Kipua silmässä

Mulla on nyt pidemmän aikaa oikee silmä välillä oireillut hiekkaisuutta, Tänään sitten päätin vaihtaa siihen uuden piilarin ja kun otin vanhan pois, alkoi kirvellä ihan sikana ja koko silmä veti ihan punaseksi. Sattui niin saatanasti. Laitoin kostutustippoja ja punotus meni ohi, mutta mietin et uskallanko vielä laittaa uutta linssiä. Tässä nyt sitten puolisokiana kirjootellaan.

Mulla pyörii nyt vaan päässä. Laitoin eilen vanhan sähköröökin kirppikselle ja sen varas joku, joka haluais alottaa "harrastuksen". Se sanoi et voi ostaa sen, jos mä vähän opastan. Mietin tässä nyt sitten koko ajan, kuinka ja miten mä häntä opastaisin. Mietin et voisin kirjottaa listan, mitä kaikkea ottaa huomioon ja mitä kannattaa kysyä kun käy FinnVapelta hakemas kaiken tarpeellisen. Mä siis myyn ton ilman tankkia, joten Vapelle hänen on melkeinpä pakko suunnata että saa lelun käyttöön.

Sit ne mun juhlat. Nekin pyörii päässä ja jännittää! Rahasyistä nyt ensinnäkin, kalliiksihan ne tulee. Sit pelkään tuleeko ketään. Keilaamaan on tulossa väkeä, mut tuleeko ketään mun luo sen jälkeen. Pelkään kuin jaksan väsää kaikki tarjoilut. Kuin jaksan siivota. Kuin jaksan juhlia. Mun juhlimisethan on viime aikoina päättyny jo viimeistään puoliltaöin ku väsy iskee. Sit yks juttu: Mä tapasin lauantaina baarissa tosi mukavan oloisen miespuolisen henkilön ja kutsuin sen keilaamaan. En tietenkään uskonu et tulee. Nyt se laittoi mulle eilen kaveripyynnön ja sanoi et jos ei töissä tapahdu jotain kummallista niin on tulossa. Sekin jännittää.

Mulla on tänään parturi. Siis on, jos sisko vielä töiden jälkeen jaksaa ajella tänne ja ottaa sakset kauniiseen käteen. Ja väripurkin sen jälkeen. Mua huolestuttaa pahasti ajatus saksista ja mun hiuksista samassa lauseessa, enkä oo ollenkaan satavarma vielä et annanko leikata. Mä pidän mun hiuksista! Mä en tiedä pidänkö niistä enää jos ne tästä lyhenee.

Tänään on tiistai ja se tarkoittaa viikon raporttia. Siinä ei ole mitään kehumista ja se oli ihan odotettavissa. Laiska mikä laiska.

Unet meni ihan vituiksi ja myös se oli odotettavissa. Otin tarvittavatkin ja silti päässä joku huutaa KUKKUU! KUKKUU! Sain mä nyt sit kuitenki jossain vaihees unta. Aamulla herääminen oli taas jälleen kerran vähän tahmaista. Ei niin kovin vähääkään.

Sormet syyhyää jo juhlavalmisteluihin, mut eka täälä kyllä oikeesti pitää siivota. Ja koirat pitää kammata. Ja pyykkiä pestä. Huoh... Enkä mä nyt oikeestaan ees tiedä, onko mitään sellaisia juhlavalmisteluja tiedossa, jotka vois alottaa näin aikasin. Ei varmaankaan.

Silmä alkaa jo tuntua aika hyvältä. Ehkä mä kohta saan lakata puolisokiana haahuilun. Jos nyt laittais pyykkikoneen pyörimään ja nostais koiran pöydälle. Oliskahan siinä jo suunnitelmaa kerrakseen...  Ei kyllä taas jaksaisi mitään. Pitää kattoa mitä tästäki päivästä tulee vai tuleeko yhtään mitään. Nyt kuitenkin heipat!