Haukotus.

Yö meni hassusti ja nyt haukotuttaa, nukuin pitkään mutta huonosti. Heräsin kuitenki ekaan kellonsoittoon!

Nyt on käyntiinlähtövaikeuksia. Pää on ihan tyhjä.. Aloitetaan vaikkapa päivän suunnitelmasta:

Mari tulee klo 10. Sen jälkeen lähden ajeleen kohti Seinäjokee. Pitää viedä koiria äitin työ kyläilemään kun se ottaa ne ens viikonloppuna hoitoon. Ettei olis sit ihan vieras paikka. Sit mä otan pikkusiskon siitä kyytiin ja pitää käydä Musti&Mirris hakemas haukunestopantaan täyteainetta ja patteri. FinnVapelta lisää nesteitä sähköröökiin. Mulla on haaveena uus laite, pitää kattoa mitä sille tulis hintaa. Sit johonki syömään. Kotia tultua on pakko siivota. Siskolle jotain ohjelmaa pyörimään ja ittelle imuri käteen. Jos sais Marin aikana paikat siihen kuntoon, ettei tosiaan tarvi muuta ku tarttua siihen imuriin. Suunnitelma alkaa olla valmis.

Mulla oli eilen hyvät keskustelut ja sainpa uuden kaverin. Illalla tylsyyksissäni laitoin kakssuuntasten ryhmään et voisko joku höpötellä mun kanssa ja sieltähän sitä höpötystä sitten tuli. Yks keskustelija laittoi kaveripyynnönkin ja sen hyväksyin.

Mun koko viikko on menny ihan päin vittua. Ruoka-ajoista ei saa pidettyä kiinni, kalja maistuu, lenkkeily ei maistu, siivoaminen maistuu kaikista vähiten. Paino on noussu ihan kiitettävästi ja oloki on semmonen pöhöttynyt. Nyt pitäis ihan kunnolla tarttua tukevalla otteella itseään niskasta, et pääsis taas terveemmän elämän rytmiin. Se meni jo niin hyvin mut sit jotain tapahtui, eikä mikään enää suju 😡 Aikaansaannoksia tällä viikolla on toi sisustusjuttu, iskän kamojen perkaaminen, tavaran vieminen hyötykäyttöasemalle ja maanantain lenkki. Jotain pientä, kuten tiskikoneen tyhjäystä, oon saanu tehtyä, mut siihen se sit jäikin. Huoh...

Äiti soitti et ei ne tuukkaa. Mitä nyt olin vasta koko päivän jo suunnitellu valmiiksi ja sillee. Kerroin sit et oon vähä vitun pettyny jos mun päiväohjelma menee ihan uusiksi, niin se sanoi et mietitään sitten kun mä meen sinne. Eli nyt mulla on päivän suunnitelma ihan auki taas... Tosi kivaa.

Kai sitä vois käydä röökillä ja alkaa odotella sitä Maria. Jos laittais vaikka vähän musiikkia ja ehkä valoja päälle. Ulkona on hirmuisen synkkää niin sisälläkin on pimiää. Toki yks hyvä vaihtoehto on istua pimiäs, mut en tiä mitä mahtais kuntoutusohjaaja olla asiasta mieltä. Joka tapauksessa mä meen nyt sinne röökille. Heip!