Nyt voin sanoa, ettei mulla oo hajuakaan mitä mä aijon sanoa. Musta nyt vaan tuntuu, että pitää kirjottaa.
Tässä kuluneen viikon aikana oon kehitellyt monia tekstiluonnoksia, mutta kuten aiemminkin oon sanonut, kun tunne/tilanne on ohi, asiasta puhuminen tuntuu ihan vieraalta. Ihan ku se ei oliskaan tapahtunut mulle.. Joten luonnollisesti siitä on myös hyvin hankalaa kirjoittaa.
Viime aikoina oon lukenut paljon kakssuuntasesta mielialahäiriöstä ja miettinyt, että oon ehkä aiheettomasti syyttänyt epävakautta monista ongelmista.. Anteeksi. Jotenki ihmettelen, et miten mä en oo lukenu siitä aiemmin, kun kuitenki mulla on ollut se diagnoosi jo tosi pitkään.
Aiemmin en oikeestaan ees uskonut koko diagnoosiin (luin, että sekin on tosi yleistä), mutta sit kun alkuperänen dg vaihdettiin tyyppiin 2 ja tämän kaiken lukemisen jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää. Siis itseäni ja mennyttä käyttäytymistä, sekä sairauden jaksoja. Sitä mä en oikeen ymmärrä, miten lääkärit ei oo viittiny selittää mulle, mitä kaksisuuntainen mielialahäiriö käytännössä on. Kukaan ei kertonut mulle että kyseessä on vakava sairaus, vaikka nimestä vois päätellä sen olevan mielialahäiriö. No ei sillä, en mä ennusteitani kovin hyvänä oo pitänyt muutenkaan, nyt meni sit melkeinpä se viimenenki toivo..
Sit asiasta ihan johonki muualle, Meinaan mun suosikkiini epävakauteen ja sen hoitoon: (musta tuntuu ihan järjettömän epäreilulta muita sairauksia kohtaan sanoa epävakautta mun suosikiksi..) No ihan kui vain, nyt kuitenkin on se DKT-taitovalmennusryhmä muutaman viikon lomalla. Se ehti olla lomalla kokonaista kaksi viikkoa ennen kun sain ensimmäisen hulluuskohtauksen. Onneksi keskiviikkoryhmä kuitenkin pyörii normisti, niin sain ryhmänohjaajan kans jutella tästä aiheesta ja se antoi mulle sit monenmoista vinkkiä, kuinka jatkossa selvittää noita tilanteita DKT-oppien mukaisesti. Ainakin sen verran siitä oli hyötyä, että mulla on ollut paljon parempi ja jotenkin turvallisempikin olo tän keskustelun jälkeen.
Se antoi mulle myös täytettäväksi tollasen viikkokortin, johon päivittäin arvioidaan asteikolla 0-5 eri tunteiden voimakkuuksia. oon nyt täyttäny sitä kolmelta päivältä ja kyl mä huomaan sen hyödyn jo nyt: Tunteiden arvosanat on vaihdelleet tosi paljonkin eri päivinä, mutta ilman tota noi ei ikinä jäis mieleen niin, et niitä sais sitten mietittyä/käsiteltyä yksilöterapiassa. Saa nyt sitten vaan nähdä onnistunko tuossakaan, oon niin mahdottoman huono kaikissa maailman päiväkirjahärdelleissä. Mut jos onnistun, se auttaa mua jatkossa varmaan myös blogin kanssa, kun ei oo mahdollista unohtaa ihan kaikkea ihan heti. :)
Sainhan mä jotain aikaseksi! Nyt voi hyvillä mielin lähteä koiran kanssa ulos ja ehkämahdollisesti pitäis käydä kaupassakin.. Taas. Moikka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti