Nyt mä taas oon päättänyt yrittää kirjottaa päivittäin. Mä luotan päätöksiini nykyään noin 0,5%:sti, mutta ei anneta sen häiritä. Ajattelin yrittää sisällyttää tän mun päivärytmiin, joka myöskin on vielä vähän kehitteillä, mut en oikein tiedä mikä olis hyvä aika.
Toisaalta tykkään tästä aamupäivästä, kun minä oon vielä paikalla kirjottamassa, yleensä illan mittaan joku muu ottaa vallan näistä teksteistä, ja se on just se syy miks niitä taukoja tulee. Mä kun en haluaisi allekirjottaa sanaakaan siitä, mitä masentunut/ahdistunut/hypoileva/muuten vaan tunnevammanen minä sanoo. Eri tunnetilat sanelee tekstin, mutta yleensä mä alan jossain vaiheessa epäillä niiden julkaisukelpoisuutta ja siihen se kirjottaminen sitten kaatuukin.
Sitten taas toisaalta musta olis kiva yrittää saada julkaistua tekstiä juuri äsken kuvailemissani oloissa, että saisin muodostettua vähän jonkinlaista kokonaiskuvaa itsestäni. Mä kun en oikeasti enää tiedä, kuka mä olen.
Mä muistaisin joskus nähneeni Jossun, joka oli älykäs, iloinen, elämänmyönteinen, avoin ja vapaamielinen. Jossun, joka nautti elämästään ja jolle jokainen päivä oli uus seikkailu. Onnellinen minä. Mutta mä en enää tiedä, onko tällästä koskaan ollutkaan, vai haluaako mun mieleni uskotella, että joskus kaikki oli paremmin. Oliko? Vai onko maailma tosiaan aina ollut niin paska kun mitä mä nyt uskon sen olevan?
Kaikki entinen tuntuu vain kaukaiselta unelta, sellasen sumun peitossa.. Kaikki tuleva taas on painajaista, jota mä en halua nähdä saati ajatella. Mä en enää tunne kuuluvani mihinkään, en vaan oikeesti enää tiedä miks elän.
Nyt meni kyllä niin synkäksi, että kohta pitää vissiin alkaa taas pelätä itteänsä.. Hui kauhistus :/ Vois hukuttautua kahvikuppiin. Päivänjatkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti