Epävakaa persoonallisuuteni muistutteli taas eilen olemassaolostaan. Tää on oikeesti ihan typerä juttu, mut kerronpa silti. Mä katoin eilen, kuinka naapurikaupungin marjatilalla on mansikoiden itsepoimintapäivät, jolloin marjoja saa huomattavasti edullisemmin kuin ostamalla valmiiksi poimittua. No. Itsepomintaa oli silloin jäljellä tunti ja yhdeksän minuuttia, eli mä olisin ehkä juuri keriinnyt parahiksi näkemään kuinka porukka lähtee pois. Mua ärsytti niin että päässä soi, koska A) en päässyt poimimaan mansikoita, B) koska nyt joudun maksamaan samasta määrästä 15 € enemmän ja C) ne myy 5 kg:n laatikoita, mut olisin tarvinnut 7 kg et riittäis vuodeksi.
Em. Syistä ärsyyntyminen asiasta on ihan normaalia, mutta mitä tekee epävakaa? No, se ei päästä yli tuosta tunteesta. Kun olin tunnin verran ollut hyvin vittuuntunut, alkoi se jo vaihtua ahdistukseksi. Niin voimakas negatiivinen tunne, josta ei vaan päässyt yli. Yritin purkaa puutarhatöihin ja puhua asiasta, mutta ainut mikä auttoi oli iltalääkkeiden ottaminen. Mikä ihana päänsisäinen hiljaisuus sitä seurasikaan! Kieltämättä mua lievästi ottaa vieläkin aivoon, mutta nyt se tunne ei ole enää hallitseva. Se on vaan tunne.
Ei oo pitkään aikaan ollut moisia tuntemuksia, enkä tiedä mistä johtuu et just toi asia sai kauan hallinnassa olleen epävakaan heräämään noin vahvasti. Sain kuitenkin onneksi nukuttua, vaikkakin nukahtaminen otti vähän aikaa. Muutaman kerran piti toki herätä unien aikana, koska satoi kovasti, koska koira-vanhempi haukkui jollekin, koska koira-nuorempi pyöri häkissään tötterö päässään kera kauhean kolinan ym. Syitä. Ei kuitenkaan heräilyä ahdistuksen vuoksi, mikä on hyvä asia.
Nyt kun oon ollut pari viikkoa laskematta kaloreita, niin syöminen on taas vähän.. Jos ei nyt lähtenyt käsistä, niin ainakin kovasti lisääntynyt. Tai jos ei kovasti niin ainakin lisääntynyt. Okei. Mä järkytyin aamulla, kun söin kaksi viipaletta paahtoleipää ja mulle jäi nälkä. Ajattelin sitten, että mieluummin syön vielä viipaleen ruisleipää siihen päälle, kuin se että seuraavaksi alkaisi napostelu about tunnin päästä aamupalasta. No, napostelu ei oo alkanut mut oikeesti! Kolme viipaletta leipää! Huhhuh. En tiä pitäiskö sit taas alkaa laskeen, jos sillä sais pidettyä määrät kurissa, vai mitä tässä tekis.
Se olis nyt sadekausi. Ärsyttää. Mulla olis hyvä vedenpitävä tuulipuku, mut mä en mahdu siihen 😭 Tässä on nyt viikko seuraavaan poutapäivään mut lenkkeilyä aion kyllä jatkaa silti. Pakko käyttää tota oikeeta sadepukua, vaikka se onkin todella hiostava. Ei vaan oo vaihtoehtoja. Koirillekin puin aamulla sadetakit ja olihan se nyt silleen tosi mukava tulla lenkiltä lähes kuivien koirien kanssa. Mut joo, mun pitää ehkä ostaa uus tuulipuku tai sit pikavauhtia laihtua vanhaan sopivaksi. Jälkimmäinen tuskin onnistuu, mut ei ekaankaan oikeen olis nyt varoja. Pittee kattoo...
Huomenna ehkä mieheni kanssa shoppailulle! Kuulostaa niin jännältä et en malta odottaa 😅 Nyt meen kuitenki kokkaileen jotain lounaannäköistä, eli heipat tällä erää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti