Vähä aamulla googlailin näitä oireita ja totesin et mulla on ihan varmasti tuberkuloosi. Ei voi olla mikään muu. Labras jo kävin pyörähtämäs ja lääkäriaika täs iltapäivällä. Jos ne totee et tää on ihan tavallinen flunssa, niin mä alan dokaa. Tekis niin mieli. En mä sit päässykkää eilen sinne saunaan asti ja ne saunakaljatkin jäi juomatta. Ajois nukkumaan ja pitkästä aikaa sain oikeen kunnolla nukutuksikin.
Mä oon niin viisas ihminen. Mä oon stressanu sitä velkajärjestelyjuttua kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vasta tänään sain aikaseksi kattoa niitä papereita. Sit mä totesin, et mä stressaan nyt kaks kuukautta etuajas, ne erääntyykin vasta toukokuussa. Nooo, tulipahan maksettua sinne velkajärjestelytilille ~80€ mitä oon sieltä lainaillu + tän kuun maksu eli yhteensä reilu satanen, vaikka ei vielä olis tarvinnu kaikkea maksaa kerralla. Mä vaan oon niin viisas.
Mä oon tänään yrittäny saada jotain tolkkua tohon perunkirjoitusasiaan. Sen piti olla aika selkee homma, että yks eläköityny pankinjohtaja sen tekis ja se tekis sen halvalla kun vertaa, mutta jotenki nyt vaikuttaa et se ei olis ihan tehtävänsä tasalla. Se osakeyhtiö nyt sotkee näitä kuvioita aika raakasti. Laitoin sit yhteen lakiasiaintoimistoon sähköpostia, kerroin vähä meidän tilanteesta ja kyselin hintaa operaatiolle. Se lupas palata asiaan alkuviikosta.
Kävi ilmi, että myöskään isänisän perintöä ei ole vielä jaettu ja nyt kun meidän iskää ei enää ole perimässä, niin me ollaan osingoilla vielä siinäkin. Tuskin sieltä mitään kovin kummoosta on tulos. Tai mistä sitä tietää. Ei mua oikeestaan pahemmin edes kiinnosta. Pääsis paljo helpommalla, kun vaan vois kieltäytyä koko perinnöstä, mutta kun se ei nyt käy. Jos mä tekisin niin, niin se olis mun velkojille vahingollista ja velkajärjestely raukeais. Näin mulle sanottiin kun asiasta otin selvää.
Tein illalla raskaustestin ja tulos oli positiivinen - siis negatiivinen. Positiivisesti negatiivinen, eli en luojan kiitos oo paksuna. Se oliski kyl ollu suoranainen ihme, mutta kun mulla on hirveet vainoharhat raskautta kohtaan, ollu jo vuosia. Sen takia mä vältän seksin harrastamista. Kuulostaapa taas niin järkevältä.... Mut kuitenkin oon ihan satavarma, et en tuu tekemään yhtä ainuttakaan lasta, ikinä.
Sekin on hassu juttu. Mä haaveilin joskus perheestä. Sit se vaihtui mielikuvaan siitä, et jos nyt vahinko käy, niin kannan siitä vastuun ja kasvatan sen lapsen. Viime vuodet ajatus on ollut se, että mä oon salamana aborttiklinikalla heti saman tien kun tieto raskaudesta tulee. Niin se mieli muuttuu...
Ei musta olis äidiks. Jos mulla nyt kuitenkin olis lapsi, niin haluaisin taata sille turvallisen ja vakaan kasvuympäristön. Sellaista mulla ei ole tarjota, joten hän jääköön syntymättä. Mikäli musta ei sitte tuu suoranainen lääketieteellinen ihme, mut mä en kyl usko ihmeisiin. Enkä edes sano et "ikävä kyllä". Sitäpaitsi, mä viihdyn vapaana. Just koiran verran jaksan kantaa vastuuta. Koko elämä menis ihan pilalle. Aihe käsitelty. Piste.
Kai täs vois pikkuhiljaa alkaa valmistautua sinne tohtorille. Meinasin jo perua sen mut mun ei annettu. Mähän lupasin ystävälle eilen, että jos mä vielä tänäänkin yskin verenmaku suus niin et pitää epäillä tuberkuloosia, niin mä käyn näyttäytymässä teekoossa. Eli sinne siis. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti