Kriisi

Pitäis saada purettua ajatuksia, mut ne on niin umpisolmussa, että mitään ei tuu ulos.. Mulla on ihana kevätfiilis, täällä tuoksuu puhdas pyykki ja ihana auringonvalo tulee ikkunoista. Ja mä en oikeen voi tehdä mitään, koska puolisoni nukkuu sohvalla, eikä hänen korkeutensa kauneusunia sovi häiritä. Hah. 

Joskus (okei, aina) tulee mietittyä, kuinka paljon helpompaa loppuviimein olis elää yksin, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa sua yhtä paljo ku homeista perunaa. Meillä on ollu aika kuolleen oloinen parisuhde tässä jo pitkän aikaa, mutta mä oon elätelly toiveita ja ajatellu et jokainen parisuhde vaatii töitä, eikä kellään oo aina helppoo. Mut toinen osapuoli ei voi paljonkaan yksin, parisuhteen saa pysymään kasassa tekemällä oman osansa ja kestämällä ja sietämällä tolkuttomasti paskaa, mut ei se hirveen hehkeetä oo. Ja kun ei osata puhua. Mä oon oikeesti nyt aika hukassa, mutta mä en edes voi sanoa mitään, kun ei tiedä mistä alottais. 

Sitten, olin menossa psykologille ja kuulin biisin Kuurankukka. Oon kuullu sen noin 187564 kertaa ennenki, mut nyt mun ajatukset pysäytti kohta (1.47) "turhaa, aivan turhaa, kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään". Ei voi ei, ei varmaan pitäiskää voida, mut niin. Ajatus meni hukkaan :D Voi paska, yritä nyt sitte kertoa jotain tällääsen lahopään kans. 

Pah, mä kai jatkan sit myöhemmin. PaiPai.