Himas

Oli mahtavaa tulla kotiin huomaamaan että täälä on yhä samanlainen kaaos kun lähtiessä. Jännä. En olis kyl yhtään pahastunu jos joku olis siivonnut täälä sillä aikaa kun olin pois. Onneks mä oon rentoutunu koko viikon ja nyt mulla on virtaa ihan siivoomiseenkin asti kulutettavaksi. Sain laukut jo purettua, ihan samana päivänä kun tulin kotiin. Yleensä ne pyörii jossain pari viikkoo ja kaivelen sieltä jotain aina tarvittaessa.

Mulla on jänittävä tapa kirjoittaa. Jänittävä yhdellä ännällä. Mä kirjoitan yhden kappaleen, kirjoitan siihen kaiken mitä siitä aiheesta mieleen tulee. Sit mä luen sen kappaleen, yleensä korjaan paria sanamuotoa ja jatkan kirjottamista. Kun saan seuraavan kappaleen valmiiksi, luen koko tekstin alusta ja yleensä korjaan jotain myös siitä ensimmäisestä kappaleesta. Eli mä kirjotan ensin sen mitä ajattelen, sit mä muokkaan sitä suunnilleen kuus kertaa, eli kun mä lopetan, se ensimmäinen kappale on jo hyvinki kaukana siitä, mitä mä alunperin ajattelin kirjottaa. Mut ei se mitään, niin kauan kun joku saa selvää, niin mä oon tekstiini tyytyväinen.

Äidinkieli oli muuten ainut 10 mun yläasteen todistuksessa. Meidän luokanvalvoja opetti sitä 7 ja 8 luokalla, ysillä vaihtui opettaja. En varsinaisesti pitänyt kummastakaan ihmisenä, mut ne osas opettaa. Ne opit ja oikeinkirjoitus on mulle tärkeetä, vaikka käytänkin omaa murretta sekä yleistä puhekieltä myös kirjoittaessani. Oikeinkirjoitus on eri asia kun kirjakieli, ainakin mun päässäni. Tiä sitten. Murteista vielä, eilen ehtoolla Satumaa-biisi yhteislauluna Savon murteella oli vähintäänkin mielenkiintoinen.

Nyt kun yläaste tuli mieleen niin on mullakin yks ylpeyden aihe. Mä johdin ikäluokkani jälki-istuntotilastoja reilusti! Niitä kutsuttiin klinikoiksi ja klinikkapäivä oli perjantai. Mä istuin 2-3 tuntia joka perjantai. Lisäksi todistusta ei saanut, jos oli istumattomia klinikkoja, eli aina jakson vaihtuessa ja ennen joulu- ja kesälomaa ne oli istuttava pois. "Parhaimmillaan" istuin 13 tuntia viikossa ennen kesälomaa. Olishan senki ajan tietysti johonkin muuhun voinut käyttää, mut nyt kävi näin. Klinikasta ilmoitettiin vanhemmille "punaisella lapulla" ja mä tapetoin niillä huoneeni seinän. 😁

Mulla on tässä helvetillinen paperishow ennen maanantaita. Maanantaina käyn pankissa ja sitä ennen täytyy selvittää noi. Tässä työpöydällä, sekä oikealla, että vasemmalla puolella on reilua tuumaa vahvat pinot paperia, jotka pitäis jakaa neljään kansioon, sen mukaan mistä ne on tullut ja kenelle ne on osoitettu. Koska mä oon firman uus pää, firman postit tietenkin tulee mulle, mut sen lisäksi on myös iskän henkilökohtainen posti, mun omat laskut ja neljäntenä muut paperit.

Mua vähän kyrpii. Kaikki miehet jotka on mulle ystävällisiä, paljastuu sellasiksi, jotka haluaa vaan päästä mun sänkyyn. Paitsi yks, johon tuolla lomalla tutustuin. Hän oli mulle tosi ystävällinen, halasikin hyvästiksi. Erotus tässä on se, et hän on homo.

Petaamaton sänky. Hyi mua! Mut mä tykkään tosta kyltistä. Ei se karsi mun sänkyyn tunkijoita, mut ainakin saan vittuilla et "onko nyt lämmityspaikka varattuna" 😂 Joskus teininä tuli lainattua sitä eräältä parkkipaikalta. Aion kyllä palauttaa, en vaan aio luvata että koska. Sit kun tulee sellanen fiilis!

Nyt mun pitää lähtee myymään mopo. Sitä ennen mun tarvii ettiä sen paperit. Todellakin aikalailla helpommin sanottu kun tehty! Paipai!