Otsikointi on hankilaa

Nytpä mä olen tainnut keksiä, et miks mulla on välillä niin pitkiä taukoja tänne kirjottelussa ja muutenkin toisinaan hirveen vaikeeta keksiä kirjotettavaa. Varmasti ainakin osa- jollei koko syy on se, että on hirvittävän sekopäistä kirjottaa tänään tätä ja eilen jotain ihan päinvastasta. Taas kun luen tuota jälkimmäistä eilistä päivitystä, niin tulee olo et kirjotinkohan mä ton ite. Nyt kun on käynyt niin, et tänään mulla on virtaa kun pienessä kylässä ja suursiivous onkin jo hyvällä mallilla! :) 

Mutta toisaalta sitten taas kun tätä asiaa miettii, niin tätä mun elämä on. Tunnin päästä mä saatan joko jatkaa siivousta tai sit hautoa itsaria makkarin pimeimmäs nurkas. Tai sit mä en tee yhtään mitään. Ja koska tää nyt on edelleen olevinaan mun päiväkirja, niin eikö siihen sit oo ihan hyväkin kirjottaa erilaisista fiiliksistään..?

Mulle on kyllä jo oikeestaan useempikin hoitotaho ehdottanut mielialapäiväkirjaa, mut juurikin em. syystä se ei oo koskaan onnistunu. Ehkä mun pitäis antaa psykologilleni tän blogin osote, niin ongelma ratkeais kuin itsestään. :D 

Tää on nyt luultavasti näitä mun omia uskomuksiani, mutta koska mä en voi olla varma, niin sanonpa silti mitä mietin; Mun on jotenkin hirveen vaikee uskoa, että kukaan muu vois uskoa, että näin sekavaa tunneskaalaa on olemassakaa.. Niin en oo sit ees viittiny yrittää selittää tätä kellekään ennenku nyt..

Mutta nyt mä lähen popsimaan jotain lounaaksi ja jatkan siivousta. Hyvää päivän jatkoa kaikille! :) (vaikka en tiedäkään lukeeko tätä kukaan, kommentteja ei ainakaan tule)