Mun osasto-omahoitaja soittaa mulle huomenna ja kysyy, miten kotiutuminen on mennyt. Olisi kivaa sanoa, että oikein hyvin ja että ei ole mitään ongelmia, mutta en tykkää valehtelusta. Aion rehellisesti avautua siitä, että olisin tarvinnut vielä viikon osastohoitoa, mutta ulkoiset paineet pakotti kotiutumaan. Pitää myös muistaa kysyä, onko mun avohoidon omahoitajasta kuulunut sinne suuntaan mitään, koska hänen piti laittaa mulle itselleen uusi aika ensi viikolle, mutta ei ole kuulunut mitään. Soitin myös psykpolille ja ainakaan kuulemma sähköiseen varauskirjaan ei ollut mua merkinnyt. Hän on vieläpä tämän viikon poissa töistä, eli jos ei osastolla tiedetä mitään, niin saan tiedon mahdollisesta ajanvarauksesta aikaisintaan maanantaina. Ei sillä, ei mun kalenterissa ole ensi viikolle varsinaista ruuhkaakaan kyllä...
Mun PEF-seuranta on tätä iltaa vaille valmis. Vihdoin! Itse kun tuota taulukkoa katselen, niin pari juttua kiinnittää huomion. Tulokset avaavan lääkkeen jälkeen ovat hiukan parempia kuin ennen lääkettä. Ei mitään mahdottomia, mutta semmoista 10-50 l/min. Sit huomaan, että iltatulokset on järjestään suurempia, kuin aamutulokset. Kaikkein korkein tulos on viime torstai-illalta avaavan jälkeen 570 l/min. Spirometriassa kun kävin, ei avaavalla lääkkeellä ollut merkittävää vaikutusta tuloksiin, mutta jotain ahtaumaa jossain selvästi on. Saattaa siis olla, että mulle aloitetaan hoitava astmalääke, vaikkei varsinaista astmaa todettaisikaan.
Jokin näissä uusissa lääkemuutoksissa laukaisi vanhan ongelman vanhan lääkkeen, eli Olanzapiinin kanssa. Eräs lääkäri joskus sanoi ja oon kyllä itsekin sen huomannut, että se estää aivoja saamasta viestiä siitä, että vatsa on täynnä. Se tekee sen, että kun aloittaa syömisen, on sen lopettaminen vaikeaa. Kun syö normaalin aterian, aivot alkaa huutaa lisää ruokaa. Jos niitä lähtee kuuntelemaan, ei syömisestä tuu loppua, joten tämä pitää katkaista tietoisesti. Syödä sellainen järkevän kokoinen annos ja sitten yrittää harhauttaa ne aivot ajattelemaan jotain ihan muuta. Eilen aloitin tämän taistelun ja se sujui, vastoin kaikkia odotuksia, ihan mielettömän hyvin! Kun neljä kertaa päivän aikana on selviytynyt tästä voittajana, saa iltapalan jälkeen syödä luvallisen herkun. Tässä suosin mehujäitä, hyviä ja suht kevyitä. Sitten mehujään jälkeen käydään se taistelu vielä kerran ennen nukkumaanmenoa. Rankkaa, mutta toivottavasti sen arvoista.
Olanzapiini ja Ketiapiini, mulla on molempiin sellainen viha-rakkaussuhde. Mä syön niitä, koska haluan nukkua, eikä vielä ole löydetty mitään, mikä pitäisi unessa yhtä hyvin. Molemmat hidastaa aineenvaihduntaa ja syötättää, mutta jälkimmäistä oppii kyllä vastustamaan, mikäli halua on. Ensimmäisenkin kanssa oppii elämään. Mä oon joskus Ketiapiinin kanssa tiputtanut 17 kiloa painoa, sitten aloitettiin Olanzapiini ja sain niistä 10 kg takaisin. Ehkäisykapseli toi toiset 10 kg. Viimeinen kymppi tuli Reagilan aloittamisen jälkeen, mutta en usko, että se on ainut syyllinen jos on syyllinen lainkaan. Laiskuus, jalkojen kipuilu, toistuvat sairausjaksot, osastolla olot ja ihan yksinkertaisesti se, että kaikki hyvä maistuu niin hyvälle. Tasan 30 kg mulla on siis liikaa painoa ja oon päättänyt päästä siitä eroon ilman, että mun yöunet tai mielenterveys muutenkaan kärsii.
Loppukevennys! Kävin eilen koiran kanssa reenailemassa rally-tokoa ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ja reenit meni ihan sillee hyvin. Intoa on koirassa liikaa ja välillä menee sähläämiseksi, mutta innokkaan koiran kanssa on huomattavasti mukavampi harrastaa. Huomenna alkaa ilmoittautuminen kisoihin ensi kuussa Seinäjoella ja yritän saada paikan. Siellä on osallistujamäärä rajoitettu 30 koirakkoon, joten voi olla täynnäkin. Sen näkee huomenna.
💗JS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti