Mä olin eilen reipas. Mä kävin eka pankis, kaupas, Alkos ja apteekis. Sit pesin ja ripustelin 2 koneellista pyykkiä ja tyhjäsin tiskikoneen. Kävin 5km lenkillä ja laitoin ruuan. Eli toisin sanoen ton asiointireissun ja pyykinpesun lisäksi en tehnyt mitään sellaista, mitä eiliselle suunnittelin. Noo, tässä meillä nyt on käsillä uusi päivä, eli uusi mahdollisuus suorittaa tekemättömät työt.
Viivyttelin illalla sänkyyn menemistä kunnes väsytti. Siltikään en meinannut saada unta, piti ottaa tarvittavat. Sit kun niillä nukahdin, niin se nukkuminenki oli vähä niin ja näin. Kuvasta se näkyy.
Mulle tuli eilen postia. Se on sieltä perinnöllisyyspolilta. Hirvee kasa lappuja täytettäväksi ja niiden perusteella ne päättää otetaanko mut tutkimuksiin. Vilkaisin niitä ja oletan, että työlästä tulee olemaan niiden täyttäminen. 2 viikkoa aikaa palauttaa.
Koirien ei ehkä tarvikaan mennä kerrostaloon juhlien ajaksi! Äiti oli saanu järkättyä asioita niin että omakotitaloon pääsisivät, toivon vaan että ne järjestelyt nyt pitää. Täs on yks aika iso epävakaa tekijä seassa, niin mieli voi vielä muuttua montakin kertaa ennen lauantaita. Mut kyl mä uskon et se onnistuu. Se tarkoittaa myös sitä, et mulla on lauantaina paljon enemmän aikaa valmisteluihin ja vaikka myöhään nukkumiseen, kun ei tarvitse ajeluttaa koiria Seinäjoelle. 😊
Mä en malttais odottaa lauantaita. Vaikka mulla on tässä niin paljon tekemistä ennen sitä, et aika ei kyllä takuulla tuu pitkäksi, mut silti: Olis jo lauantai! Mä löysin eilen mun kadonneen motivaation ja nyt odotan juhlia positiivisella mielellä. Vaikka kyllä vieläkin jännittääkin, moni asia. Jos unohtaa positiivisen ajattelun, niin vois ruveta luettelemaan kohtia, jotka voi mennä pieleen. Mut enhän minä nyt niin tekisi! Pois se musta.
Mä totesin eilen olevani kauhee valittaja. Aina on jokin huonosti, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Rupesin miettiin et mä oon varmaan oikeesti tosi raskas ihminen. Ihmettelen miten onnistun pitään kavereita ja perhettä lähellä, siis että ne ei kyllästy mun jatkuvaan vikinään.
Tänään on taas sururyhmäkin. aiheena "muistojen ja suurten kysymysten äärellä". Sinne pyydettiin ottamaan mukaan joku muisto menetetystä läheisestä ja mä ajattelin viedä Pörrön. Pörrö Pesukarhun. Iskä on joskus tuonu sen mulle tuliaisiksi joltain pitkältä työreissulta. Tarkkaa ikää en Pörrölle muista, mutta on se nyt ainakin 20 vuotta jo kulkenut mukana. Vähän on kärsinytkin, Tapsu-vainaa vähän maisteli pentuna sen nenua, mutta ihana silti. 💗
Tänään... En tiä miks mä kirjotan päivän ohjelman tänne, kun se ei kuitenkaa koskaa mee niin. Mut jos nyt kuitenki kampais koirat, pesis vessan ja järkkäilis tavarat paikoilleen. Suunnitelma olis semmonen, ettei huomenna tarvisi ku imuroida ja naps! Kämppä olis siisti. Huomenna on sit kuitenki leipomista ja laittamista ihan riittämiin. Ratavarauskin vielä. Laitoin heti aamuysiltä, niin sen jälkeen on koko päivä aikaa puuhastella.
Nyt alkais oleen semmonen hetki, että aamukahvi on juotu ja olis aika tehdä jotain järkevää. Taidan aloittaa noista koirista, mikäli ne ei kastunu aamukävelyllä. Märkää turkkia on ikävä kammata. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti