Ei valitusta tänään...

...Ainakaan paljon. Unikuvaa ei tuu, koska se huijaa taas. Katoin pari tuntia Black Listiä tabletilta sängyssä, niin ranneke laski senkin uneksi, koska olin ihan paikoillaan ja pulssi tasaantui. Mutta kun sammutin tabun klo 1.05 ja heräsin 06.00, hetki meni nukahtamiseen ja rannekkeen mukaan valvoin 9% uniajasta, eli tästä pääsemme johtopäätökseen, et mä nukuin ihan kokonaiset 4,5 tuntia! Sen taas voi ajatella positiivisesti niin, että se on yli tuplasti enemmän kuin edellisyönä. Tai sit negatiivisesti niin, et se on puolet vähemmän kuin mun normaali unen tarve olis. Syvää unta kaikki 3% ajasta. Hyvin menee mut menköön.

Mulla ei oikeastaan oo paljon kerrottavaa. Heräsin, keitin kaffit ja selasin Facen, käytin koirat ulkona ja ruokin ne ja sit pelasin Simssiä taas monta tuntia putkeen. Kommentoin kakssuuntasten ryhmäs pariinkin paikkaan viikon ennätyksen, eli tuon huiman unen määrän jonka sain nukuttua. Oon tainnut valittaa unettomuudesta siellä tarpeeksi, kun ihmiset oikeesti oli iloisia mun puolesta. Tolla määrällä unta on hyvä leijua 😁

Aamupala jäi taas hienosti väliin siinä kun ei yhtään tehny mieli. Lounaaksi söin niinkin hyvän ja ravitsevan aterian, ku makaronia ketsupilla. Keittiös on niin kaaos ettei oo tilaa laittaa kunnon ruokaa, ei myöskään jaksamista eikä kinostusta tai mitään muutakaan aihetta auttavaa vaan löydy.

Koirani ovat kusipäitä, kirjailmellisesti. Kumpikaan ei tehnyt asioitaan kun ystävällisesti ulkoilutusaikaan keskeytin pelini ja vein ne kävelylle. Nyt niillä on sitten pääkin sitä kusta täynnä ja vingutaan pihalle ku hätäki olis. Sanoin, et se ei oo mun syy jos ei tee tarpeitaan kun on mahdollisuus, ja seuraava ulkoilutus on seuraavan antibiootin jälkeen, eli kahdelta. Piste.

Olis taas niin paljon tekemistä, niin vähän jaksamista. Pyykkiä, imuti, tiskikone, roskat, tölkit, paperit etc... Lista on loputon. Ittellensäkki varmaan pitäis joskus jotain tehdä. Koirat on onneksi ny kuosiis taas ens viikkoon, turkkeja ei tarvi murehtia. Eli mä oon tällä viikolla saanut jotain aikaseksi! Hyvä mä!

Hyvin nukkuvat ihmiset pitää unettomia jotenki outoina. Näin olen päätellyt siitä, kun olen julkisesti kertonut, et en nuku kunnolla ja ihmiset kommentoi asiaa jotakuinkin näin: "Sun pitäis rasittaa itseäs fyysisesti, saunoa ja syödä hyvin ennen nukkumaanmenoa." Okei. Mitäs jos se ei auta? "No, sitten voit kuunnella äänikirjaa, tehdä hengitys- ja renotutusharjoituksia tai kuunnella luontoääniä." Okei, mitäs jos se ei auta? "Sit sä et vaan tee noita asioita oikein, tarpeeksi hyvin tai tarpeeksi usein."

Mä oon kärsiny unettomuudesta ihan lapsesta asti ja oon elänyt niin monenlaista erilaista elämäntyyliä tässä välillä, et jos kyse olis jostain mitä mä teen/en tee väärin/oikein, niin mulla ei olis mitään ongelmaa. Mä vaan nukkuisin. Okei, toi edellinen kappale tuli ehkä vähän kärjistetyksi, mut pikkusen käpyä jo kuumottaa kuunnella tommosia viikon vähäunisten öiden jälkeen.

Postikin sieltä tuli ja kusipäät haluaa pihalle, joten ei ku menoX! Heipat 😊

Lisävalitusta

Tää menee vaan yö yöltä huonommin. Viime yön saldo kuvassa. Alle kaks tuntia, eikä minuuttiakaan syvää unta. Tää alkaa käydä jo todella raskaaksi, etten sanois... Tää ei oo enää pelkästään henkisesti rankkaa, tää menee jo fyysiseksi. Lihakset väsyy ihan olemattomasta rasituksesta vitusti, hyvä kun nyt maitopurkin saa nostettua. On ihmeellisiä jumeja, kramppeja ja suonenvetoja. En tiedä, en muista, enkä jaksa tarkistaa kirjotinko tän saman tänne jo eilen, sori siitä jos näin on.

Mutta tietysti sitä voi aina lohduttautua ajatuksella et kaks tuntia kevyttä unta on enemmän kuin ei ollenkaan unta!

Oon pelannu Simssiä jotain ehkä 6h? 7? Ei oikeen oo muutakaan tekemistä kun kaikki nukkuu.. Koirat käytin välissä pihalla ja ruokin, sit taas jatkui. Vaikee enää erottaa mikä on peliä ja mikä totta, jotenki niin puuroiset aivot. Onko ihmekään... Mä laitoin pariskuntani tekemään kaks lasta ihan peräjälkeen ja sit ressaannuin niin hirveesti niiden hoidosta ja vauvan jatkuvasta kitinästä, et oli pakko lopettaa pelaaminen 😂

Tääkin saattaa olla toistoa, mut se tiistainen lääkäri, jolla kävin, oli se syömishäiriöpolin lääkäri jonka tapasin siellä alkukuusta. Se sanoi tiistaina että jos tulee lääkäriasiaa niin soittaa suoraa sinne SH-polille ja jättää sille itelleen soittopyynnön, niin ei tarvi aina olla uuden lääkärin kans tekemisis. No, oon yrittänyt soittaa sille sihteerille muutaman kerran jo tänään, mut se ei vastaa. Vaikee jättää soittopyyntöä, jos ei saa ketään kiinni. Mutta mäpä löysin internetin ihmemaasta tän lääkärin suoran numeron! Vielä kun uskaltais soittaa sinne.

No jopas oli. Hänellä ei kuulemma ole puhelinvastaanottoa, vaan sihteerin kautta soittopyynnöt. Saanen kysyä, miks helvetissä sille on numero netissä!? Niin minä nyt mieleni pahoitin tästäkin... No, kuitenkin, saan ottaa niitä Klotriptyleja nyt sitten kaksi.

Mun tekis nyt oikeesti mieli vaan itkee. Mennä vaikka sängyn alle tai jotain. Oon niin väsynyt että en jaksa enää.. Joo, taas sama valitus, mut ei nyt voi mitään. Mä haluan kuollakin taas tänään ja kaikkee muuta kliffaa. Jos jatkais peliä.. Kiitos, anteeks ja heipat.

Hermot?

Nyt alkaa palaa käpy. Eikö tosiaan oo keksitty sellaista kemiallista lääkeainetta jolla mut sais nukkumaan? Otin illalla sen Klotriptylin klo 21 ja jo vartin päästä oli semmonen fiilis et hei, nyt mä nukun. No, paskanvitut. Pyörin tunnin, sit taisin torkahtaa. Heräsin useemman kerran yöllä ja viideltä sitten en enää nukahtanutkaan uudestaan. Otin antibiootin kuudelta ja sen jälkeen nukahdin taas. Kaheksaan asti. Rannekkeen mukaan syvää unta tuli viime yönä tasan kuusi (6) minuuttia.

Sitä tässä mietin, antaakko uudelle lääkkeelle vielä toisen mahdollisuuden, vaiko vetää tänään kännit ja nukkua kunnolla. Kaljat on jo kylmässä, mut mietin vaan et... En mä ees tiä mitä mä mietin. Mielitekokin olis juoda mut jotenki se kuulostaa luovuttamiselta? Eilen olis ihan hirveesti tehnyt mieli ottaa Stilnoct lisäksi, kun uni ei meinannut tulla, mut mä oikeesti pelkään et tyyliin poltan koko mestan öisine puuhasteluineni. Joten ei.

Alkaa oleen aika uuvuksissa näillä unilla. Kampasin Jidan äsken ja takkuinenhan se oli, kiitos katupölyn. Otti niin voimille, että en tiä mitä. Lihakset ihan väsyksissä ja uutena kaverina mulla on nyt aika usein toistuvat suonenvedot, lähinnä jaloissa. Magnesiumin puute? Massukin on yhä kipee. Valivalivali...

Vielä olis koira II kammattavana ja molempien pakollinen pesu. Taidan ittekki käydä illalla saunassa samalla kertaa. Jotain olis kyllä pakko saada aikaiseksi ennen sitä, siis jotain, mikä edistää talouteni siistiytymistä. Jospa vaikka ees keittiön sais puunattua ja ehkä pestyä vähän pyykkiä. Tai jotain. Imurointikin on listalla, mut taitaa olla turhan rankkaa.

Nyt just tekis mieli mennä takasi maate, mut se nyt ei ainakaan ole hyvä idea. Kun ajattelee positiivisesti, niin enää on alle 9h iltalääkkeisiin ja vaan 10h nukkumaanmenoaikaan! Taidanpa keittää kaffit. Jos mä nyt sitkeesti pidän itteni iltaan asti pystyssä, niin saisinkohan mä ens yönä jo unta? Sillee kunnolla? Sillee, et tuntuis ees vähän siltä et olis nukkunu.

Nyt mä voisin lähteä raivaamaan tota keittiöö, jospa sitä jaksais jossain vaiheessa laittaa jotain sapuskaa. Niin joo ja se pyykkikone. Heipat!

Extempore

Mun yö meni tosi sekavasti. Mä ahmin illalla myöhään, tai siis yöllä yhteen, vaikka luulin menneeni ajois nukkumaan. Siis siitä päätellen, et ruokaa on kadonnut ja rannekkeen mukaan oon nukahtanut vasta yhden jälkeen. En muista kattoneeni Netflix-sarjaa noin pitkälle. Oon pelannu ihan liikaa Simssiä ja näin unta et mulla oli sängyssä tietokoneen hiiri, jolla mä ohjailin kaikkia maailman tapahtumia. Sit siitä hiirestä loppui patterit, niin kävelin nurkkaan, avasin kaapin, otin uuden patterin ja menin takas sänkyyn. Nimittäin, kun heräsin kuudelta, se patteri oli yöpöydällä. Olin aamulla niin vitun sekasin, et en saanut puhelimen näytön lukitusta auki, yritin koneella kirjottaa viestin mut siitä siansaksasta ei olis itte Jeesuskaa saanu mitään selvää. Soitin kaverille ihan muuten vaan ja laitoin sohvalle maata. Nukahdin. Havahduin siihen kun linjalta kuului puhetta ja lähdin hammaslääkäriin, Sanoin, että älkää ihmetelkö jos mä nukahdan siihen tuoliin. Kiitos, Stilnoct, tästä viihdyttävästä showsta. 😂

Ajattelin sit et ei kiitos ikinä enää tuota ainetta mulle ja soitin sit sinne Seinäjoen Akuuttipsykiatrialle, koska niin neuvottiin tekemään jos tulee ongelmia. Sain päivystysajan ja milläköhän kumman säkällä siel oli tuttu lääkäri päivystämässä! Se(kin) nauroi mun yölliselle sekoilulle ja määräs uuden lääkkeen, Klotriptyl. On Wikipedian mukaan masennuslääkkeen ja bentson sekotus, suurella mielenkiinnolla odotan ens yötä. Ostin kaljaakin, mut juomisen sijaan valikoin tälle päivää uuden lääkkeen testaamisen.

Mun vanhemmat kuoli, lapsi otettiin huostaan ja koira sekä kissa annettiin adoptoitavaksi. Oon "vähä" pelaillu The Sims 4:sta tässä... Mitään muuta oikeestaan oo tehnykkää 😀 Vittuku ärsyttää jos mun talokin tuhoutuu perheen mukana, se oli hyvä talo!

Psykiatrin jälkeen menin veljen luo. Käytiin vähän kaupungilla ja laitettiin yhes ruoka. Oli aivan mukavainen päivä. Siitä sit lähin kotia mukamas koiria ulkoiluttamaan, mut ehän niillä mikään kiire mihinkään ollu. Luita söivät pedillään kun mä huhuilin eteisessä. Siispä sitten koneelle jumitin ja sillä tiellä ollaan. Kohta iltapalaa, yritys palata päivärytmiin on kova. En mä ees tiä miks sitä kaljaa taas piti ostaa.... Mut ei kai ne pilalle mee?

Jees, nyt katteleen sitä iltispalaa. Pai!

#301

Tänään mulla on vaan päivä. Ei hyvä, ei huono, vaan päivä. Mä nukuin jotenkuten kun otin nukahtamislääkettä ja herääminen oli taas vaikeeta. Eli ihan perus. Mä tykkäsin kyl enemmän noista 5 tunnin sikeistä unista, kun pidemmistä mutta huonompilaatuisista..

Psykiatri soitti just ja mä kerroin sille kaikki, et olin eka tosi masentunut, mut yhtäkkiä eilenaamulla heräsin täynnä virtaa ja sit taas päivällä iski synkkyys joka myöskin meni ohi. Kerroin myös siitä kirjoittamastani kirjeestä. Lääkitys pidetään nyt ennallaan, annetaan sille aikaa. Laittaa mulle avoimen lähetteen akuuttipsykiatrialle siltä varalta, että masennus uusii niin pahana ku se oli. Soittaa taas kahden viikon päästä.

Mähän siis olin eilen ihan super! Mä pesin ja ripustelin kaks koneellista pyykkiä ja yhden tiskiä, käärin puhtaat pyykit kaappiin, kampasin Fian ja käytin sen eläinlääkärissä, kävin kaupassa ja noudatin päivärytmiä jonka juuri eilen laadin ja josta mulla on kuva.

Mun ruokapäiväkirja eiliseltä  hipoo täydellisyyttä! Kaikki meni ihan just niinku pitikin. Säännöllistä, monipuolista ja terveellistä. Olen siis ollut ihan esimerkillinen syömishäiriöpotilas! Tänään sit heti aamupala jäi välistä kun nukuin pommiin. Mut mä voin leijua tolla eilisellä onnistumisella vielä pitkään!

Pikkupikku-Fialla on korvatulehdus. Se on nyt jonkin aikaa raapinut korvaansa ja eilen sitten päätin että nyt kyllä mennään tohtoriin. Se sai tulehduskipulääkepiikin ja antibiootin viikoksi sekä korvatipat kahdeksi. Sit mä sain arvostamaltani ihmiseltä, eli meidän omalta lääkäriltä, kehuja siitä että vein sen näin aikaisessa vaiheessa. Yleensä kuulemma lääkäriin viemistä lykätään niin kauan että korvakäytäväkin on jo turvonnut umpeen ja kivut tähtitieteelliset, hoitokin tietysti hankalampaa. Sinne meni taas satanen nii et hupsis vaan kuului, mutta Fia raapii huomattavasti vähemmän jo nyt!

Nyt loppui juominen ilman syytä. Saunakaljan-pari voi ottaa ja sit jos on jonnekkin menoa, kuten esim. Lauantaina kaverin synttärit. Mut ei enää yksin kotona koneella istues, se saa nyt riittää! Tämä siis syystä että mä en haluu sen lähtevän rasasta. Mä haluun hallita mun juomista, eikä juominen mua. En mä kuitenkaa haluu lopettaa kokonaan ku on se joskus kivaa. 😀 Lisäksi on mahdotonta sanoa kuinka lääkkeet vaikuttaa ja on mahdotonta pitää päivärytmi kasassa, jos juo liian usen.

Lounas oli helppo syödä, eilistä palapaistia, mut mietityttää mitä sitä illaksi keksiis. Siis päivälliseksi. Jos meinaa syödä kaks lämmintä ateriaa päiväs, tarvis mielikuvituksen. Mul on aina ideat loppu, joten mä syön aina samoja ruokia. Aika tympiää

Mä kuulen musiikkia. Ihanihan hiljaista, mutta kun kuuntelee niin sielä se on. Oon tarkistanut kaikki tietokoneet 2000 kertaa mutta mikään niistä ei soi. Kysymys siis kuuluu: Mistä ääni tulee? Mun pään sisältä? Mut kun se kuulostaa tulevan olkkarista, vaikka sielä ei tosiaan soi mikään.. Biisit on sentään ihan jees.

Eipä kai tässä sitten sen kummempia. Mä yritän taas saada aikaseksi jotain. Heipat!

Teksti 300!

Olisko vähä siistiä herätä viideltä ilman mitään syytä?! Eilenkin heräsin neljän jälkiin, mutta sain kuuden jälkeen vielä nukahdettua uudelleen. Tänään ei onnannu... Fiilis on ihan kohtalainen. En ole tokkurainen, krapulainen, enkä edes pahemmin väsynyt. Oliskohan se lääkemuutos alkanut tepsiä? Nythän siitä on päivää vajaa kaks viikkoo ja yleensähän tulokset näkyy just parissa viikossa...

Suuri ylpeyden aihe: Mulla oli eilen seittemän iiiihanaa kylmää saunakaljaa, mut join vaan yhen! Jos sais tän jatkuvan juomisen loppumaan, niin olis varmasti parempi olo, säästyis rahaa, pysyis rytmeissä kiinni ja vois vaikka vähän laihtuakin. Sekin vaan on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.. Yks läheinen henkilö ilmaisi eilen huolensa mun juomisesta ja sitä jäin mietiskelemään. Onhan sitä viime aikoina uponnut juu, myönnän kyllä..

Mä en oo taaskaan saanut paperille mitään mitä pitää muistaa sanoa sille huomenna soittavalle tohtorille. Sen tietää just kui tyhjä mun pää on sit kun on se hetki et pitäis puhua. Ei sen pitäisi olla niin kovin hankalaa ottaa kynä käteen ja keskittyä ihan vähän, mut kun se on. En tiedä mikä siinä niin vastustaa.

Saiskohan sitä tänä päivänä jotaki aikaaseksi. Olis vaikka muille jakaa pyykkiä ja muutakin siivottavaa. Koirat pitäis kammata jaja... Dosetit jakaa. Puhtaat vaatteet kääriä kaappiin ja siivota jääkaappi. Huoh. Lista on loputon, mut ei kai sitä tänään oo ihan välttämätön pakko tota kaikkee tehdä? Jos hoitais vaikka noi pyykit tänään ja kampais koirat, loput jollekin toiselle päivälle? Siinä on vaan se huono puoli, et Jeesuskaan ei tiedä, koska on seuraava semmonen päivä et kykenis johonkin... Mut ei siinäkään ole järkee et teen ton kaiken tänään ja sit oon taas ihan loppukatkipoikki. Elämä on vaikeeta.

Nyt olis kaffit ryystettynä nii kai sitä vois koittaa saada pyykkikoneen käyntiin. Sit koira pöydälle. Suunnitelma. Pai!

Nyt

Mä haluan kuolla. Eilinen oli kaikin puolin kurja päivä, eikä tää oo ollu juuri sen parempi. Sillä erotuksella, että tänään oon saanut sentään jotain aikaseksi. Kävin viemäs näyttelyasun korjattavaksi ja kaupassa, sit kokkailin silakkapihvejä 😍 Oli aika hyviä pitkästä aikaa. Ruokahalua ei vieläkään oo näkynyt mut oon koittanu väkisin pitää kiinni suunnittelemastani päiväohjelmasta. Se sisältää neljä ateriaa, joista yks lämmin.

Mä ihmettelen suuresti. Aripipratsolia nostettiin melkein kaks viikkoo sitten tuplat, eli 10 → 20mg, eikä sillä ole ollut sitten niin minkäänlaista vaikutusta. Melkein tuntuu et syön koko paskaa ihan turhaan, kun ei noinkaan suuri nosto vaikuttanut edes yöuniin, saati sitten mihinkään muuhunkaan. Se Seroquelin vähennys silloin viime kuun alussa ei ollut ollenkaan hyvä idea ja se nostettiinkin takaisin sinne 600mg:aan. Psykiatri soittaa mulle torstaina, saa nähdä keksiikö se jotain, mitä tälle ololle vois tehdä.

Mä oon huomannut kompensoivani tätä paskaa oloa shoppailemalla. Viimeisin ostokseni ei oo vielä saapunut, mutta se on taas uus aktiivisuusranneke. Se tulee myyntiin vasta tällä viikolla, tein ennakkotilauksen viime perjantaina. Sen tilaamisen jälkeen laskeskelin rahoja ja totesin et nyt on aika alkaa rajoittaa. Reilulla kädellä. Enpä mä nyt onneksi justiin muuta olisi tarvinnutkaan. 😊

Mun massu-raukka voi huonosti. Tekis mieli heittää noi antibiootit mäkehen, mut mä kuulemma tarvin niitä. Perseestä konsanaan. Oon yrittänyt syödä Precosaa mahansuojaksi, mut unohtelen ottaa niitä ja sen kyllä sitten huomaa. Ne loppuukin pian, en tiedä et mitäs mä sitten teen. Maitohappobakteerit on aika vitun kalliita sekä reseptillä että ilman, enkä mä oo voittanut lotossa viime aikoina. 

Mä oon kirjoittanut viime aikoina semmosta, hmm... Tavallaan kirjettä. Semmonen avoin kirje johonkin pöytälaatikkoon, siltä varalta et mä kuolen. Mitä mä haluan tapahtuvan sen jälkeen. Niinkuin tuossa alussa sanoin, nyt menee niin huonosti, että se halukin on jo olemassa, mutta en mä tee itelleni mitään. Mä vaikka odotan et muhun iskee salama, rattijuoppo ajaa mun yli, mä liukastun ja halkaisen kalloni tai sit katto romahtaa niskaan. Mikään näistä ei ole kovin todennäköinen, mutta mahdollinen silti?

Oho, jopas sitä tekstiä lähti tulemaan kun keräs kaiken keskittymiskykynsä. Nyt vois kuitenki vaikka suunnitella illan saunaa. Tai tehdä jotain muuta. Emt. Josko sitä tarpeeksi yrittämällä sais jonkun pienen siivousta edistävän toiminnan tehtyä, tai jotain. Nyt mä kuitenkin meen. Pai!

SeFiilis

...Kun tekis mieli kirjoittaa, mut ei tiedä miten. Viime kerrasta on niin kamalan kauan, että alkuunpääseminen tökkii.

...Kun nukuit pommiin kotikuntoutuksesta ja vitutti.

...Kun olo on yksinäinen, mut ei jaksa kattella ketään. Taitaa olla vähän liian rankkaa edes soittaa kenellekään. Miten ratkaista ongelma, jos haluaa olla yksin, muttei yksinäinen? 

...Kun tekis mieli avautua, mut ei saa ajatuksiaan kasaan edes sen vertaa, että ulosanti ois ees puoliksi järkevää. Kaikki pyörii vaan sekavana möykkynä mun päässä ja ahdistaa niin et ihan oksettaa.

...Kun odotat kuin kuuta nousevaa puhelua lääkäriltä ja tajuut et siihen on vielä 66 tuntia aikaa.

...Kun tekis mieli lähteä johonkin, mutta sitä varten pitäis käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Ei jaksa. Enkä mä ees tiedä mihin menisin vaikka jaksaisinkin.

...Kun sun elämäsi valo, koirat, tuntuu enemmän rasitteelta kuin ilolta. Jos nyt jotain positiivista taas hakee, niin onneksi mun koirat sentään on varsin vaatimattomia ja kestää sen et mutsi masentelee.

...Kun on ikävä iskää 💔 Iskä osais varmaan sanoa jotain lohduttavaa. Tai ainakin halata isosti ja lämpimästi.

...Kun edellistä lausetta kirjoittaessa tuli itku.

...Kun nyt loppu NytOnSeFiilisKun-jutut

Auttakaa mua, joku, pliis! Tai no, jonkun vanhan suomiräppärin sanoin: "Mä tarvin apua, mut mua on liian vaikee auttaa." Mä vähä luulen, et toi on mun kohdalla ihan totta. Mä oon koko vitunnäkösen elämäni ravannu milloin misäki terapiois ja psykiatreilla ja tiesvaikkamissä. "Mä en haluu muut kun löytää onnen vaan, mis on vika mähän synnyin onnelaan, enkä tiedä yhtään mistä onnen saan, tuntuu etten olis olemas ollenkaa", sanoi Skandaali biisissään Onnelliset Ihmiset. Se on aika hyvin sanottu!

Nyt menee huonosti. Mieli on ihan maassa, mikään ei kiinnosta eikä huvita, ruoka ei maistu ja tekis mieli vaan nukkua. Ehkä olis syytä lopettaa tää valittaminen ja tarttuu itteensä niskast. Helpommin sanottu kun tehty, mut ehkä mä valitan hiljaa mielessäni enkä julkisesti netissä. Jatkamme tästä taas, en lupaa et pian, en lupaa mitään muuta kun et ennemmin taikka myöhemmin. 💗