Nyt

Mä haluan kuolla. Eilinen oli kaikin puolin kurja päivä, eikä tää oo ollu juuri sen parempi. Sillä erotuksella, että tänään oon saanut sentään jotain aikaseksi. Kävin viemäs näyttelyasun korjattavaksi ja kaupassa, sit kokkailin silakkapihvejä 😍 Oli aika hyviä pitkästä aikaa. Ruokahalua ei vieläkään oo näkynyt mut oon koittanu väkisin pitää kiinni suunnittelemastani päiväohjelmasta. Se sisältää neljä ateriaa, joista yks lämmin.

Mä ihmettelen suuresti. Aripipratsolia nostettiin melkein kaks viikkoo sitten tuplat, eli 10 → 20mg, eikä sillä ole ollut sitten niin minkäänlaista vaikutusta. Melkein tuntuu et syön koko paskaa ihan turhaan, kun ei noinkaan suuri nosto vaikuttanut edes yöuniin, saati sitten mihinkään muuhunkaan. Se Seroquelin vähennys silloin viime kuun alussa ei ollut ollenkaan hyvä idea ja se nostettiinkin takaisin sinne 600mg:aan. Psykiatri soittaa mulle torstaina, saa nähdä keksiikö se jotain, mitä tälle ololle vois tehdä.

Mä oon huomannut kompensoivani tätä paskaa oloa shoppailemalla. Viimeisin ostokseni ei oo vielä saapunut, mutta se on taas uus aktiivisuusranneke. Se tulee myyntiin vasta tällä viikolla, tein ennakkotilauksen viime perjantaina. Sen tilaamisen jälkeen laskeskelin rahoja ja totesin et nyt on aika alkaa rajoittaa. Reilulla kädellä. Enpä mä nyt onneksi justiin muuta olisi tarvinnutkaan. 😊

Mun massu-raukka voi huonosti. Tekis mieli heittää noi antibiootit mäkehen, mut mä kuulemma tarvin niitä. Perseestä konsanaan. Oon yrittänyt syödä Precosaa mahansuojaksi, mut unohtelen ottaa niitä ja sen kyllä sitten huomaa. Ne loppuukin pian, en tiedä et mitäs mä sitten teen. Maitohappobakteerit on aika vitun kalliita sekä reseptillä että ilman, enkä mä oo voittanut lotossa viime aikoina. 

Mä oon kirjoittanut viime aikoina semmosta, hmm... Tavallaan kirjettä. Semmonen avoin kirje johonkin pöytälaatikkoon, siltä varalta et mä kuolen. Mitä mä haluan tapahtuvan sen jälkeen. Niinkuin tuossa alussa sanoin, nyt menee niin huonosti, että se halukin on jo olemassa, mutta en mä tee itelleni mitään. Mä vaikka odotan et muhun iskee salama, rattijuoppo ajaa mun yli, mä liukastun ja halkaisen kalloni tai sit katto romahtaa niskaan. Mikään näistä ei ole kovin todennäköinen, mutta mahdollinen silti?

Oho, jopas sitä tekstiä lähti tulemaan kun keräs kaiken keskittymiskykynsä. Nyt vois kuitenki vaikka suunnitella illan saunaa. Tai tehdä jotain muuta. Emt. Josko sitä tarpeeksi yrittämällä sais jonkun pienen siivousta edistävän toiminnan tehtyä, tai jotain. Nyt mä kuitenkin meen. Pai!