Melkein juhannus

Eiks juhannus tuu sit ku siivoukset on valmiina? No, nyt on sit juhannus, koko viikon riehumisen jälkeen. Tänään sain imuroitua, mopattua ja imuroitua uudelleen. Ai miksi? Siksi, että noiden koiraeläinten partoihin tarttuu vettä kun ne juo, sit ne kastelee koko lattian ja pöly ja karvat jää kiinni. Sain ne mopilla irti niin näytti siltä kuin täälä ei olisi imuroitu ikinä. Sit pesin helmalakanan, kävin suihkussa, latasin tiskikoneen, tein koirille manikyyrin ja käärin puhtaat pyykit kaappiin. Ja söin. Tänään oli pastasalaattipäivä, kun mitään ei tehnyt mieli, mut oon kuullu et ihmisen pitää syödä.

Mä oon täs kahes viikos lihonu vaan 0,8kg. Tolla mässäämisellä ja kaljan litkimisellä se olis voinut olla paljon enemmänkin. Nyt saa laihdutus jäädä unholaan, mä ainakin aion juhannuksena syödä ja juoda just niin kun tekee mieli!

Pitäis käydä mummulas ja kaupas. Eka pitäis päättää lähenkö sinne Nummiskalle tänään vai huomenna. Jos vasta huomenna, niin en voi käydä kaupassa tänään. Jääkaappi on täynnä kaljaa niin mihin mä ne safkat tunkisin 😁 Nää on näitä elämän suuria ongelmia. Mieli tekis mennä jo tänään kun on noin kiva ilmakin, mut mä luulen et ei sielä oo vielä tänään ketään... Toisaalta taas, oonhan mä kotonakin yksin, miksen mä sit voisi olla sieläkin yksin. Hmm....

Jos historia toistaa itseään, niin mun puhelin on mykkä koko juhannuksen, koska sielä järvellä on joku muukin ja linjat tukossa. Se tarkoittaa sitä, et ei tuu tekstiä. Huomenna ehkä vielä, mut sit seuraavan kerran maanantaina... Tai koska nyt ikinä.

Mun pitää kyl nyt pikkuhiljaa jo liikkua jos meinaan tänään päästä lähtemään. Mut ku en tiä meinaanko. Ehkä. Mut kuitenki mä meen nyt, edes sinne mummulaan... Heivaanhei!

Tiistai

Mä olin tänään reipas. Heräsin 4.30 mut onneksi sain vielä uudestaan unta. Kasilta sit nousin. Aamukaffien jälkeen sain pyyhittyä pölyt joka paikasta. Joka ikinen pokaali, kaikki koriste-esineet ja kirjat yksitellen, sit pesin vessan. Lähdin ystävän kaa Seinäjoelle. Hain pankista vähän cashia ja ostin Gigantista Bluetooth hands-freen, käytiin syömäs ja ostin H&M:ltä muutaman topin.

Kotiin ruokkimaan ja ulkoiluttamaan koiria ja sit Nummijärvelle. Kävästiin kattomas et misä kunnos se meitin vaunu sielä on ja mitä kaikkee sinne pitää juhannusta varten hommata. Mä oon sen verran onnetoon karavaanari, etten osannu laittaa jääkaappia päälle. Ne sanoo et suku on pahin, mut ei. Isän veljekset on vissiin kaikki asuntovaunusakkia, et ainaki on aina joku joka osaa auttaa miestä mäessä, oli ongelma mikä hyvänsä.

Mä sain tänään kaks pakettia jo 😊 Piti tilata uus alkometri. Mulla ja exällä oli vähä hauskaa ku otettiin meillä vähä oluita ja viiden kaljan jälkeen puhalsin omaani 4 promillee ja iskän omaan nollat. Kumpaankaan en ihan hirveesti nyt luota. Toi uus vaikuttaa ihan toimivalta, puhalsin nollat ja sit join yhen niin näytti 0,3.

Huomenna olis punnituspäivä. Tiän lihoneeni, mut en aatellu ressata. Ressaaminen ei nyt jaksa kinostaa.. Eipä oikeen kinosta mikää muukaa. Huomenna kunnon hikireeni ku pitää imuroida ja mopata kaikki 63 neliöö. Aattelin juhannuksen kunniaksi tehdä sen nyt huolella ja ajatuksena siirrellä kaikki huonekalut paikoiltaan et ei jäljelle jää tietoakaan pölystä tai koiran karvoista.

Mä totesin tänään että siitä mun tonnista on jäljellä ~350€. Se tarkoittaa sitä, että oon perjantain jälkeen kuluttanut 650€ ja se on aika paljon se, kun nyt on kuitenki vasta tiistai. Mut ainakin mulla on nyt paljon tavaraa mitä oon aina halunnu! Täs kun on vuosikaudet elänyt köyhyysrajalla, on ollut paljon asioita "sit kun on rahaa" -listalla. Nyt kun mulla oli massia, niin miksen olis lyhentäny sitä listaa. Vielä vähän evästä juhannukseksi ja loput säästöön auton tuulilasin vaihtoa varten, mihin muuten varasin ajan ens torstaiksi. Se siitä tonnista sitten, vanha vitsi jo.

Onneks ylihuomenna tulee takuueläke niin on sit vähän käyttörahaakin juhannukseksi. Ja juhannuksen jälkeenhän ei luonnollisestikaan tarvitse elää 😂 Siin on sit viel jokkis SM ennen eläkepäivää, et nyt pitää oikeesti elää "suu säkkiä myöden", niikuin joku tuttu tähän sanois. En muista kuka, ehkä äiti. Tai sit joku muu.

Mä aattelin ostaa ripakopallisen hautakynttilöitä ja polttaa yks kerrallaan vaunun edes koko jussin. Sen muistolle, et tää on eka juhannus varmaan about 6 vuoteen, jonka vietän ilman iskää. Ja mä en mitenkään voi sanoin kuvailla, miten pahalta, tuskalliselta, epätoivoiselta ja kaikenkaikkiaan kamalalta se tuntuu. Mut mä aion yrittää. Pääseehän sieltä sitten kotiin jos menee liian pahaksi olo...

Joo, eiköhän tää taas ollut tässä. Pai!

Huolestuminen?

Vähä nyt huolettaa, ihmetyttää. On taas merkkejä ilmassa.

-Eilen mä ostin kalliit Sinin ikkunanpesuvälineet voidakseni tehdä turhaa työtä. Mulla on aina sälekaihtimet kiinni, joten kukaan ei tiedä että ikkunat on pesty jollen mä sitä mainosta. Tosin, tuli siitä ittelle parempi mieli.

-Mä oikeesti pesin ikkunat sisältä ja ulkoa 30 asteen lämpötilas.

-Oon ostanut kaikkee muutakin. Lauantaina kävin ihan shoppailees ja eilen tilailin netistä kaiken näköstä.

-Heräsin 5.25 pirteenä ja aloitin aamuni lenkillä kaatosateessa.

-Ei pysty rauhottumaan päivälevolle.

-Tekee koko ajan mieli juoda. 1 kylmä olut, 2 kylmää olutta, 3.....

-Hirvee täpinä tehdä jotain jatkuvasti. En vaan saa mistään hommasta kiinni kun pää menee edeltä niin lujaa ettei millää pysy peräs...

-Tihkasee olla yksin, olis sellanen sosiaalinen olo.

Mut on täs jotain hyvääkin, kuten et juhannussiivot edistyy ja mä saan pian paljon paketteja! Paketit on kivoja 😊

Niinakin kävi aamulla ja kysyi et oonks mä syöny lääkkeeni. Oon syöny, kiltisti lääkärin ohjeen mukaan, mutmut... 😀 Vaikutan kuulemma hyväntuuliselta, ehkä liian. Mulla on lääkärin ohje vauhdin kasvaessa jättää Voxra pois ja nostaa Olanzapiiniannosta. Jälkimmäisen voisin illalla suorittaa, tai riippuu saanko siivottua loppuun ennen sitä. Jos ei tuu valmista, niin ei haittaa yhtää vaik tää olo jatkuis viel huomennakin!

Tää ei oo nyt kivaa. Mä alotan tekeen yhtä asiaa, sit mä eksyn ja alan tekeen toista asiaa, kolmatta, palaan ensimmäiseen, hyppään kuudenteen... Pesin ysin aikaan koneellisen pyykkiä mut en oo vieläkään saanu ripusteltua kun on täs kaikkee. Esimerkki: Mun piti syödä. Sitä varten ajattelin keittää kahvia. Sitä varten piti tyhjätä ostoskassi. Sitä varten täytyi poistua keittiöstä. Sitä varten eksyin röökille. Nyt mulla ei oo ruokaa tai kahvia, eikä ostoskassia oo tyhjätty. Mut tulipahan polteltua.....

Tähän onkin varmaan hyvä lopetella, saa edes yhden asian valmiiksi. Tätäkin on nimittäin kirjotettu 26 osassa. Paipai!

Huhhuh.

Mä oon ihan naatti. Oon tänään kammannu koirat, tyhjänny ja täyttäny tiskikoneen, käyny kaupas ja pessy ikkunat. Viimeisimmän kohdalla vois melkein sanoa et oon tehny turhaa työtä, koska mulla on aina sälekaihtimet kiinni, mut voinpahan nyt ainakin sanoa että ne on pesty 😀 Saunaan pitäis jaksaa ittensä raahata. Koko päivän ollu +30C sekä ulkona että sisällä ja täs puuhastelles on tullu ihan vaan vähän hikoiltua.

Tuli eilen vähän otettua, semmoset seitinohuet lomaltapaluupöhnät. Ostin grillin ja ystävän kanssa vähän vietettiin iltaa takapihalla. Mä jopa söin yhden makkaran! Kesän ensimmäinen ja voi hyvin olla että myös viimeinen, mä kun en hirveen kovasti makkaran ystävä ole. Kivaa yhteistä aikaa, pitkästä aikaa.

Mä oon opetellu syömään. Oon tänään syönyt aamupalan, lounaan ja päivällisen. Vielä iltapala niin ollaan aika lähellä jo suosituksia. 😊 Aamupalaksi pari kinkku-juustopasteijaa, lounaaksi risottoa ja salaattia, päivälliseksi salaattia ja saa nähdä mitä sitä iltapalaksi keksii...

Nyt se mun saunani alkais olla lämmin, sinne siis. Tästä tuli nyt vähän tynkä, mut oon niin väsyny, eikä mulla oikeestaan edes ollu mitään asiaa 😂 Heippa!

Himas

Oli mahtavaa tulla kotiin huomaamaan että täälä on yhä samanlainen kaaos kun lähtiessä. Jännä. En olis kyl yhtään pahastunu jos joku olis siivonnut täälä sillä aikaa kun olin pois. Onneks mä oon rentoutunu koko viikon ja nyt mulla on virtaa ihan siivoomiseenkin asti kulutettavaksi. Sain laukut jo purettua, ihan samana päivänä kun tulin kotiin. Yleensä ne pyörii jossain pari viikkoo ja kaivelen sieltä jotain aina tarvittaessa.

Mulla on jänittävä tapa kirjoittaa. Jänittävä yhdellä ännällä. Mä kirjoitan yhden kappaleen, kirjoitan siihen kaiken mitä siitä aiheesta mieleen tulee. Sit mä luen sen kappaleen, yleensä korjaan paria sanamuotoa ja jatkan kirjottamista. Kun saan seuraavan kappaleen valmiiksi, luen koko tekstin alusta ja yleensä korjaan jotain myös siitä ensimmäisestä kappaleesta. Eli mä kirjotan ensin sen mitä ajattelen, sit mä muokkaan sitä suunnilleen kuus kertaa, eli kun mä lopetan, se ensimmäinen kappale on jo hyvinki kaukana siitä, mitä mä alunperin ajattelin kirjottaa. Mut ei se mitään, niin kauan kun joku saa selvää, niin mä oon tekstiini tyytyväinen.

Äidinkieli oli muuten ainut 10 mun yläasteen todistuksessa. Meidän luokanvalvoja opetti sitä 7 ja 8 luokalla, ysillä vaihtui opettaja. En varsinaisesti pitänyt kummastakaan ihmisenä, mut ne osas opettaa. Ne opit ja oikeinkirjoitus on mulle tärkeetä, vaikka käytänkin omaa murretta sekä yleistä puhekieltä myös kirjoittaessani. Oikeinkirjoitus on eri asia kun kirjakieli, ainakin mun päässäni. Tiä sitten. Murteista vielä, eilen ehtoolla Satumaa-biisi yhteislauluna Savon murteella oli vähintäänkin mielenkiintoinen.

Nyt kun yläaste tuli mieleen niin on mullakin yks ylpeyden aihe. Mä johdin ikäluokkani jälki-istuntotilastoja reilusti! Niitä kutsuttiin klinikoiksi ja klinikkapäivä oli perjantai. Mä istuin 2-3 tuntia joka perjantai. Lisäksi todistusta ei saanut, jos oli istumattomia klinikkoja, eli aina jakson vaihtuessa ja ennen joulu- ja kesälomaa ne oli istuttava pois. "Parhaimmillaan" istuin 13 tuntia viikossa ennen kesälomaa. Olishan senki ajan tietysti johonkin muuhun voinut käyttää, mut nyt kävi näin. Klinikasta ilmoitettiin vanhemmille "punaisella lapulla" ja mä tapetoin niillä huoneeni seinän. 😁

Mulla on tässä helvetillinen paperishow ennen maanantaita. Maanantaina käyn pankissa ja sitä ennen täytyy selvittää noi. Tässä työpöydällä, sekä oikealla, että vasemmalla puolella on reilua tuumaa vahvat pinot paperia, jotka pitäis jakaa neljään kansioon, sen mukaan mistä ne on tullut ja kenelle ne on osoitettu. Koska mä oon firman uus pää, firman postit tietenkin tulee mulle, mut sen lisäksi on myös iskän henkilökohtainen posti, mun omat laskut ja neljäntenä muut paperit.

