Aika, jona nousin tänään sängystä sen jälkeen, kun olin nukkunut myöhään. Olihan se myöhään, jos normaalisti nousee about 4.10-4.30 -välillä! Tuli Facebook-muistoissa vastaan viiden vuoden takaa päivitys, jossa kerron heränneeni kuudelta ja se oli minusta ihan liian aikaista. Sitä tässä vain tuumailen, että mikä on muuttunut tässä ajassa, miksi mun kello on vääntynyt väärin päin, miten iltavirkusta tuli aamuihminen?
Nykyisin mulla on muutama asia, mitä mulla ei ennen ollut.
1. Säännöllinen vuorokausirytmi. Nukahdan ja herään samoihin aikoihin joka päivä. Poikkeukset tässä vain vahvistavat sääntöä.
2. Toimiva lääkitys, joka turvaa nukahtamisen lisäksi unen läpi yön.
3. Töissä, enimmäkseen aamuvuorossa, käyvä puoliso. Minusta on kiva nousta hänen kanssa samaan aikaan ja toivotella hyvät huomenet ennen kun hän lähtee töihin ja minä lenkille.
No juu, sepä siitä. Mä ylitin itseni tänään. Siivosin tän läävän ekaa kertaa kolmeen viikkoon! Siis ihan oikeasti, pesin vessat, imuroin, moppasin, vaihdoin lakanat ja käsipyyhkeet sekä pyöräytin että ripustelin pari koneellista pyykkiä täysin vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Oikeesti tein sen siksi, että täällä oli niin helvetin paskaista, että en olis voinut elää täällä, jos en olis siivonnut. Mun imurissa on 1,5 litran pölysäiliö ja se oli TÄYNNÄ hiekkaa, karvoja ja pölyä kun lopettelin. Ikinä en oo nähnyt niin mustaa vettä moppisangossa kahden huoneen jälkeen. Tarviiko jatkaa vai joko uskot että tää oli sitä mitä sanoin, Läävä ja oikein isolla alkukirjaimella. Nyt täällä tuoksuu puhdas pyykki, eikä sukanpohjat rahise hiekkaisena enää. Olen tyytyväinen.
Vielä pitäisi valikoida vaatteet, pakata, siistiä autoa hieman, värjätä juurikasvu pois ja ties mitä kaikkea muuta, mutta nyt kävi niin, et en jaksa tehdä enää mitään. Mielestäni kirjoitin jonnekin, että lähdetään kylpylähotelliin yhdeksi yöksi huomenna iltapäivällä. Aamulla ennen sitä pitää viedä koirat hoitoon ja hoitaa pari muutakin asiaa, niin huomisen varaan ei voi kauheesti laskea mitään, kun en tiedä, kauanko niiden parin asian hoitamisessa menee. Halutaan kuitenkin olla hotellilla heti klo 15 kun saa avaimet käteen.
Rakas puolisoni ilmoitti olevansa tulossa kotiin. Se tarkoittaa mulle päivän seuraavaa ohjelmanumeroa, eli hänelle ruuan kokkaamista. En kyllä jaksaisi, mutta mulle tulee aina niin hyvä mieli siitä, kun hän tykkää minun kokkailuista ja siitä että ylipäätään on ruoka valmiina. Ajattelin laittaa spagettia ja tehdä kastikkeen eilen paistamastani jauhelihasta, joten mitään vaativaa gourmet-kokkausta ei ole tiedossa. Ehkä just tän verran jaksan nyt panostaa. Hän ei koskaan valita siitä, jos jaksa panostaa. Sekin on hyvä asia.
Jees, vi ses! 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti