Hienosti _taas_ kaivoin itteni ylös tuolta suosta, johon eilen meinasin hukkua. Tänään olo on jo parempi, ainakin vielä toistaiseksi.
Lueskelin jotain foorumia ja siellä joku tyttönen etsi mailikaveria. Halusin kovasti vastata siihen ja lopulta onnistuinkin, vaikka lyhyen viestin kirjottaminen kestikin melkein tunnin kun jännitti niin kovasti. Mitä jos se ei tykkää musta, mitä jos se ei vastaakkaan jne.. Nyt mulla on koko ajan semmonen ahdistuneen odottava fiilis. Mä niin kovasti haluaisin jonkun samassa tilanteessa elävän ihmisen, jonka kanssa jakaa näitä juttuja. Tai jotain..
Mä keksin ihan mullistavan idean ja oon alkanut ton viikkokortin taakse kirjotella otteita ajatuksistani, siis sellasia joita haluun terapeutin kaa käydä läpi. Ehkä siitä on jotain hyötyä, ehkä ei, mee nyt sit ja tiedä häntä..
Keskittymiskykykin on ihan täysin tallella. Tossa aiemmin mun piti koiran kanssa ulos lähtiessäni viedä roskat ja käydä siwassa samalla, mut p*skat, unohdin lompakon ja roskapussin tänne kolmanteen kerrokseen. No, illalla uudestaan. Äsken, noiden ekan kolmen kappaleen jälkeen mun puhelin soi ja juttelin hetken aikaa ja siinä sitten jo ehdin unohtaa että olin ees kirjottamassa. Tossa taas parikymmentä minuuttia sen puhelun loputtua sähläsin jotain ennenku huomasin, et tääkin on kesken. Eilen tiskasin veistä (kyllä, sitä minun erittäin terävää ihan uutta ihanuutta) ja jotenkin fairya kaataessani onnistuin roiskauttamaan sen pisaran ranteelleni. Fiksuna ihmisenä joka ei halua pesuainetta tuhlata, ajattelin pyyhkäistä sen pisaran takaisin siihen veitselle. Kyllä, sillä veitsellä. Ja kyllä, teräpuolella. Ihan viimehetkellä ennen ranteeni teurastusta tajusin mitä oon tekemässä ja käänsin sen veitsen sit ympäri. Olo ei ole ollenkaan tyhmä nyt. Huoh.
Jotenkin nyt on ollut jotain pientä huimaustakin havaittavissa, ja semmonen etova olo. hyi. Kai sitä vois nyt syöksyä sohvan nurkkaan tutkimaan mitä saissea tuolta teeveestä tänään tulis.. Paipai :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti