Eilinen meni aikas hyvin. Heräsin siinä 5.15 ja mulla oli paljon aikaa laittaa itteni ja koirani valmiiksi. Fia esiintyi hienosti ja palkittiin kolmanneksi parhaana narttuna. Taakse jäi monta vanhempaa ja valmiimpaa, jopa yksi valio. Keli oli kamala ja kotimatka kesti ikuisuuden, mut perille vaan päästiin.
Tänä aamuna sitten nukuinkin pommiin. Kuntoutus klo 10 ja heräsin siihen kun auto tuli pihaan. Vähän uninen tunti oli, mutta saatiin me ny jotain puhuttua. Nukuin ihan hyvin ja aika pitkään mut silti herätys tuli skipattua..
No siis se, mitä mä mietin, miten mä otsikoin tän tekstin. Mähän olen ihan umpikoukussa näyttelyharrastukseen. Fiaa on nyt hyvä näyttelyttää ja odottaa tuloksia, mut entäs Jida. Sitähän ei ole juuri järkeä ilmoittaa muuta kuin kansainvälisiin ja semmoset olis Vaasassa huhtikuussa. Mutta kun mulla on koira ilman turkkia! Kuva viime tiistailta pesun ja föönauksen jälkeen, jolloin turkin pitäsi olla iso ja muhkea. Ei ole.
Onko järkee maksaa ilmoittautumismaksu turkittomasta turkkikoirasta vaan siksi, että saa harrastaa? Jidan kans on niin mahtava käydä kehässä, kun se rakastaa esiintymistä ja tietää tasan tarkkaan mitä siltä odotetaan. Mut joka tapauksessa, olen kuullut sanonnan, joka meni näin: Harrastus ei ole oikea jos siihen ei mene kaikki rahat. Mikä olis parempi rahareikä kuin koirat ja koiraharrastukset! Eli joo, kyl mä varmaan ilmotan sen sinne Vaasaan, ihan vaan ilmottamisen ilosta. 😊
Pitäis tehdä lumityöt ennen huomista kun tulee lisää lunta. Sitä on aika mahtavan paljon tuolla jo nyt, et... Katotaan sit ku oon juonu kahvit. Sisälläkin kyllä pitäis siivota, mut kyl toi piha on tänään prioriteettilistalla ykkösenä.
Kaaai sitä vois tehdä jotain järkevää. Jotain. Pai!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti