Mitä on hulluus?

"Hullu on vanha nimitys ihmisille, joiden käytös poikkeaa huomattavasti yhteisön normeista, usein mielenterveyden järkkymisen vuoksi. Mielenterveysongelmat ovat niin arka aihe, että monista mielenterveysongelmaisen nimityksistä on tullut poliittisesti epäkorrekteja ja loukkaavia. Sanan hullu tilalle mielenterveysongelmaisen nimitykseksi onkin useampaan kertaan keksitty muita sanoja, kuten mielipuoli,mielenvikainen, mielisairas ja mielenterveysongelmainen."

Vanhan kansanomaisen keittiöpsykologin lausuntona on kuultu, että hulluuden ensimerkkejä on alkaa vastailla itse omiin kysymyksiinsä. Kertoiskohan joku viisas mulle, että mitä se sitten on, kun alkaa kyseenalaistaa omat vastauksensa?

Jos multa kysyy, ihan arkisestakin asiasta, että mitä mä siitä ajattelen, jään ite miettimään vastaustani joskus pitkäksikin aikaa tyyliin: "Ajattelenkohan mä ihan oikeesti noin, vai pakottaako joku mut sanomaan niin". Mä oon pitkään uskonut, että epävakaa persoonallisuushäiriöni on vallannut mun pääni. Mä kuvittelen näkeväni oikean itteni jossain oikean aivolohkon peränurkassa, pienessä häkissä vikisemässä, että ei, en mä ajattele niin, mutta kukaan ei kuule sitä. 

Ehkä hulluutta onkin sitten se, että sulla ei ole mitään hajua, mitä sun maailmassa tapahtuu, miten ja miksi. Siksi sen täytyy toistua.

Jos mä en kammoaisi ihmisiä, niin tää mun sisäinen keskustelu vaikeuttais huomattavasti sosiaalisia tilanteita. Tai no, enhän mä ihan kaikkia ihmisiä kammoakaan ja juurikin heidän kanssaan keskustellessa mä löydän näitä piirteitä itestäni. Erityisesti psykiatrin vastaanotolla on ongelmia, kun lääkärin täytyis muodostaa arvio mun terveydentilasta, mutta aina kun mä sanon sille jotain, alan epäröidä itekkin sen paikkansa pitävyyttä. 

Itseasiassa eilinen keskustelu ystävän kanssa sai mut miettimään tätä, kun puhuttiin tästä mun ruokahaluttomuudesta. Kaveri on huolissaan, koska ihmisten täytyis syödä. Mä sanoin jotain sellasta kuin: "Mulla on ollut tää aina ja tää on kausiluontosta. Välillä mä syön enemmän ja välillä vähemmän mut yritän kuitenki aina syödä ees sen pari kertaa päivässä. Tää on ohimenevää, on aina ollut!" Puhelun jälkeen mä jäin taas kerran miettimään, että oonko mä ihan varma et tää ei oo mikään ongelma, ihan normaali ja ohimenevä juttu vain. Ja ei, mä en oo varma. Mä en oo varma enää mistään mitä mun päässä liikkuu. Mutta tänään aion syödä kolmesti, sen kunniaksi. :)

Nyt oli kyllä hivenen hulluuspainotteinen postaus, mutta mitä odotit hulluuspotilaan päiväkirjalta?! :D Jatkamme tästä taas, sitten joskus. Haihai <3