Huhhuh.

Aloitetaan nyt siitä, et mä oon niiiiiin pahoillani et en oo muutamaan päivään jaksanu kirjottaa. Täs on ollu ihan vitusti kaikkee ja se kaikki suurinpiirtein on julkaisukelvotonta materiaalia.

Mä oon niin loppu. Meillä oli eilen siskon kans iso riita ja mä en kestä.. Valvoin jo toista yötä peräkkäin, kun nää asiat riivaa mua. Kai mä vähä tätä voin raottaa:

Sisko luulee löytäneensä vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ratkaisun kaikkiin ongelmiin ja mitähän muuta vielä, kun on löytänyt firmalle ostajan. Siinä on jotain hämärää siinä hommas, jotenki tuntuu et tää on nyt liian hyvää ollakseen totta, täs on pakko olla jotain taustalla. Aluksi mulle ei kerrottu edes, kuka se ostaja on. Lisäksi asialla on ihan järjetön kiire, kauppakirjankin se jo eilen laati, vaikka ostaja on ollu maisemis vasta toissapäivästä. Tää haiskahtaa tää juttu ja mä en kirjota nimeeni yhteenkää paperiin, ennen ku mä tiän miksi. Kaupat siis pitäisi tehdä nythetiäkkiä ennen perunkirjoitusta.

Se löysi jostain päin internetin ihmemaata tekstin, jossa sanotaan jotain et kuolinpesän nimissä saa myydä omaisuutta, mikäli siitä ei koidu haittaa pesän velkojille. Kysyin lähdettä, niin se linkkas mulle Minilexin etusivun mut ei sitä tekstiä mistä otti kuvat. Kysyin uudestaan, niin ei. Sit äiti löysi jostain, et jos kuolinpesän osakkaat toiminnallaan aiheuttaa vahinkoa tai jakavat omaisuutta ennen velkojenmaksua, ovat he aina henkilökohtaisesti vastuussa velkojen maksamisesta. Sisko ei kommentoinut asiaan mitään.

Sillä on siniset silmät ja pinkit aurinkolasit. Se on niin suoraviivainen, äkkipikainen ja yli-itsevarma, eikä näe tässä nyt mitään ongelmaa. Mä taas nään niitä paljonkin. Olishan se totaalinen helpotus jos siitä firmasta pääsis noin helposti eroon. Perunkirjoitus tulee kalliiksi, kun on selvitettävä myös firman arvo ja se tietää töitä. Lisäksi firman alasajo maksaa, kestää ja niinikään vaatii paljon työtä.

Pakko laittaa ihan oma kappale tälle: Siinä riidellessä sisko sanoi mulle sarkastiseen sävyyn et "hyvä et sä tiedät kaiken (firman asioista)". Mitä helvettiä! Tottahan mä nyt vittu tiedän paljon enemmän kun se, minä oon tässä 5 viikkoo pyörittäny tätä sirkusta, kun ketään muuta ei oo tuntunu kiinnostavan. Tos kohtaa mulla vasta oikeesti meni herne nenään.

Mulle tässä tilanteessa on tärkeintä, rahaa tärkeämpää, kunnioittaa iskän muistoa ja tehdä kaikki oikein. Silloin kun mä kävin iskää sielä kappelissa kattomas, niin kuiskasin sille, et me pidetään kaikesta huoli. Nyt mä aioin, tavalla tai toisella, pitää kiinni tästä lupauksesta.

MUTTA

Jottei elämä olisi niin rankkaa, niin koirat on keksitty! Olin eilen muutaman tunnin Jidan luona ja samalla annettiin pentusille niiden viralliset nimet. Ne on kasvanu hurjasti ja on tosi reippaita. 

Hömpötin Zinun Vuorosi Loistaa, "mun pentu"

JOS siitä tulee mun pentu, on sillä kutsumanimikin jo valmiina. Eilen kun mä kattelin sen rallittavan ja rääkkäävän sisariaan ja äitiään, tuli nyt ekaa kertaa sellanen olo et ehkä meillä olis just tollasen mentävä aukko. Se oli jotenki niin täynnä elämää, et hymyilytti katella sen touhuja. 

Tänään olis ohjelmassa pankki- ja vakuutusyhtiökäynti. Odotan myös puhelua oikeusaputoimistosta. Soitin sinne aamulla ja se otti tiedot ja sanoi palaavansa asiaan tänään tai huomenna. Mä en olis ikinä uskonu, tai todellakaan halunnu, et tähän päädytään. Mä ajattelin et me ollaan läheisiä ja ennenkaikkea aikuisia ihmisiä. Onhan mullakin toki siniset silmät ja tosissani ajattelin, että me ollaan tälläsen yläpuolella. Tai ehkä me muut ollaankin, ehkä vaan sisko on vähän nyt eksynyt. Mee ja tiedä.

Ei kai mulla sit muuta. To be continued.... Heipat!