Huono omatunto

Se vaivaa aina kun jää tekstejä väliin, mut nyt on kyllä ollut vähän poikkeuksellisempi tilanne.

Mähän mainitsin siitä et mulla oli alkuviikosta kurkku vähä kipiä? No, torstai iltana se oli tosi kipiä. Valvoin kipujen kans koko yön ja soitin heti kasilta teekoohin. Kävin labrassa ja sen jälkeen  yritin juoda kahvia, mut eihän siitä mitään tullut koska kipu. Mari tuli 10 jälkeen ja mä vähä niinku ajoin sen pois et pääsisin lepäämään. 1,5h pyörin sängys ja kun nousin, oli kuumetta 39,4. Klo 12.40 mulla oli aika päivystävälle sairaanhoitajalle ja se säikytteli mua kurkkupaiseella. Pyysi lääkäriä vilkaisemaan ja sen mukaan ei tarvetta lähteä keskussairaalaan. Sain antibiootin angiinaan, vaikka pikatesti negatiivinen olikin. Maanantaina valmistuu nieluviljely ja kattoo sitte kui on.

Kolmen mais soitin teekoohin uudestaan et tarvin jotain kipuun ton Buranan rinnalle. Se pyys mua käymään uudestaan ja kattoi, niin ei ollu kurkku menny pahemman näköseksi vaikka pahemmalta tuntuikin. Sain sit sieltä niiden lääkekaapista muutaman Panacodin messiin ja otin eilen niistä kaks.

Unet meni ihan päin persettä koska kipu. Kyljen kääntäminen puolelta toiselle on rankkaa puuhaa joka pitää tarkoin suunnitella, siispä mä heräsin joka kerta kun teki mieli vaihtaa asentoa.

Äiti oli illalla kysyny mun vointia ja naputtelin sille aamulla vastauksen et tuskaasta on. Se soitti ja kun puhuttiin hetken niin käski soittaa taas päivystykseen, nyt pitäis kuunnella keuhkot. Oon nyt aamulla alkanut yskiä ja yläkropan lihakset, eli niska-hartia-yläselkä-rinta kramppaa tai kouristelee tai vihloo tai tekee jotain muuta. Kurkku on edelleen kipee, kaula on tulessa, siihen ei voi koskee ollenkaan. Kaiken muun hyvän lisäksi mult on lähteny äänikin. Sain nyt ajan 16.20 mut voi olla et perun sen. Nyt on menny 3h edellisestä Buranasta eikä mulla nyt just oo kuoleva olo.

Ihmekkää et on niin levänny olo, ku leposyke näyttää 94bpm 😁 Tän hetkinen on 101. En olis hokannu kattookkaa jos ei äiti olis kysyny mitä se sanoa. Aika paljon on kyllä.

Ei kai mulla sit just ny muuta. Pai

Jos kaikki olis toisin...

Eilinen meni hyvin laiskasti. Kävin lenkillä ja saunassa mut mitään muuta en sitten saanutkaan aikaseksi. Syömisen kannalta eilinen oli aika hyvä, pääsin neljään ateriaan. Unetkin meni pitkiksi taas vaihteeksi. Torkuttelin monesti, ei olis yhtään huvittanu herätä.

Sitä mä vaan mietin, et miks mä oon tämmönen. Miks mulla on hevosen annos iltalääkkeitä. Miks mä oon koomassa jo ennen kymmentä illalla. Miks mun unen tarve on noin jäätävän suuri. Miks mun pitää olla tällänen laiska paska joka ei saa mitään aikaseksi. Miks mun pitää omata tää vammaanen sairaus. Olis paljo helpompaa tutustua elämässä uuteen ihmiseen, jos mä en nukkuisi koko sitä aikaa mitä se ei ole töissä. 

Tästä pääsemmekin uuteen kriisiin. Mä en vois koskaan tutustua tän uuden ihmisen perheeseen tai muihin tuttuihin, koska olis liian outoa vastata "en mitään" kysymykseen "mitäs sä teet työkses", jos nyt ajateltais mun seurustelevan työnarkomaanin kans. 

Vielä yks kriisi. Ikäkriisi. Mä täytin just 28 vuotta. Tää henkilö vaikuttaa hyvin aikuiselta ikäisekseen, mut mä en tiä pääsenkö mä yli aiheesta siitä, että se joka tapauksessa on 6 vuotta mua nuorempi. Se onkin jännä. Mun pisin seurustelusuhde ever oli mua 6 vuotta vanhemman miehen kans, eikä siinä ollu mitään ongelmaa. 

Jos kaikki olis toisin, niinhän mä tämän otsikoin. Jos kaikki olis toisin, mä olisin terve, kävisin töissä ja huolehtisin kodista. Jos kaikki olis toisin, mä en tässä odottelisi eläkepäätöstä 28-vuotiaana. Jos kaikki olis toisin, tällä olis jonkinmoinen mahdollisuus toimia. Mut kun asiat ei oo toisin, ne on just näin ja sekös tässä vituttaa suorastaan. Mut se siitä.

Mulla on huomenna ravitsemusterapia. Jännittää ihan simona, koska mulla ei oo juuri minkäänlaista edistymistä kerrottavaksi. Välillä on päiviä joina menee hyvin, mut enimmäkseen niitä jolloin ei. Tottahan mä meen sinne etsimään apua, mut ei oikein kukaan voi mua auttaa muuta kun mä itte. Kukaan ei tuu tuomaan mulle valmista safkaa naaman eteen... 

Entäs sitten viikottainen raportti. Perseestähän se. Laiskastikki on menny... Kun maanantaita ja lauantaita kattoo, ei voi olla miettimättä miks vitus en oo vaan käyny kävelemäs noita muutamaa puuttuvaa askelta pois.

Jos mä olisin viisas, tarttuisin itteäni niskasta ja tekisin asialle jotain, mut kun ei niin ei. Motivaatio on totaalisesti kadonnut. Eilen sain kuin vahingossa askelet täyteen, mut tää päivä näytti epätoivoiselta jo alkaessaan. 

Nyt on aamukaffit juotu ja seuraavaksi ohjelmassa olis siivoamista. Kaupassa pitäis kans käydä ja tankkaamas auto ettei aamulla tarvi. Nii ja dosetit pitää jakaa. Ei kai se auta kun alkaa toimia. Pai. 

Jumi

Koko aamu menny ihan jumissa. Pääsin aijjoos nukkumaan ja heräsin 6.45 herätyskelloon. Ihan liian aikasin, enkä kyllä noussut heti. Mut kun mulla oli yövieras, jonka piti lähteä töihin niin piti se potkia ylös 😁 Hyväähän se tekee mun rytmille kun nousin, mut olis kyllä vielä väsyttänyt ja isosti!

Juhlat meni erittäin hyvin! Vähän porukkaa jäi pois, mut ei se niin haitannu, kun sitä kuitenkin olikin. Tikkaa heiteltiin ja pelattiin Unoa ja kivaa oli 😊 Hävisin keilauksen, mut ei sekää haitannu. Jonkuhan sekin pitää tehdä 😁

Tänään mulla on ratavaraus, mitään muuta en sit varmaan jaksakkaa tehdä. Keittiö on vähä ryypätyn näköönen, et jos tekemisen puute iskee niin siivoominen on aina vaihtoehto. En tiä pitäiskö sitä ottaa pienet päikkärit. Tuntuu ettei nyt millään lähde käyntiin...

Päiväunet nukuttu :) En tiä torkahdinko mut tunnin makoilin. Nyt on parempi olo. Sain syötyäkin ja nyt kahvia. Jatkamme

Huolestuneisuus

Unentarve vaan vähenee koko ajan, yö yöltä. Se ei oo hyvä juttu se! Illalla ei saa unta ilman tarvittavia ja aamulla herää ennen kellonsoittoa. Tänään oli tarkotus nukkua myöhään ja laitoin herätyksen vasta kymmeneksi, mut kun avasin silmät, kello näytti 06.15. Puoli tuntia jaksoin pyöriä sängys ennen ku tympäännyin ja nousin.

Sit kun tuohon yhdistää tän touhuamisen. Eilen kävin 4km aamulenkillä, käärin pyykit kaappiin, imuroin, moppasin, kävin ostoksilla, asensin kattolampun, leivoin kakun ja pasteijoita, täytin kakun, imuroin uudelleen, vaihdoin lakanat, täytin ja tyhjäsin tiskikoneen kahdesti ja kävin saunassa. Ja edelleen oli pieni semmonen täpinä, et oliskahan nyt jotain tekemistä vielä.

Tietenkin mä touhuan, koska oon todennut et täälä ei tapahdu mitään jos en tee sitä itse. Asiat ei hoida itse itseään eikä koiristakaan oo mitään apua. Missä kohtaa sitten voi alkaa pelätä et mopo on karkaamassa käsistä? Sen ku tietäis. Pitää kai vaan seurailla tilannetta...

Nyt mun pelkoni on käymässä toteen. Mähän sitä pelkäsin et kukaan ei tuu. No, mul oli 3 semmosta varmaa vierasta, joiden tuloon luotin. Mutta. Tämä Liisa on vetäny eilen megakännit ja siitä ei oo varmaan mihinkää tänään, ehkä. Nyt tuli toiselta viestiä et voi olla et jää väliin. VMP. Nyt tekis mieli perua koko bailut...

Ajatukset meni ihan solmuun. Ahdistaa. Miks mä ees yritän? Kohta tulee itku... Ei pysty jatkaan tekstiäkään enää.. Taidan keittää lisää kaffia, tai jotain.

Olipahan

Olipahan rankka vanhenemispäivä. Sain siivottua siihen kuntoon et tänään on ohjelmassa vain imurointi ja sit se on valmis. Sain koirat kammattua. Sain käytyä sururyhmäs ja kaupas.

Sururyhmä oli kamala. Mä aloin itkeen papin alkupuheenvuoron aikana enkä saanu sitä millään loppumaan. Kai se tämä ensimmäinen synttäri ilman iskää nosti tunteet pintaan. Sit vielä se yks nainen rupes puhumaan Jumalan suurista suunnitelmista, niin se oli viimenen niitti. Oli pakko lähteä kesken pois sieltä, kun ahdisti niin kovasti. Kohtelias Anteeksi ja perään "mä en pysty oleen tääl enää". Diakonissa seuras mua ulos ja tuli vähän parempi mieli kun se jutteli mun kanssa hetken. Kotiinpäästyäni sytytin iskälle kynttilän.

Otin taas illalla tarvittavat, kun väsy ei meinannu tulla. Sitä alkaa väkisinki miettiä onko kierrokset nousus, kun päivät puuhastelee ja yöt kukkuu. Tai kukkuis ilman ylimääräistä lääkeannosta. Heräsinkin yli puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Mähän siis puuhastelen, koska muuten ei tuu valmista, mut toi unen väheneminen ja iltaväsyn katoaminen huolettaa. Tai sit mä oon vaan pääsemäs yli vaiheesta, jossa unentarve on niin mahdoton.

Mä pelasin joskus Simssiä. Pikkuveli kysyi multa eilen et mitä niistä mä pelaan, niin sanoin et en enää mitään, koska uudes läppäris ei oo levyasemaa. Hetken päästä se laittoi mulle viestillä koodin, jolla sain netistä ladattua sen koneelle! 😍 En ehtiny eilen vielä alottaa, pittää kattoo jos tänä iltana jäis paremmin aikaa. Mut jee! Ihan paras synttärilahja! Hyvästi pitkät pimeät illat joina ei ole mitään tekemistä!

Toi 9-10 tuntui olevan aivan hyvä aika radallakäyntiin. Tosin kun heräsin niin aikaisin niin koirat joutui odottamaan ulkoilua aika pitkään ennen lähtöä, mut ei se pahemmin vaikuttanu haittaavan. Lähdettiin vähä kesken pois että jää energiaa päivän muihin askareisiin. Nyt on koko loppupäivä aikaa keskittyä olennaiseen. Siitäkin hyvä aamunavaus että nyt mä voin jakaa kuvan mun uskomattoman monipuolisesta lenkkireitistä 😂

Tänään imuroinnin lisäksi olis ohjelmassa leipomista, lakanoiden vaihto ja sauna. Ainakin. Jos jää aikaa näpertelyyn, niin pitäis tutustua ruokapöydän yllä olevaan lampunpaikkaan, josta puuttuu koukku. Tutkia et pitäiskö siihen vaihtaa uus se pohja, vai ostaa ruuveilla kiinnitettävä lamppu, vai mitäketähä?

Nyt mulla on ongelma. Kirjotin ensimmäiset 4 kappaletta ennen lenkille lähtöä. Nyt vasta tulin ja sain aamukahvit naaman eteen, niin mullahan ei oo mitää tekemistä kahvia juodes kun teksti on jo valmis. Simssiä en kyllä täs vaihees uskalla alottaa, ettei käy noloosti ja menee koko päivä koneella 😁 Päivät on pitkiä jos herää aikasin.

Mä ostin ittelleni synttärilahjaksi Onnensanat-arvan. Nyt mä raaputtelen sitä kirjain kerrallaan, kun mua niin jännittää 😂 Yksi kirjain, kirjoittamista, toinen kirjain, miettimistä jne... Koko päiväksi hupia yhdestä arvasta!

Kaaaai sitä vois tehdä jo jotain vaikka kahvinjuonti onkin vielä kesken. Jos vaikka ottais pyykit telineeltä ja yrittäis saada ne kaappiin. Joo, niinhän mä teen. Heip!

Vanhenemispäivä

Minä tänään 28v.! Tuntuuki heti paljon vanhemmalta. 😂

Mä olin eilen reipas. Mä kävin eka pankis, kaupas, Alkos ja apteekis. Sit pesin ja ripustelin 2 koneellista pyykkiä ja tyhjäsin tiskikoneen. Kävin 5km lenkillä ja laitoin ruuan. Eli toisin sanoen ton asiointireissun ja pyykinpesun lisäksi en tehnyt mitään sellaista, mitä eiliselle suunnittelin. Noo, tässä meillä nyt on käsillä uusi päivä, eli uusi mahdollisuus suorittaa tekemättömät työt.

Viivyttelin illalla sänkyyn menemistä kunnes väsytti. Siltikään en meinannut saada unta, piti ottaa tarvittavat. Sit kun niillä nukahdin, niin se nukkuminenki oli vähä niin ja näin. Kuvasta se näkyy.

Mulle tuli eilen postia. Se on sieltä perinnöllisyyspolilta. Hirvee kasa lappuja täytettäväksi ja niiden perusteella ne päättää otetaanko mut tutkimuksiin. Vilkaisin niitä ja oletan, että työlästä tulee olemaan niiden täyttäminen. 2 viikkoa aikaa palauttaa.

Koirien ei ehkä tarvikaan mennä kerrostaloon juhlien ajaksi! Äiti oli saanu järkättyä asioita niin että omakotitaloon pääsisivät, toivon vaan että ne järjestelyt nyt pitää. Täs on yks aika iso epävakaa tekijä seassa, niin mieli voi vielä muuttua montakin kertaa ennen lauantaita. Mut kyl mä uskon et se onnistuu. Se tarkoittaa myös sitä, et mulla on lauantaina paljon enemmän aikaa valmisteluihin ja vaikka myöhään nukkumiseen, kun ei tarvitse ajeluttaa koiria Seinäjoelle. 😊

Mä en malttais odottaa lauantaita. Vaikka mulla on tässä niin paljon tekemistä ennen sitä, et aika ei kyllä takuulla tuu pitkäksi, mut silti: Olis jo lauantai! Mä löysin eilen mun kadonneen motivaation ja nyt odotan juhlia positiivisella mielellä. Vaikka kyllä vieläkin jännittääkin, moni asia. Jos unohtaa positiivisen ajattelun, niin vois ruveta luettelemaan kohtia, jotka voi mennä pieleen. Mut enhän minä nyt niin tekisi! Pois se musta.

Mä totesin eilen olevani kauhee valittaja. Aina on jokin huonosti, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Rupesin miettiin et mä oon varmaan oikeesti tosi raskas ihminen. Ihmettelen miten onnistun pitään kavereita ja perhettä lähellä, siis että ne ei kyllästy mun jatkuvaan vikinään.

Tänään on taas sururyhmäkin. aiheena "muistojen ja suurten kysymysten äärellä". Sinne pyydettiin ottamaan mukaan joku muisto menetetystä läheisestä ja mä ajattelin viedä Pörrön. Pörrö Pesukarhun. Iskä on joskus tuonu sen mulle tuliaisiksi joltain pitkältä työreissulta. Tarkkaa ikää en Pörrölle muista, mutta on se nyt ainakin 20 vuotta jo kulkenut mukana. Vähän on kärsinytkin, Tapsu-vainaa vähän maisteli pentuna sen nenua, mutta ihana silti. 💗

Tänään... En tiä miks mä kirjotan päivän ohjelman tänne, kun se ei kuitenkaa koskaa mee niin. Mut jos nyt kuitenki kampais koirat, pesis vessan ja järkkäilis tavarat paikoilleen. Suunnitelma olis semmonen, ettei huomenna tarvisi ku imuroida ja naps! Kämppä olis siisti. Huomenna on sit kuitenki leipomista ja laittamista ihan riittämiin. Ratavarauskin vielä. Laitoin heti aamuysiltä, niin sen jälkeen on koko päivä aikaa puuhastella.

Nyt alkais oleen semmonen hetki, että aamukahvi on juotu ja olis aika tehdä jotain järkevää. Taidan aloittaa noista koirista, mikäli ne ei kastunu aamukävelyllä. Märkää turkkia on ikävä kammata. Heippa!

Kökkö juttu

Nimittäin se, et en voi alottaa kirjottamista ennen ku oon keksiny otsikon, mut otsikkojen keksiminen on hyvin hankalaa. Mä en tiä mikä siinä on niin vaikiaa, mut mä jumitan aina ensimmäiset 5min tossa otsikkorivillä.

Eilen oli superjumituspäivä. En jaksanu nousta koneelta edes keittämään lisää kahvia ja se on jo paha kun musta on kyse. Parin soitetun puhelun ja edellispäivän ruuan lämmittämisen lisäksi en edes saanut mitään järkevää aikaiseksi. En kerrassaan mitään.

Unet meni ihan hyvin. Herääminen meinas taas vähä takuta, mutta nousin jo kahden torkun jälkeen. Hyvä mä!

Nyt on mukava fiilis kun näkee taas. Olin siinä sit vuorokauden yhdellä piilarilla, eli puoliksi sokeena, mutta tänä aamuna jo uskaltauduin laittamaan toisenkin linssin paikoilleen. Eikä tullut kirvelyä tai muitakaan onkelmia sen suhteen.

Jida on pikkuraskas. Sillä on taas vahtivaihde silmässä ja kaikki ohiajavat autot pitää haukkua, riippumatta siitä tuleeko ne tän vai jonkun muun talon pihaan. Ostin jo haukunestopantaan uuden patterin mut en oo viel ottanu käyttöön. Lauantaita varten säästän patteria, kun se luultavasti pitää olla sillä koko sen ajan mitä se sielä kerrostalossa on.

Mulla kävi eilen parturi, eli sisko. Vähän klipsittiin kuivia latvoja ja värjättiin juurikasvu pois. Kuvaa ei nyt ole ja se lyhentyi niin vähän että ei sitä edes huomaa. Mä ensi peruin koko leikkauksen mut sit kuitenkin sille suovuin kun sisko sanoi että kannattais vähän ottaa. Luotan hänen parturilliseen näkemykseensä, vaikkei se parturi olekaan. Mut vois olla!

Tänään olis ihan pakkopakkopakko pestä pyykkiä et ne kerkiää kuivaan ennen lauantaita. En halua et mulla on pyykkiteline keskellä olohuonetta kun vieraat (toivottavasti) tulee. Koirien kampaaminen on melkein yhtä pakko. Oon luistanu siitä hommasta näyttävästi koko tän viikon ja pelottaa millasia takkukasoja sieltä löytyy. Sit pitää käydä pankissa ja ajattelin hoitaa juhlaostoksetkin jo tänään. Säärien vahaus olis kans listalla, mulla on kovin miehekkäät jalat tällä hetkellä.

Alkoi ihan hengästyttää kun kirjoitin, mitä kaikkea tältä päivältä odotan. Huhhuh. Jos nyt laittais sen pyykkikoneen käyntiin ja sit rupeis kattoon kasaan papereita joita pankissa tarviin. SitäKÄÄN en eilen saanu aikaseksi vaikka yritys oli kova. Mukamas. Mut joo, jatkamme.

Kipua silmässä

Mulla on nyt pidemmän aikaa oikee silmä välillä oireillut hiekkaisuutta, Tänään sitten päätin vaihtaa siihen uuden piilarin ja kun otin vanhan pois, alkoi kirvellä ihan sikana ja koko silmä veti ihan punaseksi. Sattui niin saatanasti. Laitoin kostutustippoja ja punotus meni ohi, mutta mietin et uskallanko vielä laittaa uutta linssiä. Tässä nyt sitten puolisokiana kirjootellaan.

Mulla pyörii nyt vaan päässä. Laitoin eilen vanhan sähköröökin kirppikselle ja sen varas joku, joka haluais alottaa "harrastuksen". Se sanoi et voi ostaa sen, jos mä vähän opastan. Mietin tässä nyt sitten koko ajan, kuinka ja miten mä häntä opastaisin. Mietin et voisin kirjottaa listan, mitä kaikkea ottaa huomioon ja mitä kannattaa kysyä kun käy FinnVapelta hakemas kaiken tarpeellisen. Mä siis myyn ton ilman tankkia, joten Vapelle hänen on melkeinpä pakko suunnata että saa lelun käyttöön.

Sit ne mun juhlat. Nekin pyörii päässä ja jännittää! Rahasyistä nyt ensinnäkin, kalliiksihan ne tulee. Sit pelkään tuleeko ketään. Keilaamaan on tulossa väkeä, mut tuleeko ketään mun luo sen jälkeen. Pelkään kuin jaksan väsää kaikki tarjoilut. Kuin jaksan siivota. Kuin jaksan juhlia. Mun juhlimisethan on viime aikoina päättyny jo viimeistään puoliltaöin ku väsy iskee. Sit yks juttu: Mä tapasin lauantaina baarissa tosi mukavan oloisen miespuolisen henkilön ja kutsuin sen keilaamaan. En tietenkään uskonu et tulee. Nyt se laittoi mulle eilen kaveripyynnön ja sanoi et jos ei töissä tapahdu jotain kummallista niin on tulossa. Sekin jännittää.

Mulla on tänään parturi. Siis on, jos sisko vielä töiden jälkeen jaksaa ajella tänne ja ottaa sakset kauniiseen käteen. Ja väripurkin sen jälkeen. Mua huolestuttaa pahasti ajatus saksista ja mun hiuksista samassa lauseessa, enkä oo ollenkaan satavarma vielä et annanko leikata. Mä pidän mun hiuksista! Mä en tiedä pidänkö niistä enää jos ne tästä lyhenee.

Tänään on tiistai ja se tarkoittaa viikon raporttia. Siinä ei ole mitään kehumista ja se oli ihan odotettavissa. Laiska mikä laiska.

Unet meni ihan vituiksi ja myös se oli odotettavissa. Otin tarvittavatkin ja silti päässä joku huutaa KUKKUU! KUKKUU! Sain mä nyt sit kuitenki jossain vaihees unta. Aamulla herääminen oli taas jälleen kerran vähän tahmaista. Ei niin kovin vähääkään.

Sormet syyhyää jo juhlavalmisteluihin, mut eka täälä kyllä oikeesti pitää siivota. Ja koirat pitää kammata. Ja pyykkiä pestä. Huoh... Enkä mä nyt oikeestaan ees tiedä, onko mitään sellaisia juhlavalmisteluja tiedossa, jotka vois alottaa näin aikasin. Ei varmaankaan.

Silmä alkaa jo tuntua aika hyvältä. Ehkä mä kohta saan lakata puolisokiana haahuilun. Jos nyt laittais pyykkikoneen pyörimään ja nostais koiran pöydälle. Oliskahan siinä jo suunnitelmaa kerrakseen...  Ei kyllä taas jaksaisi mitään. Pitää kattoa mitä tästäki päivästä tulee vai tuleeko yhtään mitään. Nyt kuitenkin heipat!

Hontelo olo

Mulla oli eilen vuosisadan darra. Mä oksensin kaiken vielä viideltä illallakin, myös veden. Join 4 litraa vettä ja oksensin niistä 3,5, Hirvee tunne ku janottaa, mut ei uskalla juoda! Sit mä vähä nukuinki. Otin lääkkeet eilen jo klo 18 ja ennen kasia jo alkoi väsyttää simona. Aamulla ei millään hereille taasen..

Oli aika kivatsu lauantai. Ensi ne siskontytön synttärit ja sit illalla baariin. En muistanutkaan kuinka kivaa baarittelu voi sillointällöin olla ja vielä kun mulla oli niin hiano asukin!

Tänään olen jo saanut jopa tiskikoneen käyntiin ja lämmitin toissapäiväisen pihvin salaatin seuraksi. Kahdelta olis ratavaraus. On kyllä semmonenki olo nyt ettei paljo vähempää vois kinostaa, mut pakko noita koiria on viedä lenkille. Koko viime viikko laiskoteltu ja sen kyllä alkaa jo Fiasta huomata, käy vähän ylikierroksilla. Pitäis toi asukin palauttaa, pitääkin laittaa viestiä että olisko kolmen jälkeen jo kotona, sais samalla reissulla vietyä... 

Kaveri oli käyny kalassa ja kysyi et haluaisinko taimenfileen. Tokihan mä halusin, mut en kyllä eilen jaksanut hakea, eli sekin taitaa olla tämän päivän hommia. Kauppaankin ehkä pitäis... Onpas nyt taas kaikkee. 

Eipä kai täs sit oikein muuta. Jatkan hengittelyä syvään ja rauhallisesti ja henkisesti valmistaudun radallelähtöön. Rankkaa.... Heip!

Voi veitsi

Mulla on ihanan omatoimisia vieraita jotka ei kysy lupaa jokaiseen pieruun, mutta. Äiti teki eilen iltapalaa ja otti ihan tavallisen veitsen voiveitseksi ja voiveistä se käytti syömiseen. Mulla on 7 veistä, 6 samanlaista ja yks erilainen, se erilainen on voiveitsi. Mun piti ihan purra huulta että vältyin mainitsemasta asiasta. Lisäksi juusto on pussissa väärinpäin ja eilen saunan jälkeen saunan ovi jäi kiinni. Sen kuuluu olla auki että se lämpö kuivattaa pesuhuoneen. Omatoimiset vieraat, jotka ei osaa lukea ajatuksia, taitaa olla lievästi ehkä neuroottisen ihmisen painajainen. Mut on se kyl jokatapaukseski kiva et ne on täälä. 😊

Mä nukuin hyvin. Yllättävän hyvin. Yleensä aina vähä kaivelee jos on vieraita ja unet on herkässä, jokaiseen ääneen herää. Ehkä mun vieraat oli hyvin hiljaisia tai sit illalla napatuilla Opamoxilla ja Stilnoctilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Herääminen meni hyvin. En uskaltanu tulla ulos makkarista herättäni, ennen kun kuulin puhetta. En halunnut herättää muita.

Nyt meni pasmat ihan sekasi tän kirjottamisen kans. Äiti rupes puhuun et jos ostais ton mun pöytäkoneen niin rupesin sitä käynnistelemään kesken tekstin ja nyt paluu tähän on aikas hankala.

Tänään on ohjelmassa siskontytön synttärit. Tuli kutsu halloween-synttäreille ja lupa pukeutua, niin ajattelin mennä noita-akkana. Saan puvun lainaksi eräältä ihanalta ihmiseltä ja meikki on valmiiksi jo suunniteltu. Vain toteutus puuttuu ja se tanttuki pitää viä hakia.

Mä ostin eilen uuden sähköröökin. En oo viä jaksanu vaivautua ottamaan käyttöön sitä. Vanhas ei sinänsä oo mitää vikaa, muuta kun että käytän sitä niin paljon että akku ei riitä yö lataukses-päivä käytössä systeemiin, eikä sitä voi käyttää kun se lataa. Nyt ostin semmosen jossa on irrotettava akku. Sit ostin kaks akkua ja laturin, niin toinen on aina valmiina ladattuna kun ensimmäinen tyhjenee. Kätsää.

Jees, eiköhän tää ollu tässä. Ei pysty keskittymään kun äitillä on kovat touhut päällä 😁 Katellaan!

Haukotus.

Yö meni hassusti ja nyt haukotuttaa, nukuin pitkään mutta huonosti. Heräsin kuitenki ekaan kellonsoittoon!

Nyt on käyntiinlähtövaikeuksia. Pää on ihan tyhjä.. Aloitetaan vaikkapa päivän suunnitelmasta:

Mari tulee klo 10. Sen jälkeen lähden ajeleen kohti Seinäjokee. Pitää viedä koiria äitin työ kyläilemään kun se ottaa ne ens viikonloppuna hoitoon. Ettei olis sit ihan vieras paikka. Sit mä otan pikkusiskon siitä kyytiin ja pitää käydä Musti&Mirris hakemas haukunestopantaan täyteainetta ja patteri. FinnVapelta lisää nesteitä sähköröökiin. Mulla on haaveena uus laite, pitää kattoa mitä sille tulis hintaa. Sit johonki syömään. Kotia tultua on pakko siivota. Siskolle jotain ohjelmaa pyörimään ja ittelle imuri käteen. Jos sais Marin aikana paikat siihen kuntoon, ettei tosiaan tarvi muuta ku tarttua siihen imuriin. Suunnitelma alkaa olla valmis.

Mulla oli eilen hyvät keskustelut ja sainpa uuden kaverin. Illalla tylsyyksissäni laitoin kakssuuntasten ryhmään et voisko joku höpötellä mun kanssa ja sieltähän sitä höpötystä sitten tuli. Yks keskustelija laittoi kaveripyynnönkin ja sen hyväksyin.

Mun koko viikko on menny ihan päin vittua. Ruoka-ajoista ei saa pidettyä kiinni, kalja maistuu, lenkkeily ei maistu, siivoaminen maistuu kaikista vähiten. Paino on noussu ihan kiitettävästi ja oloki on semmonen pöhöttynyt. Nyt pitäis ihan kunnolla tarttua tukevalla otteella itseään niskasta, et pääsis taas terveemmän elämän rytmiin. Se meni jo niin hyvin mut sit jotain tapahtui, eikä mikään enää suju 😡 Aikaansaannoksia tällä viikolla on toi sisustusjuttu, iskän kamojen perkaaminen, tavaran vieminen hyötykäyttöasemalle ja maanantain lenkki. Jotain pientä, kuten tiskikoneen tyhjäystä, oon saanu tehtyä, mut siihen se sit jäikin. Huoh...

Äiti soitti et ei ne tuukkaa. Mitä nyt olin vasta koko päivän jo suunnitellu valmiiksi ja sillee. Kerroin sit et oon vähä vitun pettyny jos mun päiväohjelma menee ihan uusiksi, niin se sanoi et mietitään sitten kun mä meen sinne. Eli nyt mulla on päivän suunnitelma ihan auki taas... Tosi kivaa.

Kai sitä vois käydä röökillä ja alkaa odotella sitä Maria. Jos laittais vaikka vähän musiikkia ja ehkä valoja päälle. Ulkona on hirmuisen synkkää niin sisälläkin on pimiää. Toki yks hyvä vaihtoehto on istua pimiäs, mut en tiä mitä mahtais kuntoutusohjaaja olla asiasta mieltä. Joka tapauksessa mä meen nyt sinne röökille. Heip!

Reipasta.

Mä olin eilen aika reipas ja kerrankin sen näkee, jopa minä. Tässä kuva ennen ja jälkeen mun operaation:

Mä en vois olla enää tän tyytyväisempi! Tilaa tuli lisää kilometritolkulla ja onhan se nyt raikkaan näkönen. Ainut vaan et tv näyttää nyt ihan hirveen pieneltä 😁 Loput tavarat siirtyi toiseen huoneeseen:

Lenkkeilyn kannalta tää viikko ei oo kyl menny kovin hyvin, ainoastaan maanantaina tullu askeltavoite täyteen. Mut annettakoon se anteeksi, kun sisustusvimma vei voimat ja ajan lenkkeilystä. Koko viikon oon kuitenki jotain touhannu vaikken lenkille oo ehtinyt/jaksanut.

Unet sen sijaan meni aivan hyvin. Aamulla kun torkutin kahdesti ja sit vissiin onnistuin sammuttamaan herätyksen, niin ajattelin et kello on jotain tyyliin 12 eikä olis voinu vähempää kinostaa avata silmiä. Mullahan se menee niin et päivä on pilalla ennen ku alkaakaan, jos nukun liian myöhään. Sit katoin kuitenki kelloa niin se oli vasta 9 😲

Äiti oli eilen vähän outo. Yritin päivällä soittaa niin se laittoi kuuden mais viestiä et ne menee saunaan, et soita klo 19. Sanoin et mulla on koira-aika seittemältä ja sen jälkeen mulle tulee vieras. Sit siltä tuli kasin jälkeen viesti et "Ei oo kuulunut mitään. Enkä mä soita." Mähän sanoin et mulla on tekemistä? 

Tänään olis ohjelmassa neuvola ja tavaran vieminen hyötykäyttöasemalle. Jotain vois taas tehdä siivouksen eteen ja ehkäpä käydä kaupassa. Jos nyt vaikka laittais pyykkikoneen päälle ja söis jotain. Eilen jäi aterioinnit vähän vähälle... Suunnitelma. Heps!