:)

Kävin tänään hoitavan psykiatrini vastaanotolla hakemassa lausuntoa psykoterapian jatkohakemusta varten, ja samalla tietysti keskustelemassa nykytilanteestani lääkärin kanssa. Lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka mun jokapäiväinen elämä ja kaikki mitä teen on loputonta taistelua, niin jotain parempaakin on havaittavissa. 

  

Mä oon pitkään ajatellu, että mä oon taas keksiny itelleni uuden hullutuksen, kun oon nykyään niin tarkka keittiöhygieniasta, ruuan alkuperästä ja muusta.. Siis tosi pitkään jo mä oon ollut järjettömän tarkka siitä mitä koira ja kissat syö, mutta nyt se on leviämässä mun omaankin ruokavalioon. En halua syödä mitään tosi prosessoitua lihaa, enkä oikeestaan juuri mitään eineksiä turhien lisäaineiden ja kaikkien muiden ällötysten takia. Nyt tän hevosenlihakohun takia mua oikeestaan ällöttää kaikki, minkä alkuperästä en voi olla 110% varma. 

  Mut siis joo, lääkäri sai mut näkemään tässä uuden näkökulman: Mä en ole tulossa hulluksi, vaan mua on alkanut kiinnostaa! Vähä niinku normaalia ihmistä konsanaan :D 

  Lisäksi se halusi minun tietävän, että tämä mun loputon taistelu itseäni vastaan on välttämätöntä, mikäli mä haluan elää jäsenenä tässä yhteiskunnassa. Jos mä haluan viettää loppuikäni takametsäin erakkona, niin sit ei niin väliä. Ajattelin, ainakin näin alustavana suunnitelmana, yrittää jatkaa taistelua. :)

Mieltä paransi vielä entisestään se, että kävin lääkärin jälkeen kirpparilla ja löysin vihdoin sims2-pelin järkevään hintaan! <3 Elämä hymyilee mulle tänään, nyt mun pitää mennä piiloon ettei mikään tai kukaan pääse pilaamaan mun epätodellisen hyvää mieltäni! 

siijuu <3