Otsikointi on hankalata

Olipa taas yö. Hypin pystyyn illalla tuntikausia, torkahdin aina hetkeksi ja sit silmät rävähti auki ja piti käydä juomassa vettä. Aamulla torkkua torkun perään taas, vaikka olin jo hereillä niin en uskaltanu sammuttaa herätystä ennen ku sit vasta ku nousin.

Se Terhi sit kävi eilen. Oon tosi tyytyväinen, kun sain sanottua Niinasta sille. Siitä et se tulee tänne rapsuttelemaan koiria eikä kuuntele mua ja siitä et sen kans on muutenki tosi vaikeeta, ehkä jopa raskasta, yrittää pitää keskustelua yllä. Terhi käski mun sanoa siitä Niinalle itelleen ja on mahdollista, et jos mä en todella tunne hyötyväni siitä mitään, niin ne kokoustaa aiheesta työntekijän vaihto. Meidän suhteen päättymisestä reilu vuosi sitten se sanoi vaan et joskus jos on pitkäaikainen hoitosuhde niin alkaa ottaa vähä turhan henkilökohtasesti asiakkaan ongelmat ja lisäksi siitä oli tuntunut että sen keinot ei enää riitä mun auttamiseen.

Sit mä kävin vähä shoppailemas. Jyskistä tilasin sen lipaston keittiöön, hain eteiseen uuden maton, ittelle uudet kengät, uuden paistinpannun ja kaikkee semmosta pientä ja tarpeellista. Rahaa meni, mut sainpas pitkästä aikaa ittelle jotain kivaa, tuli hyvä mieli 😊 Vielä pitäis jaksaa parisen viikkoa odottaa sitä lipastoa.

Mulla on tänään se neuvola niistä laihdutusasioista. Siitä, et mä en laihdu, en vaikka tekisin mitä. Nyt en toki pariin viikkoon oo tehnyt yhtään mitään ja sen huomas vaa'alla keskiviikkona. Katotaan nyt, jos sais vaikka ravitsemusterapeutille ajan tai jotain muuta hyödyllistä apuva tolta käynniltä. Pillereitäkin on enää vähän reseptissä jäljellä, seki pitää ottaa puheeksi et tarvis uusia.

Mun tekis mieli syödä kalaa. Jos leivittäis ja paistais seitiä ja tekis muusin ja kermaviilikastiketta ja salaattia 😍 Pitää käydä kaupassa sen neuvolan jälkeen ja sit kokkaamaan. Ajattelin mennä pyörällä jos jaksan ja jos ei ala sataa. Siinä saa liikuntaa ja säästää bensiiniä. Kattoo ny kui käy. Mä oon aika laiska nykyään.

Se radalle menokin peruuntui eilen. En uskalla ottaa riskiä et Fialla olis ne juoksut ja kaveri tosiaan olis ollu uros. Kasvattaja sanoi et ekat juoksut voi olla just tollaset hiljaiset, ettei verta tuu. Kovasti tuo peräänsä kääntää ja kiehnää kun hännän vierestä rapsuttaa. Olisin toki voinu mennä omien koirien kanssa mutta kunkun.. Oli niin märkää eilen, et ne olis ollu yltäpäältä kurassa ja sit olis joutunu koirantiskauspuuhiin. Kuten sanoin, oon laiska nykyään. Tulis jo talvi ja pakkaset!

Täs olis viä reipas puoltoista tuntia aikaa tehdä jotain järkevää. Tiskikoneen vois tyhjätä ja pyykit kääriä kaappiin. Sit keittää lisää kahvia ja odottaa. Odottaminen on mun suosikkiharrastus ja kärsivällisyys toinen nimeni! Joopa joo... Katotaanpa huomenna lissää. Pai!