Neljäs päivä ilman sokeria. Mietin toisaalta, et jos se olis helppoo, nii kaikki tekis niin! Toisaalta mietin, et eikö ihmisillä oo minkäänlaista itsekuria... Sen ku päättää et se loppuu ja sit vaan lopettaa, ei se oo niin vaikeeta. 😄 Mulla on oikeesti puhelin täynnä Quit Trackereita! Lopetin röökin, sähköröökin, sokerin ja päätinpä lopettaa dokaamisenkin tästä hetkestä alkaen. Tai siis lopetin jo pe-la välisenä yönä tokikin mutta just äsken päätin että se jäi toistaiseksi viimeiseksi kerraksi. Lähinnä koska raha.
Kävin just hakemassa fysioterapiasta tommosen plantaarifaskiitin hoitoon käytettävän yölastan. Lisäksi tilasin tukisukkia, koska kaikki tän ikäset tarvii tukisukat! Ei kun siis soitin päivystykseen tänään että mitä teen, niin hoitaja suositteli kokeilemaan noita edellämainittuja. Se oli se sama hoitaja, jota saan syyttää siitä hoitovirheestä, joka johti tuon trakeostomian tekemiseen. Meinas mennä vähän pasmat sekaisin puhelimessa kun mietin vaan vittuperkelesaatanoita ja kirosin hiljaa mielessäni hoitajan alimpaan helvettiin. En tiennytkään et oon oikeesti yhä näin katkera, mut voitteko siitä mua syyttää HÄ?
Oli miten oli, tukisukat oli kalliita. Halvimmat maksoi 15,90 €/pari, mutta ei yksillä pärjää, eli niitä tarvis vähintään kahet mikä olis jo yli 30 €. Joku sivusto myi 39 €:lla kuutta paria, niin minäpä sitten tilasin ne, vaikkei olis ollut varoja oikeestikkaa... Mutta kun ne on kuitenki sukat ja sukkia täytyy pestä välillä jne, niin siks päättelin et tuo kuuden halvan parin ostaminen olis köyhälle se fiksuin ratkaisu tässä vaiheessa... Ja kun niitä voi käyttää urheillessa sittenkin, kun saa taas kunnolla urheilla.
Toki tuola bipojen fittness-ryhmässä ennustettiin et tää mun vaiva on jo niin pahalla tolalla, että toipumisen tie on pitkä ja kivinen. Mä kun sinne aamulla kerroin, et oon nyt kymmenen päivää levännyt, syönyt tulehduskipulääkkeitä, hieronut, venytellyt ja rullaillut pakastettua vesipulloa jalan alla, eikä parannusta juuri ole ollut havaittavissa. Välillä luulee et joku on paremmin, mut sit hetken päästä tulee palautus maanpinnalle... Ihan kakkaa.
Mä nukuin jotenki hassusti. En nyt jaksa laittaa unikuvaa, mut vähän päälle 6 h ja syvää unta 1 %. Silti heräsin suht pirteenä klo 5.13 eikä oikeestaan missään vaiheessa oo tullut sitä väsyä, mikä yleensä aina jossain vaiheessa tulee. Ehkä sitten nukuin viikonloppuna tarpeeksi monet päikkärit tai jotain..
Oon nähnyt viime aikoina painajaisia. En tiedä mistä ne johtuu, mut ne on aika hirveitä 😣 Viime yönä en muista uneksineeni mutta edellisyönä unessa iskä ei kuollutkaan siinä kolarissa vaan halvaantui ja joutui tietty pyörätuoliin. Uni kertoi varsin valaisevasti miten semmonen toiminnallinen ihminen ku iskä oli, tulee vähintäänkin hulluksi kun sidotaan tuoliin kiinni ja mitään ei itse saa tehtyä. Olihan se toki ihana ajatus et iskä olis elossa, mut se olis ihan silkkaa kärsimystä iskälle itelleen, ihan ympäri vuorokauden... En aio sanoa sitä ääneen, enkä ees kirjoittaa, mut joku mut tunteva varmaan tietää mitä mä aattelen nyt.
Jees.. Kai sitä pitäis mennä ja nostaa koira pöydälle. Sit kuntopyöräilyä sen jälkeen ja kohtapian saakin jo alkaa kokkaileen päivällistä ja odottelemaan miestä kotiin. Päivän kohokohta 💗 Eli morjensta vaan, ens kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti