Ärsyttää. Mulle pitäis tulla tänään ne matkakorvaukset vihdoin. Pitäisi tarkistaa, onko tulleet, mutta minkäs teet kun S-pankissa on joku huoltokatko. Selainversio sanoo, että se kestää klo 7 asti, mutta kello on nyt 7.06 ja edelleen valittaa samaa.
Tämä teksti muuten käsittelee taas itsemurhaa suoraan ja välillisesti. Ajatuksia, kaikenlaisia, aiheesta ja sen ympäriltä.
Käytiin eilen anoppilassa. Anopin kanssa on kyllä mukava höpötellä ja ollaankin käyty läpi kaikki aiheet maan ja taivaan välillä. Eilen tuli puheeksi tämä viime viikolla itsensä ampunut mieshenkilö. Anoppi sanoi, että hän kyllä ymmärtäisi jopa kannabiksen käytön, jos olisi niin pahat kivut, että mikään ei auta. Tässä samassa tilanteessa hän ymmärtäisi myös itsensä lopettamisen, mutta missään muussa tapauksessa ei. En sitten lähtenyt tuohon sanomaan mitään. Minä kyllä tiedän ja ymmärrän, että myös henkinen/psyykkinen tuska voi kasvaa niin suureksi, että ei näe enää mitään muuta vaihtoehtoa.
Anoppi on fyysisesti sairas. Hänellä on kipuja, lääkkeitä, sairaalareissuja ja kaikenlaisia muita ongelmia. Siksi hän ajattelee, että itsensä lopettaminen äärimmäisessä kiputapauksessa on ymmärrettävää. Mutta hän on psyykkisesti terve. Hän ei tiedä, miten tuskallista voi henkinen kipu olla. Lisäksi hän sanoi, että kun hänkin kaikesta huolimatta jaksaa sinnitellä, niin ei ymmärrä, että joku fyysisesti terveempi ei jaksa. Se hänelle suotakoon, mutta itse olen vähän eri mieltä.
Tämä henkilö oli kuulemma suunnitellut tekonsa tarkkaan. Hän oli tehnyt testamentin, järjestellyt asiat niin, että omaisille jäisi mahdollisimman vähän setvittävää. Hän oli sinne metsään lähtiessään jättänyt joitain tärkeitä papereita pöydälle riviin. Auto oli löytynyt metsästä kyttäyskopin läheisyydestä ja näinollen oli odotettavissa, että mies löytyy kopista. Siinä vaiheessa tuskin kenelläkään kävi mielessä, että itseltään hengen riistäneenä, vaikka varmasti jonkin arvattiin olevan vinossa. Vuosia aiemmin hänen pikkuveli teki sen ja silloin hän lupasi, ettei itse koskaan menisi tekemään sitä perässä. Vaan niin vain teki.
Olen itse sitä mieltä, että kaikissa tapauksissa itsensä tappaminen on itsekästä, mutta ei välttämättä väärin. Väärin vai ymmärrettävää, rajanveto näiden välillä on varsin häilyvä. Tuli mieleen esimerkki, kun vuosia sitten eräällä naisella todettiin vaikea sairaus, joka edetessään toisi kipuja ja tuskaa ja veisi liikuntakyvyn yms. Hän oli katsonut vierestä, kun oma äitinsä oli kuihtunut pois tämän sairauden uuvuttamana. Niinpä hän päätti päivänsä pian diagnoosin jälkeen ja jätti kaksi tytärtään ilman äitiä. Oliko se itsekästä? No oli. Väärin vai ymmärrettävää? Kyllä minä ihan ymmärrän. Hänen lapset saattaa olla eri mieltä, luulen. Luulen, vaan en tiedä. Voihan se olla, etteivät olisi halunneet nähdä äitinsä kuihtuvan pois.
Minä tein kauan sitten sopimuksen itseni kanssa, että niin kauan kun on olemassa joku, jota voin sanoa rakastavani, niin jatkan tätä taistelua. Näinollen jatkan sitä varmaan hamaan tappiin asti, mutta mikäs siinä. Mulla on kuitenkin puoliso, koirat, ystävä, sisarukset, äiti ja rakastan heitä kaikkia varsin paljon. 💕
Olipas nyt taas kivaa ajateltavaa heti aamusta. Nettipankki sentään alkoi toimia ja rahat oli tulleet. Jee.
Näissä tunnelmissa meitsi lähtee kaupoille ja sitten sinne psykhoitsulle. Odotan jo innolla tätä tapaamista piiiiitkästä aikaa! Toivon, että hoitsu olisi puhunut lääkärin kanssa mun lääkityksestä.
💗JS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti