Muista:
-Kokkaa ja syö säännöllisesti 5-6 kertaa päivässä
-Mene nukkumaan ja herää säännöllisesti
-Lenkkeile aamuin illoin
-Sisäliikuntaa päivällä
-Uintia keskiviikkoisin
-Koirien päiväpissatus puoliltapäivin
-Ruoki koirat kahdesti päivässä kello kasi
-Hoida koira-nuoremman haavaa kolmesti päivässä ja anna kipulääke aamuisin
-Juota koirille lihalientä aamuisin
-Kampaa koirat ja leikkaa kynnet maanantaisin, pese kerran kuussa
-Anna kukille kasviravinne maanantaisin
-Hoida kotia
-Hoida parisuhdetta
-Yritä epätoivoisesti löytää jostain aikaa hoitaa myös itseäsi.
Noniin, ressi on purettu kun nyt mulla on tavallaan lukujärjestys, tai ainakin muistilista. 😅
Ei täs oikeestaan mitään ongelmaa sinänsä ole, kun ihan mielelläni teen noita asioita. Mä en vaan oo tottunut olemaan näin hirmuisen toimelias ja alkaa jo pelottaa, minkä nurkan takana se romahdus odottaa. Mitään tolta listalta ei voi nyt tässä hetkessä ottaa poiskaan, joten yy-yy, jaksaa-jaksaa!
Mä oon tavallaan tosi ylpee itestäni. Mies on ollut jo ihan kokonaisen viikon kesälomalla, enkä mä oo vieläkään kuristanut ketään! Sen takia en oo nyt kirjoitellut, kun yritän vähentää ruutuaikaa niiltä hetkiltä kun on mahdollista olla hyvä ja läsnäoleva puoliso. Silti se oman ajan tarve on olemassa ja sitä on vähän vaikea repiä mistään tässä tilanteessa. Niillä sit kai mennään mitä on saatu.. Tällä hetkellä mies tekee terassin kattoa, niin mä katoin oikeudekseni karata kirjoittamaan.
Se psykiatri soitti viimein eilen, vain kolme viikkoa odotettua myöhemmin. Sain luvan tipauttaa Olanzapiinin puolikkaaseen ja parin viikon päästä voi lopettaa kokonaan. Se on hyvä uutinen se! Otin eilen ekan kerran 5 mg ja pelkäsin kuinka yöunien käy, mut joo. En tiä koska oon viimeks nukkunut noin hyvin! Vähän lyhyesti ehkä, mut se johtui vaan siitä et oli ehtoolla vieraita ja saunominen venyi aika pitkälle iltaan... Mut siis kaks viikkoo lopetukseen ja lekuri soittaa vielä ennen kesälomaansa, eli kuun lopussa, että miten on mennyt. Uskon ja todella toivon, et tää menee ihan hyvin. 😊
Muistin taas tänään miten ikävöinkään koiranäyttelyjä, vaikka eipä mulla olis koiraakaan tokikaan, turkillista sellaista. Mutta koira-vanhemman pesin ja föönasin ja se on aina kivaa. Laitoin kuvan siitä Faceen ja eräs tuttu rodun kasvattaja pohjoisesta laittoi viestiä kysellen kuulumisia yms. Lupasin, et jos tulevat Seinäjoelle näyttelyyn niin lähden moikkaamaan. Hän taas lupasi että saan esittää koiransa jos hän sattuu tarvitsemaan apua. Kuulostaa minusta aika hyvältä.
Mä voisin tähän loppuun lätkiä kaiken maailman urheilukuvia, mut taidanpa jättää väliin.. Sen sijaan aion alkaa suunnitella ruokaa, koska se on mun lukujärjestyksessä seuraavana vuorossa. Keittiöön siis! Pai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti