Mä en oikein osaa. Mä en tiedä. Mun on nyt vaikee päättää, mistä sitä aloittaisi, kun asiaa on mielessä niin paljon. Aloitan jostain.
Mullahan on sillee nyt niinku kaikki hyvin, vois sanoo. Siks mä ihmettelenkin, mikä mua vaivaa. Mä teen somepäivityksiä koko ajan siitä, miten oon niin hurjan innoissani jostain asiasta, niin kauheen hurmaantunut jostain toisesta, niin tosi reipas ja aikaansaava jne. Vähä niinku se meemi, venaas katon jos löydän sen..
Oikeesti mä en jaksa, enkä kestä. Yritin aamulla käydä juoksemassa, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Paitsi paha mieli, kun ei vaan riitä motivaatio. Nyt pidän viikonlopun lenkkivapaata ja jos ei olo vielä maanantainakaan salli juoksemista, niin meen lakkoon. Ihan perus mun säkä taas, että kun löydän harrastuksen, josta nautin, niin ilmenee jotain, joka joko estää sen kokonaan tai vähintääkin vie sen tekemisestä kaiken ilon.
Mä tein aamulla BDI-testin. Oon ihan varma, että sen kehittelijä on ajatellut laittaa taulukon niin päin, että enemmän pisteitä pahemmassa masennuksessa, ihan vaan, jotta masentuneenakin voisi saada hyvät pisteet jostain. Mä sain tulokseksi 37 pistettä, joka menee pikkusen vaikean masennuksen puolelle. En yllättynyt.
Pitäis ensi perjantaihin odotella, että pääsisi puhumaan sille henkilölle, jolle maksetaan mun kuuntelemisesta. Se on nyt se uus hoitsu ja jännitän jo valmiiksi, mitä jos en ollenkaan tuu juttuun. Tai samapa tuo, kun mun sosiaaliset kyvyt on nyt muutenkin koetuksella. Ihmisten kanssa puhuminen on jotenkin nyt kamalan työlästä ja tulee jokseenkin teennäinen olo. Vaivaannuttavakin. Kirjoittaminen onnistuu paremmin.
Mulla olis vaikka mitä tekemistä. Oon jättänyt keskivikkona ja eilen tekemättä päivän tähdelliset, joten ne olis listalla tänään. Satoa pitäisi korjata puutarhassa, leikata nurmikkoa. Siivota, viikata pyykkiä. Käydä kaupassa, laittaa ruokaa. Pakollisten listalla taitaa nyt kuitenkin olla vain eilisen hommat, siis koirien viikkohuolto, eli turkinhoito ja kynsienleikkuu. Kaiken muun voi siirtää jonnekin tulevaisuuteen ja niin taidan myös tehdä.
Mä saan yleensä motivaatiota suorittaa siitä, että ajattelen tekeväni asioita miehelleni, joka on töissä. Nyt on kuitenkin tullut hetki, jolloin on mietittävä, että mitä jos en vaan yksinkertaisesti jaksa? No, syyllinen olo siitä tulee. Paska ihminen, vielä paskempi puoliso, kaikkein paskin ihan ylipäätään. Vaativa persoonallisuushäiriö ja pakkoajatukset ei tee masentelusta ainakaan yhtään helpompaa.
Loppukevennys: Eilen huomasin, että ei sen välttämättä tarvitse olla kovin iso asia, joka saa auringonsäteen löytämään risukasan. Selasin tossa aikani kuluksi jäätelöauton kuvastoa ja huomasin, että se pyörii näillä kulmilla vikaa kertaa tänä kesänä noin puolen tunnin kuluttua siitä hetkestä. Päätin sitten lähteä jätskiostoksille polkupyörällä ja mulle tuli siitä ihan hurjan hyvä mieli! En osaa eritellä, mikä siitä fiiliksestä teki niin loistavan, mutta ilta meni sitten vähän kevyemmissä merkeissä. Ja oli hyvää jäätelöö 😋 Näitä pitäisi osata jostain kaivaa lisää. 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti