Oon miettinyt tänään sitä, kun moni kaksisuuntainen sanoo esim. Että masennuskausi alkoi, kun kissa kuoli. Ajattelin, että mulla nää on olleet aina ihan randomeja, alkaa ku alkaa ja loppuu jos loppuu, ilman sen kummempia laukaisijoita. Kysyin asiasta Face-ryhmässä ja päädyin kommenttien lukemisen jälkeen sellaiseen lopputulemaan, että yleensä on olemassa joku triggeri. En vaan koskaan oo löytänyt niitä omalla kohdalla. Kuitenkin oon sitä mieltä, että ei se kissan kuolema sitä masennusta laukaissut. Enemmänkin varmasti ko. Tapahtuman aiheuttama surun tunne ja mahdollinen ahdistus toimi triggerinä tässä esimerkissä.
Esimerkki: Iskän tapaturmainen kuolema oli järkytys. Shokki laukaisi jo valmiiksi masentuneessa minussa unettomuuden, johon ei auttanut lääkkeet eikä mikään muukaan. Muutama huonosti nukuttu yö laukaisi manian, joka kesti sopivasti just niin kauan, että sain kaikki iskän kuoleman jälkeiset käytännön asiat hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Sitä taas, niin kuin (hoitamatonta) maniaa aina, seurasi vaikea masennus. Eli iskän kuolemaa seurannut tunne oli järkytys, joka aiheutti unettomuuden, joka aiheutti sairausjakson, jota seurasi sairausjakso. Varsinainen suru tuli kuvioihin oikeastaan täysillä vasta siinä vaiheessa, kun niinsanottu tipahdus maanpinnalle oli tapahtunut. Keskellä sitä helvettiä niiden hoidettavien asioiden kanssa sille ei vain ollut aikaa ja mania auttoi kovasti sen sivuuttamisessa. Kerrankin jotain hyötyä siitäkin.
Näin mä ainakin asian järkeilisin nyt tässä hetkessä. Voin toki olla väärässäkin, saa kommentoida oman näkemyksen jos siltä tuntuu. Ei oo pakko, jos ei tunnu. Ihan miten vaan.
Mut sit kun ajattelee vaikka sitä syksyistä sekaria, joka johti osastolle. Ei mulla oo mitään hajua, mikä sen laukaisi. Se vaan tuli jostain, kun oli tullakseen. Näin mä ennen luulin, että kaikki sairausjaksot tässä sairaudessa vaan tulee.
Mun terveellinen elämä on lähtenyt käyntiin hyvin, sanoisin, näin viikon 2 puolivälissä. Kävelyn lisäksi oon hommannut joka arkipäivälle jotain muutakin liikuntaa ja syömiset on hyvässä mallissa. Oon jo tosi hyvä tietämään, mikä ruoka-aine sisältää mitäkin ja kun sovellus on laskenut päivän kolmen ensimmäisen aterian makrot, niin neljännen syön sitten koostaen niistä, mitä on vielä jäljellä. Se on mulle ikäänkuin peli ja saan ihan uskomatonta tyydytystä siitä, kun päivän lopuksi kaikki syödyt arvot on rajojen sisällä. Siitä tulee hyvä fiilis.
En vieläkään kiellä mitään. Tänään söin lounaaksi pastaa, kun ei oikein ollut mitään muutakaan. Valitsin täysjyvää, pidin määrän kohtuullisena ja kylkeen jääkaapista eilen paistettua jauhelihaa sekä ketsuppia. Hyvää oli ja iltapalalle jopa jäi vielä varaa syödä. 😅 Toi 1850 kcal on tosi helppo, ei ainakaan yhtään vähempää tarvii syödä, kun miltä tuntuu. Pikemminkin enemmän. Vihreitä on olleet kaikki päivät siitä saakka kun aloitin, eli ovat jääneet alle tuon annetun kalorimäärän. Viime viikolla vielä reilustikin alle, tällä viikolla on jäänyt enää alle 100 kcal vajaaksi. Pitää syödä tarpeeksi. Joo, se siitä.
Huomenna on kaupunkipäivä. Mulla on psykhoitsu aamulla ja sit käyn kaupassa. Huomenna on myös koirantiskauspäivä ja kynsienleikkuuta myöskin tiedossa. Jos jossain vaiheessa ehdin ja jaksan, niin kuntopiiriä tai kuntopyöräilyä koitan harrastaa vähän. Ettei aika käy pitkäksi niin tupaakin varmaan saa vähän lämmittää ja lumitöitä tehdä. Hiton kivaaaaa, kun ei tuu tylsää! 😁
💗JS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti