Olisko vähä siistiä herätä viideltä ilman mitään syytä?! Eilenkin heräsin neljän jälkiin, mutta sain kuuden jälkeen vielä nukahdettua uudelleen. Tänään ei onnannu... Fiilis on ihan kohtalainen. En ole tokkurainen, krapulainen, enkä edes pahemmin väsynyt. Oliskohan se lääkemuutos alkanut tepsiä? Nythän siitä on päivää vajaa kaks viikkoo ja yleensähän tulokset näkyy just parissa viikossa...
Suuri ylpeyden aihe: Mulla oli eilen seittemän iiiihanaa kylmää saunakaljaa, mut join vaan yhen! Jos sais tän jatkuvan juomisen loppumaan, niin olis varmasti parempi olo, säästyis rahaa, pysyis rytmeissä kiinni ja vois vaikka vähän laihtuakin. Sekin vaan on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.. Yks läheinen henkilö ilmaisi eilen huolensa mun juomisesta ja sitä jäin mietiskelemään. Onhan sitä viime aikoina uponnut juu, myönnän kyllä..
Mä en oo taaskaan saanut paperille mitään mitä pitää muistaa sanoa sille huomenna soittavalle tohtorille. Sen tietää just kui tyhjä mun pää on sit kun on se hetki et pitäis puhua. Ei sen pitäisi olla niin kovin hankalaa ottaa kynä käteen ja keskittyä ihan vähän, mut kun se on. En tiedä mikä siinä niin vastustaa.
Saiskohan sitä tänä päivänä jotaki aikaaseksi. Olis vaikka muille jakaa pyykkiä ja muutakin siivottavaa. Koirat pitäis kammata jaja... Dosetit jakaa. Puhtaat vaatteet kääriä kaappiin ja siivota jääkaappi. Huoh. Lista on loputon, mut ei kai sitä tänään oo ihan välttämätön pakko tota kaikkee tehdä? Jos hoitais vaikka noi pyykit tänään ja kampais koirat, loput jollekin toiselle päivälle? Siinä on vaan se huono puoli, et Jeesuskaan ei tiedä, koska on seuraava semmonen päivä et kykenis johonkin... Mut ei siinäkään ole järkee et teen ton kaiken tänään ja sit oon taas ihan loppukatkipoikki. Elämä on vaikeeta.
Nyt olis kaffit ryystettynä nii kai sitä vois koittaa saada pyykkikoneen käyntiin. Sit koira pöydälle. Suunnitelma. Pai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti