Huolestuneisuus

Unentarve vaan vähenee koko ajan, yö yöltä. Se ei oo hyvä juttu se! Illalla ei saa unta ilman tarvittavia ja aamulla herää ennen kellonsoittoa. Tänään oli tarkotus nukkua myöhään ja laitoin herätyksen vasta kymmeneksi, mut kun avasin silmät, kello näytti 06.15. Puoli tuntia jaksoin pyöriä sängys ennen ku tympäännyin ja nousin.

Sit kun tuohon yhdistää tän touhuamisen. Eilen kävin 4km aamulenkillä, käärin pyykit kaappiin, imuroin, moppasin, kävin ostoksilla, asensin kattolampun, leivoin kakun ja pasteijoita, täytin kakun, imuroin uudelleen, vaihdoin lakanat, täytin ja tyhjäsin tiskikoneen kahdesti ja kävin saunassa. Ja edelleen oli pieni semmonen täpinä, et oliskahan nyt jotain tekemistä vielä.

Tietenkin mä touhuan, koska oon todennut et täälä ei tapahdu mitään jos en tee sitä itse. Asiat ei hoida itse itseään eikä koiristakaan oo mitään apua. Missä kohtaa sitten voi alkaa pelätä et mopo on karkaamassa käsistä? Sen ku tietäis. Pitää kai vaan seurailla tilannetta...

Nyt mun pelkoni on käymässä toteen. Mähän sitä pelkäsin et kukaan ei tuu. No, mul oli 3 semmosta varmaa vierasta, joiden tuloon luotin. Mutta. Tämä Liisa on vetäny eilen megakännit ja siitä ei oo varmaan mihinkää tänään, ehkä. Nyt tuli toiselta viestiä et voi olla et jää väliin. VMP. Nyt tekis mieli perua koko bailut...

Ajatukset meni ihan solmuun. Ahdistaa. Miks mä ees yritän? Kohta tulee itku... Ei pysty jatkaan tekstiäkään enää.. Taidan keittää lisää kaffia, tai jotain.