Jotenki vastustaa tää kirjottaminen nyt. En mä haluu puhua! Tai haluun mut en osaa. Tai pysty. Mä pahoitin mieleni aika pahasti siinä siskon kanssa riidellessä. Firmaa ei myydä, ei voida, koska Suomen laki. Mutta sisko kääntää sen niin et se olis mun syy et ne kaupat ei syntynykkää! Nyt se kantaa mulle kaunaa, ei haluu puhua. Eilen laitoin sille sit viestin et ymmärrän et sillä on vaikeeta ja ymmärrän että harmittaa jne.. Ja se reagoi siihen tyyliin sä et tiä vittujakaa. Eli annetaan olla. Mä oon valvonu sen takia jo aikalailla tarpeeksi monta yötä, nyt mä sitte annan vaan olla. Tai ainaki yritän.
Meillä oli eilen kriisikokous. Sisko sen järjesti, muttei itte vaivautunu ees paikalle. En kyllä pahemmin ees yllättyny. Mä en oikeen tiä mitä tapahtui, mut mä itkin ihan holtittomasti suunnilleen koko ajan. En ees saanu juuri mitään sanotuksi, mä vaan itkin. Kai tää tilanne vaan on nyt kokonaisvaltaisesti niin perseestä, et ei muutakaa voinu.
Laitoin lomatukihakemuksen menemään, mielenterveyden keskusliiton järjestämälle tuetulle lomalle Härmän kylpylään kesäkuussa. Nyt pitäis mukamas jaksaa odottaa kuukausi, ennen ku ne ilmottaa jos oon päässy. Kielteistä vastausta ei ilmoiteta... Mä kyllä säädin siihen sellasetki perustelut et jo on kumma jos ei pääse lomalle 😀 Yhtää en valehdellu. Mähän oon yksinäinen, sairaudet kiusaa, iskä on kuollu, rahat on vähis... Syitä piisaa!
Mulla on tylsää. Taas. Olishan täs edelleen tekemistä, mut kun ei mulla niin tylsää oo et ihan mikä tahansa kelpais! Pyykkikoneen vois laittaa viä uudestaan päälle ja tyhjätä tiskikoneen. Sit pitäis kaupas käydä, mut se ei kyllä kiinnosta sitte vähääkään... Jep, nyt mä nousen ja teen jotain järkevää. Pai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti