Mä ny yritän.

Oon niin väsyksis et aivotoiminta on aika lähellä nollaa, mut koitetaan nyt saisko sitä jotain tekstiä aikaseksi. Mä join perjantaina ja eilen aamulla kun heräsin, niin silmä täynnä rähmää. Putsasin sen ja kattoin peilistä, niin kauniin punainenhan se. Kiva. Mulla olikin just varaa käydä päivystykses! Sielä sit kävin ja sain tippoja ja yöksi voidetta. Tänä aamuna ihmettil et ei rähmää, ei kipua, mutta punainen edelleen. Kyllä se kipukin sitten palas vähän viiveellä vain. Harvinaisen epämiellyttävä tunne.

Pakko oli päivystykseen mennä. Mun pikkuveljellä oli jokunen vuosi sitten paha silmätulehdus. Se oli 2kk sairaalassa kun sitä silmää yritettiin pelastaa, mut näkö siitä lähti. Otan siis silmätulehduksen aika vakavasti. Mä en tiä kestäiskö mun psyyke, todennäköisesti ei, puolittaistakaan sokeutumista.

Unet meni sekavasti. Koirien haukuntaa, baarista palaavia ihmisiä, puhelimen soimista... Onhan se aika paljo vaadittu et annettais ihmisen nukkua! Tos piirrokses ei oo kyl läheskään kaikki viime yön heräämiset, mut laitanpa sen nyt kuitenkin tähän väliin.

Ilmotin Fian näyttelyreeniin Seinäjoelle huomenna. Lauantaina on se Paraisten näyttely ja Fia on ihan keskeneräinen. Sielä pentureenissä torstaina koitettiin ottaa seisotus- ja koiran kopelointiharjoituksia lopuksi, niin Fia näykki sen ohjaajan käsiä eikä suostunu seisomaan. Ohjaaja totes vaan et "teillä on viä paljo reenattavaa ennen ku voitte mennä näyttelyyn". Kerroin sit et ollaan oltu jo vissiin viisis mätsäreis ja yksis näyttelyis eikä noin oo vielä kertaakaan käyny... Se oli varmaan se, kun ei oltu oltu kunnon lenkillä viikkoon ennen torstaita, niin sillä oli vaan liikaa virtaa. Nyt jos aletaan ma, ke, pe käymään radalla niin saa sitä energiaa purettua niin meillä voi olla toivoa. Voi olla. 

Mua ahdistaa raha-asiat vähä enemmän ku tarpeeksi. Oon joutunu lainaan VJ-tililtä aika paljon, kun noi silmälääkkeet oli kalliit ja ruokakaupaski piti käydä. Muutenki täs kuus jää paljon vähemmän käteen kun on niin vitusti laskuja. Jotenki täs ny sutkutellaan, mut sää nähdä miten pitkään...

Huomenna tulee se Terhi. Kiva nähdä pitkästä aikaa mutta toisaalta vähän jännittää. En tiä miks. Jotenki outoo! Huomenna olis myös kuukausisiivouspäivä, mut saa nähä kui jaksaa ku on ne reenitkin viä illalla. Kyselin Perhe-ryhmäs et uskaltaako kukaan ottaa silmäpotilasta kyläilemään ennen niitä.. Kun nyt kerran Sjoelle menos ollaan, niin olishan se kiva käydä samalla jossain.

Pitäispitäispitäis vaikka mitä. Kammata koirat, siivota jääkaappi, viedä roskat, kerätä tölkit, pestä lakanoita. Syödä, juoda kahvia. Piti keittää lisää kahvia kun ei nää koneet tunnu käynnistyvän tähän päivään ollenkaan! Kattoo ny saako sitä aikaaseksi yhtää mitään, jos tää jumi jääki lopulliseksi. 😲

Jees.. Ei kai mulla sit muuta tälle päivää. Pai!