tiistai 18. syyskuuta 2018

Kärsivällisyyden huippu?

Mulla meinas tulla illalla hirvee väsy jo kasin jälkeen. Tiesin etten silloin vielä saa nukuttua, mutta otin relaksantin ja Opamoxin ja menin sänkyyn toivoen parasta. No, eihän se uni tullut. Siinä aikani pyörittyäni aloin sit lukee Roope-Setää ja mussuttamaan karkkia. Kyllä se Nukku-Mattikin sieltä sitten loppujen lopuksi tuli.

Viime viikko meni taas ihan penkin alle, jos kysytään laihdutus- tai liikunta-asiamieheltä. Kodin sain pidettyä siistinä aika jees-hyvin, mut mitää muuta en sitten taas tehnytkään. Radallakaan ei oo käyty, koska oon ihan liian laiska pesemään koiria lenkin jälkeen ja pakko ne on pestä jos siitä kodin siisteydestä meinaa huolehtia. Tässä nyt kuitenkin viime viikon raportti, olkaa hyvät.


Niina tosiaan kävi eilen. Mä olin melkein jo ehtinyt unohtaa sen loman aikana, kuinka tympee ihminen se oikeesti onkaan. Ei, sen kans ei pysty pitään keskustelua yllä, koska sillä ei oo mihinkään mitään sanottavaa. Tai on sillä johonkin. Kun me juteltiin siitä että yritän hakea keskusteluapua polilta, kun en tunne hyötyväni mitään siitä että Niina käy meillä rapsuttelemas koiria, niin se sanoi että jännittää tulla kun musta ei ikinä tiedä millä tuulella mä täälä oon ja sit lisäksi mä oon vielä ylimielinenkin.

Tunnustan, että kun Niina kävi ekoja kertoja mun luona, olin vihanen. En tykännyt työntekijän vaihdosta, en tykännyt Niinasta ihmisenä, enkä tykännyt siitä että Jidakin inhos sitä ja haukkui niin maan perkeleesti. Mä raivosin Jidalle siitä kun se raivos Niinalle ja olin muutenkin pahantuulinen. Tästä on vuosi aikaa ja nyt se muka vieläkin tullessaan pelkää et millä mielellä mä täällä oon. Sit se vielä eteisessä lähtiessään sanoi et kylhän mä niitä koiria rapsuttelen mut se nyt johtuu siitä et ei ole keskustelua. No perkele! Mitä jos alottaisit keskustelun?!

Joo, se Niinasta, ennen kun vitutuskäyrä nousee liikaa. Se miksi tää teksti on otsikoitu noin, johtuu siitä, et mun lipasto tuli eilen.


Siitä sitten vain askartelemaan! Onneksi mulla oli hyvä apulainen. 😂


Siinä homman edetessä palikat vaan levis ympäriinsä ja kaaos taattu. Piti soittaa ystäväkin hätiin, kun yhdessä kohtaa meinas loppua kädet kesken. Kahdessa tunnissa, pienellä avustuksella, kuin ihmeen kautta, siitä tuli kuin tulikin lipasto!


Nyt mulla on makkarissa rulokaappi, joka oli ennen tuossa. Siellä olis nyt sit sitä kaivattua säilytystilaa, mut ei mulla nyt tähän hätään oo tarvetta laittaa sinne mitään 😁 Mut onpahan nyt sit valmiina, kun se tarve iskee. Toi lipasto on yhtä levee ja syvä kun se rulokaappi, mut olevinaan tilaa tuli kilometrin verran lisää kun korkeudesta lähti puolet! Se on siis keittiön oviaukossa, jostain syystä keittiöön on kaks ovee ja toinen aika tarpeeton.

Mun tekis mieli kirjottaa viesti. Viesti sille mun edelliselle kuntouttajalle Niinasta ja maininta siihen että lue tämä ääneen seuraavassa kokouksessa. Ei mitään ilkeetä tai katkeraa. Ihan vaan kysymys, että mitä Niina uskoo saavuttavansa sanoessaan noin mentaalisesti erittäin epävakaalle ihmiselle, siis suorastaan haukkua, ylimieliseksi. Ihmetellä sitä, ettei se nää omassa toiminnassaan mitään vikaa ja vielä loppuun tiedote, että Niina on kyllä niin väärässä ammatissa kuin vain voi olla. Mä nyt muotoilen tätä päässäni aikani ja kirjotan sen vasta sitten kun se on valmis. Ja kun oon jutellu lääkärin kanssa eka.

Nyt mun päässä ei enää liiku muuta kuin se viesti, niin varmaan parempi lopettaa tähän. Katellaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti