Mä vietin taas sängyssä 9,5 h viime yönä. Siitä nukuin noin tunnin vähemmän, kun nukahtamiseen menee aina hetki ja aamulla torkutin kelloa kauan, ennen kuin lopulta nousin. Olin siis hereillä, en vain jaksanut nousta... Tästä pääsemme ihan suoraa johtopäätökseen, että oon edelleen perkeleen ylilääkitty. Illassa mulla siis tällä hetkellä 750 mg Lito, 150 mg Ketipinor sekä 10 mg Olanzapiini. Jos mä olisin lääkäri, mitä mä en ole, sanoisin, että ensimmäistä vähän ylös ja kaks jälkimmäistä kokonaan pois. Pikkuhiljaa tietenkin.
Mä laitoin aamulla aikaisin psykhoitsulle viestiä, että soittaa mulle ku ehtii. Soittihan se, vastasin "Johanna" ja luurista kuului: "Johanna tässä moi!" Tää saa mut aina hymyilemään ääneen. 😁 Kysyi sitten, miten on mennyt ja vastasin että aika huonosti. Sanoin, että oon niin yksinäinen että se syö mut elävältä ja siihen hän ehdotti jotain polin liikuntaryhmää. Mulle sopii, myyty! Ihan mitä vaan, missä A: Kuluu aikaa ja B: Näkee ihmisiä. Jutellaan siitä lisää torstaina kun nähdään. Kerroin myös, että tarviin lääkärin ja senkin asian lupasi laittaa hoitoon.
Aamulla, kun oltiin koirien kanssa kävelyllä, osuttiin peurakolaripaikalle ihan tossa lähellä. Ei siellä onneksi kuskille kuinkaan käynyt ja peurakin kuoli törmäyksessä välittömästi. Jokusen sanan siinä vaihdoin kuskin kanssa ja jatkoin matkaa, hän jäi sinne odottamaan poliisia. En nähnyt auton keulaa, kun ajoi sen sen verran sivuun mun reitiltä, enkä siinä kehdannut oikein asioikseen lähteä sitä katsomaankaan. 😅 Koiria olisi kovasti raato kinostellut, mutta pidin ne poissa sieltä.
Mietin tuossa, että yksinäisyys ja jatkuva henkinen ja fyysinen väsy on oikeasti ihan helvetin huono yhdistelmä. Seuraa olisi välillä ihan saatavillakin, mutta kun ei jaksa. Puolison kanssa vietettiin lauantaipäivä tehden asioita (oho) niin sunnuntaina en enää jaksanut tehdä mitään. Tai no, ne perinteiset pakot, ruuanlaitto sekä koirien hoito. Olisi ollut kiva osallistua pihatöihin, mutta en vaan saanut persettäni irti tietokonetuolista ja sitten kun sain, niin juutuin puhelimelle keittiöön. Tää on ihan oikeasti täysin toivotonta. Sitten itken yksinäisyyttä kun seuraa ei ole saatavilla, vaikka en jaksa seurustella kun on. Huoh.
Tänään piti laittaa hellan pesään valakia, kun meinasi olla kylmä. Aamulla oli pihalämpötila vain karvan verran plussan puolella ja nyt se on kivunnut hiljalleen +10 asteeseen. En paljoa lämmittänyt, kun aurinko kuitenkin vielä lämmittää, mutta pari pesällistä silti. Nyt on semmoinen soppeli lämpötila sisällä ja pihalla. Tästä se lämmityskausi nyt sitten alkaa. Joka päivä puiden kantamista ja valakian vahtimista, joka vanhojen merkkien paikkansa pitäessä jää mun vastuulle, kun puoliso on töissä pitkää päivää. Nyt ei onneksi tarvinnut hakea puita, kun niitä oli vielä sopivasti jäljellä edelliseltä lämmityskerralta.
Niin raskasta on mun elämä. Syödä viidesti päivässä, joista kaksi lämmintä. Niistä puoliso osallistuu ainakin toiseen. Käyttää koirat kävelyllä aamuin illoin ja pikapissalla päivällä. Ruokkia ne aamuin illoin. Pitää tupa lämpöisenä. Pakko nyt kyllä itsekin sanoa, et ei multa ihan valtavia kyllä vaadita (minä itse vaadin, tää on niinkuin minimi). Miks se tuntuu niin kamalan vaikealta tehdä mitään. Miks mä oon tämmönen. 😭
No mutta on mulla tälle päivää hyviäkin uutisia! Kävin aamulla vaa'alla ja oon pudottanut 2,5 kg painoa kuudessa päivässä mun pehmeällä lähestymistavalla, eli elämäntavat remonttiin kieltämättä mitään. Tässä vaiheessa se ainakin vielä toimii ja niin kauan kun se toimii, tällä linjalla myös jatketaan.
💗JS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti