Cooper II

Mulla on jo vuosia ollut sellainen hassu haave, että jaksan ennen juhannusta juosta Cooperin-testin koko 12 minuuttia. Tänään lähdin siis, jo viime viikolla alkaneen juoksureenin jälkeen, testaamaan itseäni ja tulos oli.. No, se oli. 390 metriä enemmän, kuin silloin 2 kk sitten, mutta harmilliset 150 metriä alle kahden kilsan, jota lähdin tavoittelemaan. Enkä edes jaksanut juosta koko matkaa, pari lyhyttä kävelypätkää tuli otettua väliin, kuten kuvasta näkyy. Ehkä se, että mun syke ei oo ikinä ennen ollut noin korkeella, kertoo et ihan tosissani yritin. Tulostaulukon mukaan pomppasin erittäin huonosta keskitasolle, se kuulostaa paljon paremmalta.

Siitä sitten vaihtamaan vaatteita ja juoksua vesijuoksuun. Kolmen vartin seikkailu oli se ja sit vielä päästä päähän ja takaisin perus uintia ihan vaan selvittääkseni, osaanko vielä uida. Osasin. Siellä oli entisen kotikuntani diakoniatyöntekijä ja sen kanssa juostiin samaa matkaa. Oli hurjan mukava nähdä ja jutella pitkästä aikaa. 😊 En tiedä, miksi toi ranneke hukkaa monta kertaa pulssin reenin aikana, mutta ei kai auta valittaa. Kai. 

Sit kävin juhannusshoppailulla. Kaikkee kivaavaa tuli hankittua ja rahaa meni vitusti. No, onpahan nyt sitten syötävää, juotavaa, tekemistä, voittajalle palkinto. Mä niin oikeesti romahdan jos joku peruu tai on paska sää tai jotain muuta sellaista tapahtuu että mun hillitön suunnittelu menee harakoille. 

Lääkärin pitäis soittaa tänään, mut alan luopua toivosta. Tai onhan tässä nyt vielä työpäivää jäljellä pari tuntia, mut mulla on sellanen tunne et ei se soita. Voin toki olla ja toivonkin olevani väärässä, mutta... Noh. Sen näkee pian. 

Eilen söin aiva hyvin ja liikuinkin ihan kivasti. Oli semmonen ihan kiva päivä, vaikkei oikein mitään järkevää aikaseksi saanutkaan. En käynyt ees iltalenkillä kun päivän aikana tuli askelia ihan omiksi tarpeiksi. Mutta tässä kuvatusta siitä

Sit viä eilinen HIITti niin multa loppuu kuvat. Ja asiat. Pai