Niin, lapsihan on terve kun se leikkii ja vielä terveempi ku osaa lopettaa ajoissa. Vaikka mä aina tungenkin tuonne sanan "ei" sanojen "ku" ja "osaa" väliin, mut noin kai se alunperin meni. Eli siis paasto on nyt ohi ja tänään oon popsinut aamupalaksi sokeritonta mustikkakiisseliä ja kofeiinillista teetä, sekä lounaaksi Nutridrinkin. Välipalaksi tulee taas kiisseliä teen kera ja mietin, josko päivälliseksi kokkais ihan jonku oikeen lämpimän safkan, tosi kevyen sellaisen tietysti.
Fia raukka yritti yöllä herättää mut kun massu on pipi ja sekaisin, mut enhän mä jaksanut nousta. Melko kiinteän tekeleen oli sitten tehnyt lattialle. Se paskoi aamukävelyllä ja parin tunnin sisälläolon jälkeen taas lattialle, se oli jo tosi vetistä. Mä nukuin tänään herätyskelloon asti, eli kasiin. Aamulenkin ja aamiaisen jälkeen Pelailin vähän Simssiä ja sit puunasin keittiön tasot. Sit piti taas kerran vähän kuskailla kaveria ja otin koirat mukaan että saan ulkoilutettua Fian tarvittaessa. No, ei menny niinku Strömsössä, kun se jälleen kerran sotki turkkinsa kun kotimatkalla piti pysähtyä. Ei kun suihkuun sitten ja autohäkkien alustat pesukoneeseen. Rakastan elämää nyt niin paljon et soitan kyllä huomenna eläinlääkäriin, ei toi oo hyvästä... Jotain vikaa nyt on kyllä. Se on paskonut tänään jo neljästi ja kello ei oo vielä kahtakaan. Kivaa kun huomenna Seinäjoen reissu, jättää se sitten tänne yksinään... Voin jo sieluni silmin nähdä sen paskakatastrofin!
Mä sitten kirjoitin illalla kakssuuntasten ryhmään että tuntuu et oon taas hommannut itteni kuseen, mut en silti osaa lopettaa. Sielä oli yks hyvin ihana ja silmiä avaava kommentti, jonka myötä sain annettua itelleni luovuttamisen anteeksi. Se tulee tässä: "Kuuntele omaa viisasta kehoasi <3 Mitä se tarvii? Laihduta syömällä puhdasta ruokaa usein ja paljon ja liikkumalla. Luulen, että paasto voi toisaalta sysätä myös ahmimaan, jos keho ei saa ravintoa tarpeeksi. Ei liene kovin terveellistä..." Jotenki tää vaan kolahti, hyvällä tavalla. Se ryhmä kyllä pelastaa aina. 💗
Tämmösen sain tänään:
Saavutushan se on pienikin saavutus, eikö vain? Paitsi et onko tää sit kovin pieni, kun en todella muista koska olisin viimeksi ollut noin pitkään juomatta, siis ainuttakaan. Just tuli Facessa vastaan muistoissa, et viime vuonna näihin aikoihin olin ollut päivää vajaan 3 viikkoo, ennen kun katkaisin sen siihen parilla saunakaljalla. Mutta tällä kertaa tämä jatkuu, saa nähdä miten pitkään.
Mun rakkaan Tapsu-koiran kuoleman toinen vuosipäivä on tänään. Vähän tekee raskaaksi muuten niin hyvän mielen, kun ikävä on niin hirmuinen. Tapsu oli kyllä parasta mitä mulle oli ikinä tapahtunu 💔
Tänään pitäis siivota auto ja... Mulla oli kyllä mielessä jotain muutakin mutta nyt meni kyllä ohi. Ei minkäänlaista havaintoa mitä olin sanomas! Noo, ainakin se lyhensi päivän tehtävälistaa. Nyt kuiteskin välipala-aika, joten sii juu!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti