Herne nenässä.

Vittu! Argh! Mul on kaks monitoimitulostinta, enkä mä saatana saa yhtä helvetin paperia skannattua koneelle!

Okei, päivän sadatukset tuli siinä. Tänään on äskeistä pätkää lukuunottamatta ollu hyvä päivä :) Mun vavva oli pidättänyt koko 8 tuntia minkä nukuin ja sen jälkeen koko päivän. päivälläkin se on tänään käynyt vaan kolmen tunnin välein pissalla, kun tähän asti se on ollu kaks tuntia. Mä kävin Kurikas kirjanpitäjän kans kattelemas papereita ja sen jälkeen oon kotona tehnyt melkoisen urakan, kun väsäilin firman ostovelkalistan ja järjestelin läjän papereita kansioihin. Tein ruuan ja käytin tiskikoneen. Kävin kaupassa.

Kynsien leikkaaminen koirilta oli jännää. Tai eihän Jidan kynsissä oo mitään jännää, sen ku napsuttelee katkipoikki, mut pikku riiviön kans se ei aiva menny niinku leffois 😀 Mä leikkaan kynnet niin, et istun lattialla ja koira makaa kyljellään mun edessä. No, aluksi pentunen makas siinä ihan tyytyväisenä, mut vissiin kolmannen kynnen kohdalla se alkoi huutaa ku syötävä, onneks naapuri ei ollu kotona, ei oo eläinsuojelu hetken päästä ovella! Sit tietysti hienot rimpuilut, mä pelkäsin et se katkoo sen jalan josta mä pidin kiinni, kun pyöri ja hyppi siihen malliin. Sit se tyytyi kohtaloonsa ja vissiin kolme viimestä kynttä sain leikata aiva rauhas.

Tiedän, tää ei edelleenkää oo koirablogi, mut mun elämä on nyt ihan täynnä koiria! En mä oikeen voi sille mitään, et niistä tulee väkisinki juttua. Mut oonhan mä tänään muutakin tehnyt, kuten kommentoinut Facessa useampaakin juttua, lähetellyt sähköposteja ja yritin soittaa yhteen firmaan mun ne oli sulkenu asiakaspalvelunsa muutamaa minuuttia aiemmin. Elisalta mä odotan sähköpostia, mut ei näy. Se on ihme firma kyllä! Lähettelee laskuja jotka on jo maksettu, yhtenä päivänä sanovat et maksu on järjestelmässä, seuraavana se asia pitää selvittää ja luvataan yhteydenotto "viimeistään huomenna". No, niikuin just sanoin, ei vaan näy.

Kumpi nyt on sit pienempi paha, se et mä jauhan koirista, vai se et mä jauhan firman asioista. Ei mun elämässä enää tätä nykyä tapahdu mitään muuta. Perunkirjotuspapereihin pitäis kans perehtyä, mut ei kukaan varmaan jaksaisi lukea siitäkään sen ihmeemmin. Joten mä lopetan tän jauhamisen tälle päivää tähän. Pai!

-

Tota pentua kattellessa alkaa huomata oman tylsyytensä. En mä osaa innostua juuri koskaan juuri mistään. En mä vaan osaa.

Kuva kertoo tarkalleen mitä mä tarkotan. Yks melkein halkes onnesta kun sai paperirullan! Jeeee, ihan parasta! Välillä ei vaan voi olla hymyilemättä sen touhuille. 😊 

Aamulla ei kyl hymyilyttäny, kun se oli repiny herätyskellon johdon seinästä irti, niin mä heräsin vasta 10 aikoihin ja se on tottunu käymään kasilta ulkona. Tarviiko ees sanoa et siivoomiseksihan se meni. Tuli tosiaan eilen vähän otosteltua, niin nukkumaanmeno myöhästyi, joten herääminenkin sitten myöhästyi. Normaalistihan mä herään siinä kasin mais ilman herätystäkin.

Vakuutusyhtiölläkin kävin, vein iskän auton lunastuspaperit sinne ja samalla otin molemmille koirille henki- ja vastuuvakuutukset. Funtsin ihan viime sekunnille asti eläinlääkärivakuutusta, mut en sit ottanu. Se olis ollu aika kallis ja nyt mä elän toivossa että nuo ei sairastele jatkossakaan, niinku eivät tähänkää päivään asti ole vielä tehneet. 

Mua vähä ahdistaa. Mua ahdistaa, koska oon lupautunu ystävälle koiravahdiksi niiden lomareissun ajaksi ja tajusin tänään et ne lähtee jo ens viikolla! Se tuntui paremmalta idealta silloin kun se oli vasta joskus kaukana tulevaisuudessa.... Nyt mua vaan jänskättää. Ei siks, uskon kyllä et pärjään ihan jees, mut kuitenki... Viikko pois kotoa? Paaaljon vastuuta? En mä tiä. 

Sit mua ahdistaa, kun tuli eilen toisen ystävän kanssa riitaa. Tai ei ees se riita oikeestaan, mut se, että musta tuntuu et se ei välitä musta yhtään. Se oli nimittäin heti tänään laittamas välejä poikki. Meidän näkemys sanan "ystävyys" merkityksestä eroaa aika vahvasti. Pienikin riita niin se on heti heittämäs kirvestä kaivoon, ei edes pyri selvittään mitään. Tää ei ees ollu eka kerta ku näin käy.

Nyt mä taidan mennä keittiöön ja väsäillä hedelmäsalaatin 😍 Paipai!

Kellot siirtyi.

Mä just eilen sanoin kaverille et mulla on puhelimes herätys ysiltä, mut en ees muista koska oon nukkunu niin myöhään. No, tänään nukuin, vaikka tavallaan heräsinkin jo kasilta. Mä en käsitä miks tälläsiä elämää vaikeuttavia toimenpiteitä pitää suorittaa. Mitään mä en taaskaan oo saanu aikaseksi, jos ei nyt koirien hoitoa lasketa. Kävin mä hakemas Jidalle lihoja ja samalla muutaman oluen. Taas.

Tänään me ollaan Fian kanssa jatkettu luoksetulojuttuja ja koirat oli mun mukana ajelulla, eli autossaoloa harjoitettu. Tärkeimpänä, se on nyt väkisin tissivieroolla, eli mä en enää anna sen imeä. Ensinnäkin, siitä imemisestä lähtevä ääni on suorastaan ällöttävä. Toiseksiki, mulla lähtee järki kun nuo ravaa yltiörauhattomasti ympäri kämppää, toinen vinkuu ja toinen murisee. Kolmanneksi, koirat juo vettä, ei maitoa. Ei Fian sisaruksetkaan enää saa maitoo, ei Fiakaan siis sitä tarvitsemalla tarvitse. Piste.

Tuohan noi koirat iloa ja tekemistä harmaan arjen keskellä, mut Jida on omaan tapaansa itse rauhallisuus ja Fia nukkuu suurimman osan aikaa. Niinä aikoina mulla on tylsää. Siis niinku ihan tosi tylsää. Olishan täällä siivoomista joo, paperihommia joo, mut ei, mä en saa aikaseksi mitään. Tikkaaki pitäis heitellä, ens lauantaina olis kisat, mut kun sekin on YKSIN niin kamalan TYLSÄÄ!

Välillä mä haaveilen kumppanista. Mut vain välillä. Semmonen olis kiva, josta olis seuraa silloin kun mä kaipaan ja jonka saa sit heittää vaikka roskikseen silloin ku haluu olla yksin. Olis tosi kätsä! Koiristakaa ei oikein oo kaveriksi harrastukseen, kun Jidalla on tissit täynnä maitoa ja maha roikkuu, ja Fialla ei oo viel rokotuksia... Tänään olis ollu mätsärit mut ei mul oo koiraa!

Huomenna mä aion saada jotain aikaseksi. Sen, mitä, näkee huomenna, mut jotain on nyt ihan oikeesti pakko tehdä. Pakko.

Eiköhän tää tälle päivää ollu tässä. Hyvät sunnuntait evribadi!

Noloa.

On menny ihan liian kauan edellisestä tekstistä. En oo myöskään päivitelly Facea tai oikeestaan tehny mitään muutakaan. Ennen kun nyt tällä viikolla oon taas vähä niinku heränny henkiin. Sain siivottuakin. Nyt mulla on vavva, oikeestaan kaks. Jida tuli kotiin ja mukana seuras se, minkä en odottanu syntyvän, eli pienenpieni mustavalkoinen tyttölapsi 😍

Hömpötin Zinun Vuorosi Loistaa, "Fia"

Mä niin rakastuin tuohon valkoiseen hännänpäähän! Sittemmin toki myös luonteeseen. Se on reipas ja utelias, nopea oppimaan. Tässä tietysti on nyt paljon reenattavaa, mut pikkuhiljaa. Tänään ollaan yhessä funtsittu, mitä tarkoittaa "tänne". Heti ku sen hiffaa, saa lihapullaa. Se ilme, kun ensimmäisen kerran lihapullaa maistoi, se oli ihan priceless. Tais olla hyvää. 

Jida ei oo mun kans ihan samaa mieltä siitä että meillä asuu nyt pentu. Pentukun ei oo joutunu vierottautumaan tissistä, kun emonsa mukana muutti, niin se terävine hampaineen rääkkää toista päivät pitkät. Viime yönä Jida oli tullut sänkyyn turvaan, pentu kun ei niin korkealle pääse. 

Oon mä ihan itte ittestäniki huolissani. Noi koirat vie mun kaiken energian - tänäänkää en oo jaksanu ees hiuksia harjata. Ruuanlaitto meni väkisin vääntämällä ja kauppaan oli pakko mennä, kun pakko saada alotettua kotiinjäämisreenit. Olin 20min poissa, enkä kuullu ulvontaa kilsan päähän ja kämppäkin on yhä yhtenä kappaleena. Aika hyvin. 

Koska tämä ei oo koirablogi, mä yritän keskittyä puhumaan hetken jostain muusta. Me saatiin vihdoista viimein pidettyä se yhtiökokous ja mut valittiin firman hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi. Melkein jo kirjoitin Faceen työpaikakseni toimitusjohtaja 😂 Nyt saa kuitenkin asioita eteenpäin, sain jopa kirjanpitäjälle toimitettua tammikuun tiliotteen! Nyt jo! Muutakin oon jo keriinnyt säätää,m irtisanonu vuokrasopimuksen, laittanut tavaraa myyntiin, pitäny hallituksen kokouksen ja sen sellasta. Tällä hetkellä noi paperit on yks kaaos, kun tosiaan mun energiani on suunnattu nyt jonnekkin ihan muualle. 

Wau, sain kokonaisen kappaleen tekstiä mainitsematta sanaa koira. Hyvä mä! Nyt vois pikkuhiljaa harkita vievänsä noita ulos, jos vaikka jaksais tänään saunaan. JOS. Hyvää yötä 💗

Hei.

Taisin nukkua liikaa.. Sellanen kokonaisvaltainen, hyvin syvä henkinen ja fyysinen uupumus päällä... Ei jaksa nyt mitään, ei jaksa edes ajatella. Tätä on nyt kestäny jo viikon.. Jos jotain pitää tehdä, niin se pitää sitten tehdä aivan väkisin. Kuten nyt vaikka tää kirjottaminen, pää on ihan tyhjä ja tyhjästähän on paha nyhjästä. Yritän silti.

Pieni irtiotto väsyneestä arjesta lauantaina, kun oli tikkakisat. Itse heittelyhän meni aika raakasti riman ali, siitä ei siis tullu yhtään mitään, mut oli aiva kivaa silti. Vaihtelua kotona kökkimiselle.

Oon täs nyt sähöpotsitellu lakimiehen kans noita perunkirjotusasioita. Pitäis sille hommata läjä paperia että sais asioita eteenpäin. Oikeusaputoimistoon olin yhteydessä ja ne avustaa siinä, eli tulee vähän halvemmaksi. Vähän. Kalliiksihan se tulee joka tapaukses. Kuoleminen on aivan vitun kallista.. Just tuli laskuja, ne helvetin lehti-ilmotuksetkin maksoi yli tonnin! Hautaustoimiston laskun odotinki olevan iso, mut että nyt aivan noin iso. Huoh...

Jida olis jo lujaa lopettamas mammailun. Pennut tulee 7 viikkoo vasta ens viikon tiistaina, mut Jida on jo päättäny et imettäminen saa riittää... Eikä paljon muutenkaan enää laatikolla käy. Mä ajattelin et jos loppuviikosta vielä pariksi päiväksi menis Seinäjoelle, ennen kun rouva kotiutuu. Sitte ei aiva niin vain enää lähdetäkkää... Pakko sanoa, että on ollut aika helpotus kun se ei oo ollu kotona, mut kyl mä silti oon vähän ikävöinytkin. Yllättävän vähän. Oon ollu näin pitkään ilman koiraa viimeksi sellasen 15 vuotta sitten, mut yllättävän pian siihen tottui.

Mä oon kuulemma ottamas sen pennun. Kasvattaja on jo ihan varma siitä. Harmi, koska mä en oo nyt ollenkaan varma! Ja niin mun pienes pääs tapahtuu, et jos ei oo joosta ihan satavarma, niin se on sitte ei. Mielummin mä kadun sitä et en ottanu, kuin sitä että otin. Tälläset on tän päivän mietteet asiaan liittyen, ehkäpä mä taas jossain välis oon eri mieltä...

En mä tiä. Mulla olis kyllä kaikki tarvikkeet, tilaa ja aikaa pennulle, mutta mä oon huolissani jaksamisesta ja raha-asioista. Pentu pitää kuitenki rokottaa kahdesti pian, se maksaa. Kahden koiran ruokinta noin yksikertasella matikalla on tuplasti kalliimpaa ku yhden. Ja tibbellä on pentukarvan vaihtuessa sellanenki takutuskausi ettei paljo paremmasta väliä! Kampaamista kampaamisen perään ja pesu usein. Jaksanko mä? Kas, siinäpä vasta kysymys.

Kello on vasta vähä yli 12.. Vielä paaljon aikaa ennen ku pääsee nukkumaan. Pitää varmaan keittää lisää kahvia. Tai sit mä meen soffalle maaten ja aloitan Salkkarit-maratonin. Siinä voiski olla ideaa.. Jos kävis röökillä ja kattois sitte kumpaako tekee. Heippa!

Vastustus

Jotenki vastustaa tää kirjottaminen nyt. En mä haluu puhua! Tai haluun mut en osaa. Tai pysty. Mä pahoitin mieleni aika pahasti siinä siskon kanssa riidellessä. Firmaa ei myydä, ei voida, koska Suomen laki. Mutta sisko kääntää sen niin et se olis mun syy et ne kaupat ei syntynykkää! Nyt se kantaa mulle kaunaa, ei haluu puhua. Eilen laitoin sille sit viestin et ymmärrän et sillä on vaikeeta ja ymmärrän että harmittaa jne.. Ja se reagoi siihen tyyliin sä et tiä vittujakaa. Eli annetaan olla. Mä oon valvonu sen takia jo aikalailla tarpeeksi monta yötä, nyt mä sitte annan vaan olla. Tai ainaki yritän.

Meillä oli eilen kriisikokous. Sisko sen järjesti, muttei itte vaivautunu ees paikalle. En kyllä pahemmin ees yllättyny. Mä en oikeen tiä mitä tapahtui, mut mä itkin ihan holtittomasti suunnilleen koko ajan. En ees saanu juuri mitään sanotuksi, mä vaan itkin. Kai tää tilanne vaan on nyt kokonaisvaltaisesti niin perseestä, et ei muutakaa voinu.

Laitoin lomatukihakemuksen menemään, mielenterveyden keskusliiton järjestämälle tuetulle lomalle Härmän kylpylään kesäkuussa. Nyt pitäis mukamas jaksaa odottaa kuukausi, ennen ku ne ilmottaa jos oon päässy. Kielteistä vastausta ei ilmoiteta... Mä kyllä säädin siihen sellasetki perustelut et jo on kumma jos ei pääse lomalle 😀 Yhtää en valehdellu. Mähän oon yksinäinen, sairaudet kiusaa, iskä on kuollu, rahat on vähis... Syitä piisaa!

Mulla on tylsää. Taas. Olishan täs edelleen tekemistä, mut kun ei mulla niin tylsää oo et ihan mikä tahansa kelpais! Pyykkikoneen vois laittaa viä uudestaan päälle ja tyhjätä tiskikoneen. Sit pitäis kaupas käydä, mut se ei kyllä kiinnosta sitte vähääkään... Jep, nyt mä nousen ja teen jotain järkevää. Pai!

Huhhuh.

Aloitetaan nyt siitä, et mä oon niiiiiin pahoillani et en oo muutamaan päivään jaksanu kirjottaa. Täs on ollu ihan vitusti kaikkee ja se kaikki suurinpiirtein on julkaisukelvotonta materiaalia.

Mä oon niin loppu. Meillä oli eilen siskon kans iso riita ja mä en kestä.. Valvoin jo toista yötä peräkkäin, kun nää asiat riivaa mua. Kai mä vähä tätä voin raottaa:

Sisko luulee löytäneensä vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ratkaisun kaikkiin ongelmiin ja mitähän muuta vielä, kun on löytänyt firmalle ostajan. Siinä on jotain hämärää siinä hommas, jotenki tuntuu et tää on nyt liian hyvää ollakseen totta, täs on pakko olla jotain taustalla. Aluksi mulle ei kerrottu edes, kuka se ostaja on. Lisäksi asialla on ihan järjetön kiire, kauppakirjankin se jo eilen laati, vaikka ostaja on ollu maisemis vasta toissapäivästä. Tää haiskahtaa tää juttu ja mä en kirjota nimeeni yhteenkää paperiin, ennen ku mä tiän miksi. Kaupat siis pitäisi tehdä nythetiäkkiä ennen perunkirjoitusta.

Se löysi jostain päin internetin ihmemaata tekstin, jossa sanotaan jotain et kuolinpesän nimissä saa myydä omaisuutta, mikäli siitä ei koidu haittaa pesän velkojille. Kysyin lähdettä, niin se linkkas mulle Minilexin etusivun mut ei sitä tekstiä mistä otti kuvat. Kysyin uudestaan, niin ei. Sit äiti löysi jostain, et jos kuolinpesän osakkaat toiminnallaan aiheuttaa vahinkoa tai jakavat omaisuutta ennen velkojenmaksua, ovat he aina henkilökohtaisesti vastuussa velkojen maksamisesta. Sisko ei kommentoinut asiaan mitään.

Sillä on siniset silmät ja pinkit aurinkolasit. Se on niin suoraviivainen, äkkipikainen ja yli-itsevarma, eikä näe tässä nyt mitään ongelmaa. Mä taas nään niitä paljonkin. Olishan se totaalinen helpotus jos siitä firmasta pääsis noin helposti eroon. Perunkirjoitus tulee kalliiksi, kun on selvitettävä myös firman arvo ja se tietää töitä. Lisäksi firman alasajo maksaa, kestää ja niinikään vaatii paljon työtä.

Pakko laittaa ihan oma kappale tälle: Siinä riidellessä sisko sanoi mulle sarkastiseen sävyyn et "hyvä et sä tiedät kaiken (firman asioista)". Mitä helvettiä! Tottahan mä nyt vittu tiedän paljon enemmän kun se, minä oon tässä 5 viikkoo pyörittäny tätä sirkusta, kun ketään muuta ei oo tuntunu kiinnostavan. Tos kohtaa mulla vasta oikeesti meni herne nenään.

Mulle tässä tilanteessa on tärkeintä, rahaa tärkeämpää, kunnioittaa iskän muistoa ja tehdä kaikki oikein. Silloin kun mä kävin iskää sielä kappelissa kattomas, niin kuiskasin sille, et me pidetään kaikesta huoli. Nyt mä aioin, tavalla tai toisella, pitää kiinni tästä lupauksesta.

MUTTA

Jottei elämä olisi niin rankkaa, niin koirat on keksitty! Olin eilen muutaman tunnin Jidan luona ja samalla annettiin pentusille niiden viralliset nimet. Ne on kasvanu hurjasti ja on tosi reippaita. 

Hömpötin Zinun Vuorosi Loistaa, "mun pentu"

JOS siitä tulee mun pentu, on sillä kutsumanimikin jo valmiina. Eilen kun mä kattelin sen rallittavan ja rääkkäävän sisariaan ja äitiään, tuli nyt ekaa kertaa sellanen olo et ehkä meillä olis just tollasen mentävä aukko. Se oli jotenki niin täynnä elämää, et hymyilytti katella sen touhuja. 

Tänään olis ohjelmassa pankki- ja vakuutusyhtiökäynti. Odotan myös puhelua oikeusaputoimistosta. Soitin sinne aamulla ja se otti tiedot ja sanoi palaavansa asiaan tänään tai huomenna. Mä en olis ikinä uskonu, tai todellakaan halunnu, et tähän päädytään. Mä ajattelin et me ollaan läheisiä ja ennenkaikkea aikuisia ihmisiä. Onhan mullakin toki siniset silmät ja tosissani ajattelin, että me ollaan tälläsen yläpuolella. Tai ehkä me muut ollaankin, ehkä vaan sisko on vähän nyt eksynyt. Mee ja tiedä.

Ei kai mulla sit muuta. To be continued.... Heipat!

Tuberkuloosi

Vähä aamulla googlailin näitä oireita ja totesin et mulla on ihan varmasti tuberkuloosi. Ei voi olla mikään muu. Labras jo kävin pyörähtämäs ja lääkäriaika täs iltapäivällä. Jos ne totee et tää on ihan tavallinen flunssa, niin mä alan dokaa. Tekis niin mieli. En mä sit päässykkää eilen sinne saunaan asti ja ne saunakaljatkin jäi juomatta. Ajois nukkumaan ja pitkästä aikaa sain oikeen kunnolla nukutuksikin.

Mä oon niin viisas ihminen. Mä oon stressanu sitä velkajärjestelyjuttua kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vasta tänään sain aikaseksi kattoa niitä papereita. Sit mä totesin, et mä stressaan nyt kaks kuukautta etuajas, ne erääntyykin vasta toukokuussa. Nooo, tulipahan maksettua sinne velkajärjestelytilille ~80€ mitä oon sieltä lainaillu + tän kuun maksu eli yhteensä reilu satanen, vaikka ei vielä olis tarvinnu kaikkea maksaa kerralla. Mä vaan oon niin viisas.

Mä oon tänään yrittäny saada jotain tolkkua tohon perunkirjoitusasiaan. Sen piti olla aika selkee homma, että yks eläköityny pankinjohtaja sen tekis ja se tekis sen halvalla kun vertaa, mutta jotenki nyt vaikuttaa et se ei olis ihan tehtävänsä tasalla. Se osakeyhtiö nyt sotkee näitä kuvioita aika raakasti. Laitoin sit yhteen lakiasiaintoimistoon sähköpostia, kerroin vähä meidän tilanteesta ja kyselin hintaa operaatiolle. Se lupas palata asiaan alkuviikosta.

Kävi ilmi, että myöskään isänisän perintöä ei ole vielä jaettu ja nyt kun meidän iskää ei enää ole perimässä, niin me ollaan osingoilla vielä siinäkin. Tuskin sieltä mitään kovin kummoosta on tulos. Tai mistä sitä tietää. Ei mua oikeestaan pahemmin edes kiinnosta. Pääsis paljo helpommalla, kun vaan vois kieltäytyä koko perinnöstä, mutta kun se ei nyt käy. Jos mä tekisin niin, niin se olis mun velkojille vahingollista ja velkajärjestely raukeais. Näin mulle sanottiin kun asiasta otin selvää.

Tein illalla raskaustestin ja tulos oli positiivinen - siis negatiivinen. Positiivisesti negatiivinen, eli en luojan kiitos oo paksuna. Se oliski kyl ollu suoranainen ihme, mutta kun mulla on hirveet vainoharhat raskautta kohtaan, ollu jo vuosia. Sen takia mä vältän seksin harrastamista. Kuulostaapa taas niin järkevältä.... Mut kuitenkin oon ihan satavarma, et en tuu tekemään yhtä ainuttakaan lasta, ikinä.

Sekin on hassu juttu. Mä haaveilin joskus perheestä. Sit se vaihtui mielikuvaan siitä, et jos nyt vahinko käy, niin kannan siitä vastuun ja kasvatan sen lapsen. Viime vuodet ajatus on ollut se, että mä oon salamana aborttiklinikalla heti saman tien kun tieto raskaudesta tulee. Niin se mieli muuttuu...

Ei musta olis äidiks. Jos mulla nyt kuitenkin olis lapsi, niin haluaisin taata sille turvallisen ja vakaan kasvuympäristön. Sellaista mulla ei ole tarjota, joten hän jääköön syntymättä. Mikäli musta ei sitte tuu suoranainen lääketieteellinen ihme, mut mä en kyl usko ihmeisiin. Enkä edes sano et "ikävä kyllä". Sitäpaitsi, mä viihdyn vapaana. Just koiran verran jaksan kantaa vastuuta. Koko elämä menis ihan pilalle. Aihe käsitelty. Piste.

Kai täs vois pikkuhiljaa alkaa valmistautua sinne tohtorille. Meinasin jo perua sen mut mun ei annettu. Mähän lupasin ystävälle eilen, että jos mä vielä tänäänkin yskin verenmaku suus niin et pitää epäillä tuberkuloosia, niin mä käyn näyttäytymässä teekoossa. Eli sinne siis. Heippa!

Korva.

Tää flunssa muuttaa muotoaan. Eilen mä vaan niistin, tänään mä yskin niin et se sattuu mahanpohjas asti ja suus maistuu veri, pää on ihan tukossa ja helkkarin korvaakin alkoi jo särkeä. Ja mä kun eilen lupasin olla tänään jo terve. Ei väkisin. Ystävä yrittää saada mut tohtorille, mutta kun ei. Lupasin sitte, et jos tää jatkuu tälläsenä vielä huomenna, tai jos nousee kuume, niin sit meen.

Mä oon tänään tehny jotain ihan uskomatonta! Joopajoo. Mut tiskikone käy jo toista kertaa tälle päivää, eli mä selkeästi oon nyt saanu jotain aikaseksi. Niinakin kävi ja sit mä oon taas vähä edistyny iskän asialla. Kaupassakin tein mutkan. Ei mikää ihan turha päivä, vaikkakin olis voinu enemmänki tehdä. Jos vaikka menis sinne saunaan tänään... Kai flunssaisena saa saunoa jos ei vaan oo kuumetta...?

Tänään on vuosipäivä. Tulee tasan yksi vuosi siitä, kun mun eläinhelvetti sai alkunsa. Mulla oli viime vuonna näihin aikoihin tuvan täydeltä sairastelevia elukoita ja juuri tänä päivänä alkoi hillitön eläinlääkärissä ravaaminen. Löysin huonon puolen Facen muistot-toiminnosta: Se muistaa myös kaikki ikävät asiat, eli mä joudun tuntemaan sen tuskan myös tänä vuonna. Ja ens vuonna. Ja.....

Mua alkaa tympiä aika rakkaasti. Meil on WhatsAppis Perhe-ryhmä, johon kuuluu äiti, isosisko ja kaikki kolme veljee. Mä kysyin siellä tänäänKIN ihan selkeän suomenkielisen kysymyksen kysymysmerkkeineen päivineen, mutta kukaan ei vastannu siihen. Oliski ees eka kerta, mut tää on toistuvaa, lähes päivittäistä. Mä vähä mietin, et rupeen tekemään asiat sitten niinku parhaaksi näen, enkä kysele mielipiteitä tai mitään muutakaan noilta, joita ei kiinnosta. Tai jos kiinnostaaki, niin niillä on erittäin outo tapa näyttää se.

Nyt vois laittaa sen saunan päälle ja ottaa Buranan. Vedän hillittömät saunakännit! No en ehkä. Kai sitä nyt yhden-pari saunakaljaa vois ottaa. Pitää ny kattoo. Mut heipat ny kuitenki.