Mua vähän kyrpii. Kaikki miehet jotka on mulle ystävällisiä, paljastuu sellasiksi, jotka haluaa vaan päästä mun sänkyyn. Paitsi yks, johon tuolla lomalla tutustuin. Hän oli mulle tosi ystävällinen, halasikin hyvästiksi. Erotus tässä on se, et hän on homo.

Petaamaton sänky. Hyi mua! Mut mä tykkään tosta kyltistä. Ei se karsi mun sänkyyn tunkijoita, mut ainakin saan vittuilla et "onko nyt lämmityspaikka varattuna" 😂 Joskus teininä tuli lainattua sitä eräältä parkkipaikalta. Aion kyllä palauttaa, en vaan aio luvata että koska. Sit kun tulee sellanen fiilis!

Nyt mun pitää lähtee myymään mopo. Sitä ennen mun tarvii ettiä sen paperit. Todellakin aikalailla helpommin sanottu kun tehty! Paipai!

Hulluuspotilas ilmoittautuu jälleen!

Vähä meinas jäädä tää kirjottaminen kun täs on nyt ollut vähän kaikkee. Mulla on niin järjetön kiire ollut koko ajan että se oma aika ja kodinhoito on jäänyt ihan unholaan. Näitä iskän asioita...

Mut nyt mä oon ollut sunnuntaista asti niiiiiiin ansaitulla lomalla Härmän kylpylässä! Mulla on puhelin äänettömällä täälä huoneessa, en pidä sitä mukana missään ja vastaan vain jos sattuu huvittamaan. Pakko myöntää, et kahden puhelun verran oon tällä viikolla hoitanut asioita jotka mun piti unohtaa kokonaan.

Tääl on ollu ihan sikakivaa. Mä päätin tänne lähties et yritän osallistua kaikkeen ohjelmaan ja muistiryhmää lukuun ottamatta oon niin tehnytkin. Paljon liikuntaa, ihan kelposafkaa, keskustelua, mielenkiintoisia ja vähemmän mielenkiintoisia luentoja ja sitä kauan kaivattua omaa aikaa. 

Kaikenmoista liikuntaa on tosiaan kokeiltu ja mä löysin uuden harrastuksen: Pilatesrulla! Melkein viimesillä rahoilla oli pakko sen tunnin jälkeen ostaa semmonen omaksi, kun se oli niin kivaa! Ja oon jopa ihan käyttänytkin sitä, ei tullut koristeeksi. 😁

Mä oon voinut jo paremmin, sen (ja kiireen) takia kai tää kirjottaminen jäikin. Mä oon ihan sillee hyvä kirjoittaja, mut jotenkin mun luovuus voi paremmin silloin kun muuten menee huonommin. En tiedä mistä johtuu, enkä osaa tarkemmin selittää, mut näin se nyt vaan on.

Mä oon onnistunut tutustumaan täällä ihmisiin. Eli siis mä en kulje selkä seiniä pitkin, säikkyen jokaista vastaantulijaa, niinkuin aiemmin olis voinu käydä. Mä oon saanu ihan järkeviä, aikuisia, keskusteluja aikaseksi ja se on tuntunu aika hyvältä. Oon myös jonkin verran saanut avauduttua ja jaettua kokemuksia. Hyvä mä! Lisäks sain pari uutta Facekaveria, toivottavasti pidetään yhteyttä!

Meillä oli eilen tehtävä. Sen nimi oli "Oman Elämäni Metsä" tai "mun elämän mettä", kuitenkin, tälläsen raapustelin.

Sit mä tein jotain tosi jännää: Mä jaoin ton piirroksen Faceen kaikkien näkyville pitkän selvennöstekstin kera. Mä en oo pahemmin mainostanut sairaushistoriaani koskaan, en toki oo mitään salaillutkaan. Mut nyt kaikki tietää. Kaikki tietää et mä sain masennusdiagnoosin 12-vuotiaana ja se korjattiin kakssuuntaseksi 19 vanhana. Lisäksi kuten kuvasta näkyy, teini-ikä oli yhtä helvettiä, kitukasvuista kuusimetsää ukkosessa ja kaatosateessa. Nykypäivänä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kauniin vihreä (mielikuvitusvihreä, kun ei ollut värikyniä) koivumetsä voi hyvin ja siellä paistaa jopa ihan aurinko 😊 En tiä miks, mut toi kuva teksteineen on yks mun eniten tykkäyksiä/reaktioita keränneistä ever.

Mulla alkais olla jo vähän ikävä. Koiria oon kyl ikävöiny, mut nyt alkais olemaan kaipuu jo takas arkeen. Siihen, mitä mä tulin tänne välttelemään. Niin se vaan on et aika aikaa kutakin. Lomailu alkais jo riittää, huomenna pääsee jo kotiin. Sinne ihanan kaaoksen keskelle 💗

Nyt mä alan henkisesti valmistautua keskusteluryhmään. Pai!