkin tulokkaan kanssa taistelin naamakarvojen kampaamisesta ja olihan siinä tekemistä. Niin vaan voitin.

Masentuneisuudesta johtuen en ole jaksanut keskittyä enkä ajatella, joten kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Pyydän sitä anteeksi mitä kauneimmin, mutta en pysty lupaamaan että se jatkossa olisi yhtään tehokkaampaa. Tätäkin kirjoitan vaan kertoakseni että olen yhä hengissä, vaikkakaan en kovin kuoseisssa. Jatkamme paremmalla aikaa! (toivottavasti)

Yttävänpäevä

Aika ystävätön olo meinaa olla ilman Liisaa.. Oma moka ku en muistanu et sen kans ei voi juoda, ei se ósaa. Pah.

Unet meni taas jotenki. Tuli vähän kaljoiteltuakin eilen, en yhtään muista mihin aikaan oon menny nukkumaan, mut sen muistan etten taas aamulla meinannut päästä ylös.

Meidän uros on löytänyt pallinsa. Yritti astua siskoaan aamulla.. Se on ihan outo, kun se ei ulkona haistele lainkaan, ei juuri ole kiinnostunut ympäristöstä eikä edes merkkaile. Se pissaa kerralla rakon tyhjäksi kahdesti päivässä, vaikka kolmesti ulkoillaan. Sanoin tästä sille eläinlääkärillekin ja sekin sitä ihmetteli. Ajatteli, että onkohan poika tottunut ylipäätään käymään ulkona, mut en mä oikeen usko et se vois olla sisäsiisti jos ei koskaan olisi päässyt ulos...

Tänään on ohjelmassa koirille lihan haku ja reenit. Muuta ei kyllä taida jaksaa, ei jaksais välttämättä niitäkää. Oon laiska nykyisin ja mieli tekis vain nukkua, nukuinpa tänäänkin pienet päikkärit vaikka ei normaalisti kuulu tapoihin... Mut nyt vois syödä jotain, pai!

VMP

Liisa oli maanantaina meillä juomassa. Mun miespuolinen ystävä tuli siinä illan aikana myös ja Liisasta alkoi tuntua että olis kolmas pyörä, vaikka nimenomaan sanottiin että hänen seuraansa todella kaivataan. Sitten hän yhtäkkiä sai idean, että lähtee tonne pakkaseen käveleen 12km kotiin. Me yritettiin estää sitä lähtemästä, niin se alkoi riehua. Siinä sitten painittiin ja Liisa alkoi hakkaamaan päätään lattiaan niin että veri lensi nenästä. Dramaattista. Soitin Liisan miehelle et tulis hakemaan sen kotiin ja sillä kesti niin kauan et huhhuh.

Mun kämppä näyttää ihan teurastamolta. Mä oon täynnä naarmuja ja mustelmia ja mun sormi on paskana, koska se perkele puri mua. Trakariarpi repes, se on ihan hehkuvan punanen ja kipee ku mikä. No, se ilmoitti et haluu laittaa meidän välit poikki. Ystävyys ei ilmeisesti ole paljonkaan arvoinen, jos itse aiheuttaa tilanteen ja sit syyttää siitä muita. Tottakai sitä nyt puolustautuu, jos toinen alkaa riehua. Mä haluisin sanoo et oli mussakin vikaa, mut ku en keksi et mitä vikaa mussa oli. En päästänyt sitä umpikännissä ulos harhailemaan? Puolustauduin kun se kävi päälle? Soitin miehen hakemaan sen? Emt. Kaikin puolin omituinen tilanne tämä, en oikein tiedä mitä pitäis ajatella.

Unet meinas mennä ihan vituiksi viime yönä. Ihan liikaa ajatuksia päässä. Sain kuitenki nukahdettua ja kymmeneltä heräsin paniikissa, et oon myöhässä. En tiedä mistä taas se ajatus, koska eihän mulla ollut mihinkään menoa... Viikottainen raporttikin tuli ja oon kerrankin tyytyväinen! Painonnousu nyt miinuksena, mut muuten aika paljon tavoitteita täytetty.

Eilen oli aika koirientäyteinen päivä taasen. Aamulla eläinlääkäriin ja siellä todettu et pitää varata aika et ehtii keskittyä paremmin. No, aika sitten 14.15 ja sain todistuksen siitä että koira on terve, mutta laiha ja lihakseton. Huonosti pidetty. Sit illalla vielä trimmaamoon ja takkukasan alta paljastui oikeesti todella laiha pieni eläin. Eläinlääkäri kehui mun ruokintasuunnitelmaa ja sanoi, et mieluummin nyt varovasti edeten, se kerkiää saada massansa takaisin myöhemminkin/hitaamminkin. 

Tänään pitäis siivota. Käydä saunassa ja pestä koira. Jotain pitäis varmaan joskus syödäkin ja ehkäpä käydä kaupassa. Taas semmonen fiilis et jaksaa-jaksaa. No ei vittu välttämättä jaksa. Kai se pitää se safka väsäillä.. Tai jotain. Heips!

Paljon

Mulla on paljon kirjoitettavaa. Laitoin koirapojan myynti-ilmoitukseen pitkän pätkän sen kuulumisia ja huomioita, vähän niinkuin kertoakseni koirasta tarkempia yksityiskohtia mahdolliselle ostajalle. Kukaanhan ei tiedä koko koirasta mitään, paitsi minä ja koiran myyminen on vähän hankalaa jos ei yhtään osaa sitä kuvailla.

Unet meni aiva sillee jees. Nukuin liian pitkään taas, mutta saipas itteni kuitenkin ylös. Sitä mä vaan mietin, et mitä helkkaria oon tehny hereillä viideltä?!

Tää ei edelleenkään ole koirablogi, mutta kun koirat nyt sattuuu olemaan iso osa mun elämää, niin kirjoitanpa pätkän aiheesta. Tulokas on kotiutunut hyvin. Se on alkanut syödä, juoda ja jopa leikki Fian kanssa eilen hetken. Ei enää kitinää tai eteisen portilla istumista. Ehkä se on saanut vähän liikaakin itsevarmuutta takaisin, kun yritti napata mua kädestä illalla. Se ei suostunut makkariin ja kun meinasin laittaa käden sen rintakehän alle ja taluttaa sen, alkoi murina ja naps. Kerkisin kyl vetää käden pois. Kuten aina, mä selvisin voittajana tästäkin ja koira nukkui makkarissa.
Punnitsin ne tänä aamuna ja oli hienoinen järkytys. Tyttöjä huomattavasti suurempi eläin oli äitiään köykääsempi, eikä ihan vähän, vaan melkein puoli kiloa! Kyllä sen siitä luulis tasoittuvan, kun ruokin sen nyt aluuksi kolme kertaa päivässä. On aika hankala arvioida mitään, kun ei yhtään tiedä mitä, miten paljon ja kuinka usein se on tottunut syömään.

En sitten eilen vielä aloittanutkaan turkin setvimistä. Ajattelin vähän antaa sen tutustua ja kotiutua ensin. Tänään oli tosiaan punnitus ja kunhan tästä nousen, seuraa kynsienleikkuu. Matolääkkeet pitää antaa. Pitäis siivota varasto, kun siellä on tapahtunut räjähdys. Mul on siellä sellainen baden-baden-tuolin pehmuste ja kun eilen kävin, niin se on mystisesti levinnyt ja koko varasto on täynnä superloni-silppua... Ihan kiva.

Ei kai mulla sit taas muuta. Sii juu!

Oho

Aloitetaan videolla.

Ne vähän monistui. Kolmas on nimeltään Oreo ja se on Fian veli, eli Jidan poika. Se on väliaikaisesti täällä meillä etsimässä uutta kotia. Kova poika se on vinkumaan, mutta muuten aivan mukava.

Tuli siinä eilen otettua muutama olunen ja juoruiltua puhelimes. Meni aika myöhälle. Kun mentiin nukkuun, niin eka Oreo piti pienen konsertin ja sit kun sain sen hiljaiseksi ja nukahdin, puhelin soi. En vastannut ja sit nukuin aamuun asti. Ja vähän yli.

Näyttelyt meni ihan päin vittua. Tuomari ei tykännyt meidän koirista ja väitti, että Fia on liian pitkärunkoinen. Pah. Arvostelu oli muuten aivan hyvä, mut silti EH. No, ei aina voi voittaa. Mä yllätyin miten tyynesti osasin asiaan suhtautua. Viimeksi kun Fia ei pärjännyt, olisin voinut vaikka itkeä ja lupasin, et ikinä en enää mene kehään. Menin sit kuitenkin, mut silti silloin vitutti,

Tänään pitäis käydä kaupassa. Kaikki on kaikki. Oreon turkin kans mulla on tekemistä, se on yks takkupallo. Jos sitä vaikka sais vähän edes alkuun. Olishan täs siivoomista ja kaikkee, mut ei nyt pysty. Jotain pitäis varmaan joskus syödäkin. Huoh.. Kai sitä vois. Pai.

Voi suoja

Kiva noita koiria ulkoiluttaa kun lunta tulee kuutiokaupalla tupahan. Sen verran kivaa ny kuitenki on, että mä heräsin aamulla! En ehkä maailman pirteimpänä, mutta sainpa kuitenkin itteni ylös. Nukahtaminen oli taas perseestä ja unikuva vähän huijaa. Olin hereillä taas vielä puol yks ja voin kertoo et vitutti. Otin Stilnoctiakin, mut senkin jälkeen meni yli puoli tuntia, vaikka niiden pitäis vaikuttaa about heti, viimeistään vartissa.

Eilen sain kuin sainkin jotain aikaiseksi. Vein, krhm, 4 pussillista roskia, laitoin tiskit koneeseen, tein ruokaa jne.. Vähän enimpiä tästä pois. Sitte mulle iski taas vähän heikko hetki ja aloin pillittää about jokaiselle biisille. Reeneihin kun menin olin valmis jo kuristamaan kaikki ja mietin viimeseen asti, jättääkkö koko reenin väliin ettei Fialle tuu huonoa kokemusta. Sain kuitenki moodini vaihdettua reenivaihteelle ja aivan hyvin se sitten loppujen lopuksi meni.

Mä tein eilen päätöksen. Sellaisen, et nyt mä laihdun. Lahjoitin Liisalle herkkukaapin sisällön ja päätin, et vähintään 5 päivänä viikossa saan askeltavoitteen täyteen. Arvon syömishäiriö taas juttelee mulle mukavia, kun mulle tuli aika ens kuulle sinne syömishäiriöpolille lääkärille ja sitä ennen täytettäväksi EDI-lomake (eating disorder inventory). Mä lueskelin noita kysymyksiä ja totesin, et ne ei ota mua tosissaan jos meen sinne läskinä.

Tänään mul on hammaslääkäri yhdeltä, samalla reissulla ajattelin kauppaan. Pitäis tyhjäillä tiskikonetta ja sensemmosta pientä. Pakkailla huomista varten. Eteinen siivota, kun siellä on paljon tavaraa, jotka vaan jää siihen. Ei pitäis, mut jää silti. Koirat pitäis kammata kunhan ne tuosta ensin kuivaa ja illalla taas Fian puunausta. Ärsyttää, kun mun ja kasvattajan aikataulut ei sovi tänään yksiin mitenkään päin, mut silti en saa laittaa Fiaa itte semmoseen aikaan joka meidän rytmeihin sopii. Perkele.

Jees, kahvit taas litkitty. Kai sitä vois käynnistää pyykkimasiinan ja tyhjätä tiskimasiinan. Tai jotain. Heip

Taas niin tätä

Eilinen psykiatrikäynti oli ihan mahtava, aivan turhaan jännitin! Tosi ammattitaitoinen, kyseli fiksuja kysymyksiä ja osas pitää keskustelua yllä. Käytiin eka läpi kaikki peruskysymykset tän hetkisestä olotilasta ja sit alettiin miettiin, miten jatketaan. Nyt ekana sitten selvitetään, johtuuko toi unentarve liikalääkityksestä, vai masennuksesta. Sitä testataan vähentämällä Seroquelia nyt eka 100mg ja jos tarvetta niin viikon päästä toinen samanmoinen. Jos siitä on apua niin hyvä, jos ei niin seuraava askel on nostaa Aripipratsolia eli piristävää. Jos vielä sekään ei auta, alotetaan mieliala-, eli masennuslääke. Tulee uusi aika samalle lääkärille (Jee!) ja katotaan tilanne sitten taasen.

Siitä pääsemmekin sitten uniaiheeseen. En tiedä johtuuko lääkkeen vähennyksestä, vaiko siitä et join eilen liikaa kahvia liian myöhään, mut ei millään unta. Ei edes Opamoxilla. Söin kaikki kynteni taas kun vitutti valvominen ja nyt vituttaa sekin. Perseestä. Aamulla sitten ei taas millään ylös. Olin kyllä hereillä aika pitkään ennen nousemista, mut jotenki ei vaan huvittanu liikkua. Jokseenkin pidän sitä edistyksenä, että noinkin lyhyiden unien jälkeen nousin. Viime aikoina se on ollut sitä 10+ tuntia...

Tohtorista päästyäni kävin vähän shoppailemassa. Hain ensin meikkivoiteen Emotionista ja sitten menin Prismaan. Ostin kaikkee koiranäyttelyvärkkiä, niinkuin uudet kengät kehään ja sukkikisia parit, sit kun rikon toiset niin on hyvä. Ostin suoristusharjan, eli harjan joka kuumenee ja suoristaa hiuksia kun harjaa. Ja se jopa toimii! Mua vähä jänskätti. Sitten äitille juoruamaan kuulumiset ja testaamaan harjaa kaikkien hiuksiin, sit vielä ABClle kahville sen Facekaverin kanssa. Sit kotiin.

Posti toi eilen tullessaan ajan sinne syömishäiriöyksikköön, se on 8.3. Tuli myös EDI-, eli Eating Disorder Iventory -lomake, joka pitäis täyttää. Sielä on paljon kysymyksiä ruumiinkuvasta yms. Ja mua ahdisti katsoa sitä, hirvee ajatus et joudun oikeesti vastaamaan niihin kysymyksiin. Onneks täs on kuukausi aikaa. Jos sais pari kiloo pois ennen sitä niin ehkä se olis kivempi täyttää?

Ilmoitin Jidan Vaasan kansainväliseen huhtikuussa ja samaan hengenvetoon sanoin että eihän sitä ole pakko viedä näytille. Se on kaljuuntunu ihan simona ja jos se tota jatkaa, niin en vie sitä saamaan EH:ta turkin takia. Mut sit jos mä saan jollain taikakeinolla ton turkin kasvamaan, nii sit me mennään sinne oikeesti kilpailemaan siistä CACIBista! Pitää kokeilla uutta shampoota sille, kammata useemmin, kattoa ruokavalio turkin kasvua tukevaksi jne...

Jida marraskuussa

Jida viime viikolla

Mä en tiedä mitä mä oon tehny väärin, et se on noin kaljuuntunu! 

Tänään ohjelmassa ihan vitun oikeesti siivoomista. Tääl on mieletön kaaos. Jos taas edes roskat ja tiskit sais pois, se olis jo paljon. Vähä niinku sata jänistä? Illalla reenit ja niiden jälkeen vois ehkä saunassa käydä. Kattoo ny. Firman laskut pitäis maksaa.

Jees, kahvit juotu. Pissalle, musat täysille ja sit toimintaa! Pai

Joo-o

Toivottavasti sillä lääkärillä on ratkaisu mun uniongelmaan. Kuvat:

Tos on oikeella viime yö ja vasemmalla sitä edellinen. Mä oon siis nukkunu puolet edellisestä kahdesta vuorokaudesta.. Eikä millää meinannu taas aamulla päästä ylös!

Viikottainen raporttikin tuli eilen, mut kun teksti jäi välistä niin julkaistakoon se vasta tänään. Paremmin olis taas voinut mennä, mutta pitää olla vähään tyyty... Ei tarvi! Ihan saa kyllä suoraan sanoa et vituiks meni, jos niin kävi. 

Mun pitäis suorittaa vähän laskutoimituksia, paljonko mä oon velkaa velkajärjestelytilille. Oon vähän vippaillut ja jättänyt kuukausimaksuja väliin... Ei hyvä. On tässä vielä 3kk aikaa tasata tilanne, kun toukokuussa vasta pitää velkojille lyhentää. Muutenki perseestä, kun tästä kuusta alkaen hoitotuki jää pois, eli tulot laskee aikas reilusti. Huomattavasti. 

Mua vähän ahdistaa. Tapaan ehkä tänään toista kertaa tyypin johon tutustuin kakssuuntasten ryhmässä ja ollaan puhuttu paljon puhelimes. Maanantaina oln kännissä ja tuli puhe tisseistä, en muista miks. Sanoin et mun koko on 65G, niinkuin se onkin, mut nyt se kuulemma aikoo käskeä mun riisua päälitakin et näkis. Tekis mieli jättäää koko tapaaminen väliin ihan vaan sen takia. Vaikka joskus pukeudunkin ns. Tissipaitoihin, mut ei oo ennen ollu tilannetta et joku haluaa tavata livenä vain tissit nähdäkseen... Tietenkään en tiedä, onko se ainut syy. 

Nyt vois olla hyvä aika ruveta pukeen ja tekeen lähtöä. Puoli tuntia niin auto starttaa. Varaan 1,5h matkaan, jonka kesällä ajaa 45 minuutissa, mut kun ei yhtään tiedä onko teitä aurattu yöllisen lumisateen jäljiltä... Taidan muutenki mennä pidemmän kautta, kun luin eilen lehdestä et lyhemmällä reitillä on ollut ADR-rekan onnettomuus ja ainakin illalla vielä tie oli poikki. 

Mä taidan olla nykyään jokin toimisto. Multa on tänään kyselty nappeja ahdistukseen, mut en antanu. Sit mä oon kolmen henkilön kanssa puhunut kahdesta muusta, joita kukaan ei tavoita. Minä, joka olen erakoitunut himaan, ihan varmasti tiedän missä kukakin menee... Mut nyt pitää mennä. Pai!

Mietintää

Eilinen meni aikas hyvin. Heräsin siinä 5.15 ja mulla oli paljon aikaa laittaa itteni ja koirani valmiiksi. Fia esiintyi hienosti ja palkittiin kolmanneksi parhaana narttuna. Taakse jäi monta vanhempaa ja valmiimpaa, jopa yksi valio. Keli oli kamala ja kotimatka kesti ikuisuuden, mut perille vaan päästiin.

Tänä aamuna sitten nukuinkin pommiin. Kuntoutus klo 10 ja heräsin siihen kun auto tuli pihaan. Vähän uninen tunti oli, mutta saatiin me ny jotain puhuttua. Nukuin ihan hyvin ja aika pitkään mut silti herätys tuli skipattua..

No siis se, mitä mä mietin, miten mä otsikoin tän tekstin. Mähän olen ihan umpikoukussa näyttelyharrastukseen. Fiaa on nyt hyvä näyttelyttää ja odottaa tuloksia, mut entäs Jida. Sitähän ei ole juuri järkeä ilmoittaa muuta kuin kansainvälisiin ja semmoset olis Vaasassa huhtikuussa. Mutta kun mulla on koira ilman turkkia! Kuva viime tiistailta pesun ja föönauksen jälkeen, jolloin turkin pitäsi olla iso ja muhkea. Ei ole.

Onko järkee maksaa ilmoittautumismaksu turkittomasta turkkikoirasta vaan siksi, että saa harrastaa? Jidan kans on niin mahtava käydä kehässä, kun se rakastaa esiintymistä ja tietää tasan tarkkaan mitä siltä odotetaan. Mut joka tapauksessa, olen kuullut sanonnan, joka meni näin: Harrastus ei ole oikea jos siihen ei mene kaikki rahat. Mikä olis parempi rahareikä kuin koirat ja koiraharrastukset! Eli joo, kyl mä varmaan ilmotan sen sinne Vaasaan, ihan vaan ilmottamisen ilosta. 😊

Pitäis tehdä lumityöt ennen huomista kun tulee lisää lunta. Sitä on aika mahtavan paljon tuolla jo nyt, et... Katotaan sit ku oon juonu kahvit. Sisälläkin kyllä pitäis siivota, mut kyl toi piha on tänään prioriteettilistalla ykkösenä.

Kaaai sitä vois tehdä jotain järkevää. Jotain. Pai!

Unikuva!

Otsikosta voisi päätellä, että sain vihdoin vanhan rannekkeen takaisin kotiin ja oon ihan intona, koska uniseuranta! Kotiintulo, eli lääkkeet, eli nukkumaanmeno meni myöhälle, mut nukuin silti aiva silleen hyvin. Sammutin ihan kaikki herätykset ja lupasin kuortsata puoleenpäivään, mutta ei aiva sinne asti uni riittäny.

Eilinen oli kiva päivä. Lähdin siinä puoli kolmen mais ajelee Sjoelle ja käytiin veljen kaa FinnVapella ja Motonetis. Mentiin äitille ja sinne tuli muutkin veljekset. Syötiin, jutskailtiin ja pelattiin Monopolia. Myöhällehän se meni. Olin kotipihas vähä ennen kymmentä, otin koirat kyytiin ja ajeltiin kasvattajan luo Fian näyttelytrimmiin ja hierontaan. Kotona ottamassa lääkkeet n. klo 23.10.

Tänään on sitten tiedossa koiranpuunausta. Pitää kammata Fia tiheepiikkisellä kammalla että sais tota villaa irti. Sit aattelin et pitää varmaan käydä radalla vähän juoksemassa, kun tolla on niin mahdottomasti virtasta, jospa se vähän paremmin jaksais huomenna keskittyä oleelliseen. Illalla pesu ja fööni ja ittekki pitää käydä vähintään suihkussa. Ei mulle tulekaan sitä ylimääräistä laitettavaa, tai ainakin niin eilen ymmärsin. En kyllä valita yhtään.

Jännittää. Edellisistä näyttelyistä on ihan kamalan pitkä aika. Pitää muistaa pakata kaikki oleellinen, herätä aikaisin ja pukeutua himpun verran liika lyhyeen mekkoon. Sit pitää osata esittää koiria. Osaanhan minä, mutta silti se aina jännittää. Mulla on Fian lisäksi toinen esitettävä myös, ainakin ennakkotiedon mukaan. On toki voinut sekin muuttua, sen näkee sit huomenna.

Nyt kun "aamu"kahvit on juotu, pitäis kattella jotain safkaa ja sit nostaa koira pöydälle. Ei mulla taida muulle tänään sitten ollakkaan aikaa.. Kunhan nyt vaan saa ton koira-nuoremman laitettua kuosiin nii hyvä on, päivän työt on tehty. Suunnitelma. Heip!

Eläkkeellä!

Juurikin tästä päivästä alkaa mun virallinen työkyvyttömyyseläke. 😊 Fiilis on aika jees. Se on niin jeba, että melkeinpä voisin kirjoittaa siitä pätkän omalle seinälle Facessa, melkein. En oikeen tiedä, kun en yhtään tiedä miten ihmiset suhtautuis moiseen uutiseen...

Tulipa mieleen et tänään on myös päivä, jolloin pitäis maksaa perintövero. Muistaakseni ainakin... Hah. Soitin sinne Verohallintoon ja kysyin, voisko sitä vähän osittaa, kun mulla ei nyt satu oleen sellasia rahoja. Se sanoi et siitä tulee kyllä maksumuistutus jolla sen voi sitten kivasti maksaa myöhemminkin 😂 Hieno neuvo, hyvä meidän joukkue.

Tuli Facemuistoissa vastaan aika kiva kuva musta kolmisen vuotta sitten. Se on otettu talvella laivan kannella. Jotenkin aika dramaattisen sävyinen, mut pakko sanoo et kerrankin mä näytän ihan omasta mielestäni hyvältä valokuvassa! Voisin tietty vaan jatkaa tätä selostusta ja sit siirtyä seuraavaan aiheeseen, mut koska mä oon kiva ihminen niin laitan sen kuvan tähän. Laitoin sen myös profiilikuvaksi, koska tarvitsin uuden profiilikuvan muttei kinosta nyt kuvata itseään.

Tänään olis perjantai. Bileet! Eiku. Ehtoolla ajattelin Seinäjoelle, mut mitä mä teen siihen asti, on kysymysmerkki. Fia pitäis vielä hieroa ennen sunnuntain näyttelyä, mutta onko se tänään vai huomenna, sitä en tiedä. En tiedä sitäkään, pitäiskö se käydä radalla juoksuttamas henkihieveriin tänään, jos sillä olis vaikka vähä vähemmän virtasta sunnuntaina. Eiliset reenit meinas mennä vähä penkin alle kun yks vaan hyppypomppuloikkii ja riehuu ku HULLU! Sekin on vähän hankala, kun hieronnan jälkeen ei enää voi juoksuttaa, mut kun en tosiaan tiä koska hierojalle sopii reffit....

Oli viime viikonloppuna puhetta, että Jida menis kasvattajalleen näyttelyjen ajaksi ettei sen tarvii olla koko päivää yksin kotona. Hyvä idea. Sit mä lupasin ottaa Fian lisäksi toisenkin koiran puunattavaksi ja yökylään. Ei hyvä idea. Viimeks kun mulla oli ennen näyttelyä yövieras, se teki tarpeensa sisälle ja piti mua hereillä melkeinpä koko yön. + Se, et pelkästään Fiassakin on jo hommaa, kun se villaa niin perkeleesti. Perkele. Huomenna olis ollu tikkakisatkin, mut oon varautunu siihen et mulla ihan oikeesti menee koko päivä hauvojen kans.

Kai sitä vois tehdä jotain järkevää nyt kun kahvit tuli juotua. Jos vaikka koittais jotain tehdä noille omille villoille, kun mekossa pitäis kehään mennä mut mul on metriset säärikarvat. Olkaa hyvä vaan tiedosta tästä. 😁 Heipat!