Jep, eilen tuli tasan kaksi vuotta edellisestä julkaistusta tekstistä! Luonnoksia on, mutta ei mitään käyttistä. Mitäpä mulle sitten nykyisin kuuluu? Ei mahdottomasti mitään uutta.
Mä asun edelleen samassa paikassa, saman miehen kanssa. Mulla on samat kaksi koiraa, sama kani. Ajan samalla autolla, jossa on sama pieni vaihdevika(-ominaisuus). Mulla on samat diagnoosit ja oon edelleen eläkkeellä.
Jotain uuttakin on auringon alla, sentään. Mun hoito siirrettiin viime vuonna syömishäiriöyksiköstä psykpolille, jossa käyn psykhoitsulla sillointällöin ja lääkärin saan kiinni tarvittaessa. Käyntejä hoitsulla on mun mielestä aika harvoin, mut muuten oon ihan tyytyväinen hoitoni nykytilaan - se toimii paljon paremmin, kuin mitä siirrosta puhuttaessa pelkäsin. Nyt mun hoitsu on pari kk pois töistä, joten seuraava aika on eri hoitajalle. Onhan se aika syvältä aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa, mutta oon varovaisen toiveikas, että ehkä saan uutta näkökulmaa asioihin sen myötä.
Mulla on myös uusia harrastuksia. Rakennettiin puolisoni kanssa viimekesänä kasvihuone, jossa on nyt tomaattia, kirsikkatomaattia, kurkkua ja paprikaa. Kasvieni hoitaminen on mulle jokapäiväinen mielihyvän lähde, kastelen ne aina aamulenkin jälkeen ja jutustelen niille mukavia. Jonkin verran satoa on tullut ja paljon on tulossa, mikäli kesäkelit jaksaa jatkua tarpeeksi pitkään.
Sit oon opetellut juoksemaan. Aloitin aika nollilta toukokuussa ja toissapäivänä juoksin jo puoli tuntia, 4,3 kilometriä. Reeniä on ollut kolmesti viikossa ja juoksukoulun pituus oli 12 viikkoa - meitsihän kuitenkin kulutti siihen 15 viikkoa. Mutta vaikeuksien kautta voittoon, pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseeni! Edelleen aikomus on juosta kolmesti viikossa, joka kerta lisäten minuutti edelliseen suoritukseen. Seuraava etappi on jaksaa juosta tunti. Juoksin ennen reenien aloittamista Cooperin-testin ja aion juosta sen taas huomenna nähdäkseni, miten paljon on kehitystä tapahtunut. Vähän jännittää.
Aloin noudattamaan vhh-ruokavaliota helmikuussa -21. Se on sujunut varsin vaihtelevalla menestyksellä, mutta jonkin verran oon saanut painoa alaspäin. Jonkin verran = 8,9 kg siitä, kun olin painavimmillani. Edelleen punnitsen joka maanantaiaamu ja edelleen jokainen punnitus jännittää. Nyt mulla on aika hyvä jakso menossa ruokavalion suhteen, oon jaksanut sitä noudattaa kun oon saanut motivaatiota tuloksista, eli paino laskusuunnassa. Eilen olin kummipojan syntymäpäivillä ja siellä söin palan kakkua, pari minipitsaa ja keksin. Ei pitäisi olla katastrofi, mutta pelkään silti, että se näkyy huomenna vaa'assa. No, sittenpä sen näkee.
Oon edelleen ilman röökiä, ollut marraskuusta -18 asti. Alkoholitta on nyt mennyt vähän reilu 6 viikkoa, aina mä pystyn olemaan pitkään ilman ja joka kerta munaan hyvän putken ennemmin tai myöhemmin. En oo siis kauheen toiveikas että tää jatkuis kovin pitkään, mutta eihän se mitään, kun aina voi aloittaa alusta.
Mulla on ollut hirveä ikävä kirjoittamista. En vaan jotenkin ole saanut aikaiseksi muuta kuin niitä luonnoksia. Ehkä, kun saa tämän yhden julkaistua, kynnys hieman madaltuisi julkaista jatkossakin. Toivossa on hyvä elää.. Mutta eipä kai mulla tähän väliin nyt muuta. Jatketaan 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti