Uudenvuodenaatto

Unoset on taas viime aikoina menny vähän vituiksi. Tai siis oon nukkunu ihan liikaa. Eilen nousin sängystä 14.45!! Puhelin huusi 5min välein "ota antibiootti" klo 14 alkaen, äiti yritti soittaa mut en vastannu, Fia yritti pökkiä mua ylös. Mä olin kyl hereillä, mut ei pienintäkään mielenkiintoa nousta ylös. Illalla olin jo varma et ei toivoakaan unesta, mutta väsy tuli ihmetyksekseni ennen puoltayötä. Sit tänään taas. Otin antibiootin klo 6 ja nukahdin uudelleen. Kun herätyskello soi, niin johan alkoi taas torkutus. Noo, pääsinpähän ylös kuitenki aamupäivän puolella, on sekin jo jotain. 😁

Mä en oo kovin pätevä synttäreillä kävijä. Äiti täytti vuosia lauantaina, mut en ehtinyt käymään kun oli se muksu aamulla ja sit ne mätsärit. Kysyin äitiltä et otanko muksun mukaan vai tuunko huomenna. Se vastas "tuu huomenna". Okei 😂 Menin sit eilen ja unohdin lahjan kotiin. Se lahja nyt toki on vaan rasia Vihreitä Kuulia, jossa -30% aletarrat, mut ajatushan se oli tärkein? Päiväystäki kuitenki vielä jäljellä puolisen vuotta. 

Mulla on ihan hirmuinen autokuume. Pakko saada uudempi, reippaampi ja paremmin varusteltu yksilö, ihan pakko! Eihän tuossa mun Kaarinassa mitään vikaa sinänsä ole, paitsi että ovet jäätyy talvella. Jos takaovi ei aukea keskuslukon kautta lukosta ja meet tekemään sen virheen että avaat sen väkisin, niin se perkele ei mene enää kiinni. Sit tarvitaan paljon kirosanoja ja fööni, niillä sen saa EHKÄ suljettua. Niin joo ja se konepelli on toinen vika. Sit jotain pientä, toinen etuparkki on pimiänä, samoin kattovalaisin. Joo, nyt kun miettii, niin onhan siinä vikaa. 😔 Mä löysin jo hyvän, mut a) se on Helsingissä ja b) myyjä ei vastaa puhelimeen. Teeppä täs nyt sitte jotain autokauppoja. 

Mä puolitin sähköröökin nesteen nikotiinin määrän. En oo huomannu mitään eroa. Näin koneella istuessa  sitä tulee kiskottua koko ajan, mut ehkä sen huomaa sit kun menee paikkaan jossa ei voi sisällä vapettaa, siis et tarviiko sitten käydä pihalla useemmin. 

Tänään on apteekki- ja kauppapäivä. En vaan oikeen tiiä mitä sieltä pitäis ostaa. Leipää, maitoo.. Emt. Apteekista ostan kaiken mikä irti lähtee, kun munlla on maksusitoumus. Mä siis sain vähän toimeentulotukee joulukuulta, jos en oo viä mainostanu. Illanviettoa todnäk koirien kans päinsä kotona. Jee, hyvää uutta vuotta vain! Ei oo oikeen ketään jota vois pyytää kylään, en halua jättää koiria päinsä, eikä kyllä muutenkaa oikeen huvittaisi mihinkää lähtee. Jos nyt noi asiat kylillä sais hoidettua niin olis jo aika kova. 

Kai se pitää ruveta valmistautuun lähtöön. Ihan oikeesti, hyvää uuttavuotta! Sii juu 😊

Puolikas onnistuminen

Viimeyöstä alkoi mun unirytmin kääntöoperaatio. Otin illalla reilun annoksen tarvittavia uneen, mut en silti päässyt ajoissa nukkumaan. Heräsin kyllä kuudelta ottamaan antibiootin, mut en silti päässyt ylös. Mutta mä pääsin nukkumaan aikasemmin ku yleensä ja heräsin paljon aikasemmin ku yleensä. Sehän on vähä niinku jo puoli voittoa! 😊 Pitkästä aikaa jopa unikuva, koska nukahdin ja heräsin melkein heti ilman vetkutteluja.

Tänään on mätsäripäivä piiiiitkästä aikaa ja mua ihan jännittää. Viime kerrasta on niin kauan ja on ollu paljo kaikkee, mä en tiä osaanko enää mitään, puhumattakaan siitä, osaako koirat enää mitään. Usko itseen on joka asias heikentyny, jotenki vaan tuntuu et ei enää pysty eikä osaa. Mitään. Kaveri tuo tyttärensä pian tähän ja se olis tarkotus ottaa mukaan. Onhan se tietty aina yks rasite lisää, mut ei voi ny mitää.

Mun keskittymistä on aika helppo häiritä. Muksu tuli ja kattoo Muumia olkkaris ja nyt mun hommasta ei tuu enää mitään. Aivot meni solmuun, Noi uudet Muumien äänet on kyllä aika perseestä. Tunnen tän jakson ja tiän mitä tapahtuu ja kuka sanoo mitäkin, mut ei kuulosta siltä. Perseestä. Kaikki uus on ihanan perseestä. 

Nyt pitäis kammata Jida ja siivota vähän, mut kun kahvinjuonti on kesken. Autonlasitkin pitää pestä sisäpuolelta, kun oon sähköröökitelly sielä ja lasit on ihan mähmässä. Samoin on tässä tietsikkahuoneessakin. Pitäis joko lopettaa sisällä ja autossa vapettelu tai sitten innostua vähän enemmän ikkunanpesusta. Se on kyllä hyvä, kun oon kylässä jossain, niin vapetan vaan ulkona. Menee huomattavasti vähemmän nestettä jne... Sen ku opettelis kotonakin niin olis äkkiä irti vapettimestakin. 

Nyt on jo päivä 42 ilman röökiä. 😊 Latasin tommosen kivan sovelluksen joka laskee kaiken. Ajan lopetuksesta, säästetyt rahat, polttamatta jätetyt röökit ja mikä hauskinta, takaisinkerätyn elinajanodotteen. Ton Wishin mainoksen alapuolella on sitten lista, miten monta röökiä ehdin polttaa, paljonko ehdin kuluttaa massia ja kuinkapaljon lyhentää elämää. Siinä vaan ainut ongelma, että sen 15 vuoden aikana mitä poltin, en koko ajan polttanut sätkiä ja röökin hinta on muuttunut paljon ja vedettyjen röökien määrä per päivä on kaikista epävakain lukema. Toi ylläoleva taulukko on laskettu 18 röökin mukaan. 

Tää mun stalkkeri lähetti taas aamulla viestiä. Viesti alkaa "vitun ämmä mä rakastan sua". Romanttista. Se päättyy "sä oot välillä enkeli". Romanttista. Välissä oli kai tavallaan anteeksipyyntö, tai siis ainakin "kAduttaa aiva vitusti antdeksi".. Nyt mua alkoi haukotuttaa 😂

Nyt alkaa kaffi olla ryystetty. Vois nostaa sen koiran pöydälle ja sit koittaa alotella sitä siivousta. Jos nyt edes keittiön sais sillee ees suurinpiirtein ihmismäiseen kuntoon.. Tai jotain. Pai!

Aina sama juttu.

Ei koskaa pitäis luvata tekevänsä jotain huomenna, kun huomisesta ei koskaan tiedä. Tulin kotiin niin myöhään eilen, et en sit enää jaksanu kirjuutella. Mutta nyt mulla on hyvä hetki.

Jouluaatto
Meni ihan suunnitelman mukaisesti. Ensi herättyä tietysti kahvia ja kinkkuleipää, sit saunaan. Saunan jälkeen lähdin joulunviettopaikkaan eli äitin miehen luo koirien kanssa. Me tehtiin veljen kanssa pihalle semmonen rata, et piiloteltiin paketteja ja aina löytyneessä oli kortissa vihje, mistä seuraava. Syötiin ja sit alkoi metsästys. Pikkusisko 7v sai ratkoa vihjeet ja kierrettiin sitten pihaa ympäri. Löytyneissä paketeissa oli pelejä ja niitä sitten pelailtiin pukkia odotellessa. Paljon tuli paketteja pukiltakin kaikille ja itte ainakin oon tosi tyytyväinen! Sieltä sitten hautausmaan kautta kotiin joskus vasta ennen puoltayötä.

Joulupäivä
Nukuin myöhälle ja aloitin päiväni jälleen kahvilla ja kinkkuleivällä. Sen jälkeen saikin sitten jo lähteä samaan paikkaan, kun äiti soitti että syödään aiemmin. Syötiin ja siskon perhe tuli myös syömään. Pelailtiin taas ja oli ihan mukavaa. Sieltä ajoissa kotiin ja ajoissa nukkumaan. Ei sen ihmeempiä.

Tapaninpäivä
Aamu meni samoin kun aiemminkin, nukkuessa. Sitten lähdin koirieni kasvattajan, eli hyvän ystäväni perheen luo. Käytiin koirien kanssa lenkillä, pelailtiin, syötiin, saunottiin ja juotiin. Myöhälle meni mut kivaa oli.

Eilinen
Nukuin taas aika myöhään. Olin jo lähdössä kotiin, kun tuli trimmiasiakas ja pääsin katsomaan kuinka westie trimmataan x2. Siinä menikin sellainen 4h sitten. Niiden koirien omistaja oli joku ihme energiahoitaja tjsp ja kyseli et mitä mulle on oikeen tapahtunut kun mun energiakentät on ihan vinossa. "Tymähtäneet." No, onhan täs tapahtunut vähän vaikka mitä. Sieltä sitten ehdin just lääkeaikaan kotiin. Halusin kovasti mennä ajoissa nukkumaan, mutta enhän mä saanut unta ennen puoltayötä taaskaan.

Tänään
Mari tuli klo 12. Nousin sängystä klo 11.55. Keitin sit kaffit ja jutusteltiin joulu läpi. Ei siinä sen ihmeempiä... Se lähti ja mä vein koirat ulos. Neuvolasta soitettiin että pääsisin 19.1. asennuttamaan ehkäisykapselin. Pitää kuulemma edellisenä päivänä tehdä raskaustesti ja hakee se kapseli apteekista. Ei kai siinä sitte mitää.

Mulla on nyt paljon setvimistä, kun eilen illalla katoin KELAn sivuilta et mulle on myönnetty toimeentulotukee, mut sielä ei näkynyt päätöstä ollenkaan. Jospa se tänään olis tullu, pitää lukee se läpi että millä perusteella mulle on myönnetty puolet siitä summasta, jonka edestä laitoin laskuja ja kuitteja sinne. Nyt pitäis tehdä tammikuullekin hakemus. Vesimittarit pitäis lukea ja toivoa että laskun eräpäivä tulis tammikuulle. Teekoosta tuli vastine mun muistutukselle ja se pitäis lukee. Mut ku jännittää. Se oli aika lyhyt tekstinpätkä mun kilometrin mittaseen tekstiin verrattuna...

Noiden lisäksi pitäis tänään kammata ja mahdollisesti myös pestä koirat. Huomenna on mätsäri Seinäjoella ja sinne olis tarkotus suunnata. Äitillä on huomenna synttärit ja kaffittelua varmaankin kuuluu samaan reissuun. Tänään ajattelin, et ehkä pitäis pikaisesti pyörähtää tossa Lidlissä, mutta muuten pysyn kyllä visusti kotona. Nyt on ollu niin paljon kaikkee menoa et voimille ottaa aika raakasti.

Eipä mulla tässä sitten muuta. Pitää alottaa nyt jostain päästä jo et alkaa joskus tulee valmista. Heipat!

Pikainen, tynkä

On tää joulurauhan aika kiireistä olevinaan. Nukunkin niin pitkiä unia etten kerkiä ku pikasesti pari kuppia aamukaffia ottaan ja sit pitää jo mennä. Tänään sama juttu. Ei kyl jaksais, eikä oikein huvittaiskaa, mut kun lupasin jo mennä...

Tähän asti joulu on mennyt oikein hyvin. Syöty hyvin, pelailtu, vietetty aikaa yhdessä. Mä taidan olla jonkinlainen luonnonoikku, kun mun paino on laskenut joulun aikaan 😲 Tosin vaan 100g mut on sekin jo jotain, verrattuna siihen miten paljon moni muu paisuu...

Pakko kai se on mennä et kerkiää ennen pimiää koiria juoksuttamaan. Kinostaa kyllä nyt niin paljon et huhhuh. Mä en ees tiä mitä tarvii mukaan, vaikeeta on. Mut kirjottelen huomenissa paremmin ja laitan vähän kuvasaastetta joulun ajalta. Pai

Jouluaatto

Näistä + joulumusiikista on mun aattoaamu tehty. 😍 Nukuin hyvin, mut en taaskaan meinannut päästä ylös tuolta. Alkaa mennä hermot tuohon joka-aamuiseen torkutteluun! Varsinki ku olin suunnitellu tälle aamulle kaikenmoista ennen puoltapäivää, mut ku kello on jo noin niin ei täs kerkiä. Klo 12 tulee siis joulurauhanjulistus teeveestä ja sen jälkeen en tee enää muuta kun käyn saunassa ja lähden joulunviettoon, tietenkin asiaan kuuluvalla hartaudella.

Meinas olla pikku episodi ton kinkun kans. La-su yönä Liisa tuli tänne ja paistettiin se. Seuraavana päivänä, eilen siis, rupesin kattoon et lautasella on vaaleenpunasta hyytelöä. Se oli siis jääny raa'aksi, vaikka oli uunissa 5,5 tuntia. 3kg kankku siis kyseessä. No mitäs, epätoivoinen pelastusyritys laittaa se suoraan jääkaapista takaisin uuniin kuorrutuksineen päivineen. Sielä se oli sitten toisen 5h ja siitä tuli hyvä! Enpä olisi uskonu, mut ehkä se oli niitä joulun ihmeitä 😇

Mun oli tosiaan tarkoitus tässä aamusella vielä imuroida, mut enpä tiä jaksaako sittenkää. Olishan se kivempi tulla saunasta ja tepastella paljain varpain puhtaalla lattialla, mut en siltikää tiä. Jos joku päällisin puolin pika-imurointi tai jotain. Kynnet pitäis laittaa, kulmakarvat nyppiä jaja... Keittiötä vähän raivata. 1,5h aikaa,

Tää on ihan outoa. Yleensä siivoan ja laitan joulua ja aattoaamulla herään into piukassa imuroimaan ja vaihtamaan lakanat ennen joulurauhanjulistusta. Nyt täälä kytee alkava kaaos, eikä mulla oo minkäänlaista fiilistä tehdä asialle mitään. Tavallisesti olisin pessyt myös saunan ja pesuhuoneen, mut ei. En oo ees pessy niitä madafakin lakanoita niin en voi niitäkään vaihtaa. Mulla on siis vaan kaks tohon tuplaleveeseen peittoon sopivaa pussilakanaa, toinen nyt käytös ja toinen likasena pyykkikoris. Oikeestaan ei ees tunnu yhtää joululta....

Menipäs nyt valittamiseksi. Auttaiskohan jos laittais musan täysille ja kaivais tonttulakin esille?  😂 Naapuri varmaan ainakin arvostais. Röökiäki taas tekis mieli. Päivä 37 menossa ilman ja luulis et helpottais ajan myötä, mut tuntuu vaan pahenevan. Pakkanenki näkyy lauhtuvan, enää -6,1, kun illalla tos kutosen edes oli ykkönen.

Joo, eipä kai mulla muuta. Muistakaahan, että "meitä on kehotettu tätä juhlaa asiaan kuuluvalla hartaudella viettämän, sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytyvän". 💗 Hyvää joulua!

Kaksi yötä jouluun.

Miks pienenä aina laski montako yötä mihinkin on? Miksei voi laskea päiviä? Tai nyt kun miettii, niin onhan se tavallaan järkevää, sit kun kahden yön jälkeen heräät nii on jo joulu. Niiden kahden päivän jälkeen on yö ja vasta sen jälkeen joulu. Hmm...

Viime yö meni aika hyvin kun vertaa aiempaan. Aika pian sänkyyn menon jälkeen nukahdin. Mulla ei vaan mitenkään riitä motivaatio saada itteeni ylös sieltä ja se ärsyttää. Jos ei Telialta olis soitettu 9.15 niin olisin varmaan vieläkin torkuttelemassa kelloa. Ne soitti takas kun soitin eilen et mun netti hidastelee, antaa vain 40megaa. Ei siinä nyt kuulemma mitään vikaa ole ja sehän on ihan hyvä lukema, näin mulle kerrottiin. 😖

Kakssuuntasten ryhmästä sain eilen loistavan joululahjaidean, ilmaisen sellaisen! Tai ton mun nykyisen tikkataulun ajattelin antaa pikkuveljille yhteisenä lahjana, mut sit mulle iski kriisi kun ei ole muille mitään annettavaa. Niinpä sitten tein äitille ja siskolle lahjakortit. Laatuaikalahjakortit kera minun. Lupaudun omistamaan 4h elämästäni lahjakortin saajalle hänen valitsemanaan ajankohtana hänen suunnittelemansa ohjelman mukaisesti. Liisalle aion antaa mun vanhan tikkataulun varastosta. Sain itte lahjaksi uuden, tai siis käytetyn, mut se on mulle uus ja hyvässä kunnossa.

Mä olin eilen aika mukamasreipas. Siivoomisen eteen en saanu tehtyä muuta ku tyhjennettyä pyykinkuivaustelineen, koiratkin jäi kampaamatta, mut sain kaikki asiat kylillä hoidetuksi niin et ei tarvi enää käydä kaupoilla ennen ku joulun jälkeen. Ja laitoin ruuan. Mä päätin eilen olla ihan kokonaan ressaamatta siivousta. Joko mä jaksan ja saan aikaseksi, tai sitten en. Joulu tulee joka tapauksessa. Ja jos mä aamun ja illan pimeydessä, jouluvalojen punaisessa hehkussa vedän kinkkuleipiä, niin mä en nää sitä sotkua.

Tänään kyllä pitää ihan oikeesti kammata noi koirat ja leikata kynnet. Pyykkikoneen pitäis olla jo käynnis. Miksei se oo? Tiskikoneen tyhäys, vessan pesu, roskien vienti, pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja tietsikkapöydän siivous on myös listalla, jos jaksaa. Todennäköisesti ei, mut ei se haittaa. Nyt vois kuitenki laittaa taas joulumusat soimaan ja alottaa tekemään jotain järkevää. Pai

Mä en tehnyt sitä!

Taas vähä nukuin. Sain jopa ihan nukahdettua! 23 sänkyyn ja 10 ylös ja jälleen kerran vituttaa. Miten vaikeeta voi olla pitää yllä järkevä unirytmi?! Siitä ei vaan tuu mitään.

Oli aiva mukava päivä eilen, vaikka vähän oli vastustustakin ilmassa. Maantiellä lensi kura ihan kiitettävästi eikä mul ollut yhtään lasinpesunestettä. Kun pääsin veljen pihaan Seinäjoella, lisäsin nestettä ja kas, se vitun konepelti ei menny kiinni, ei vaikka kuinka yritin. Tai kiinni se meni kyl, muttei lukittunut paikalleen. Pyysin veljeäkin yrittämään, ei onnistu. Haavoituinkin siitä rytäkässä ja verta oli joka paikassa.

Ei siinä auttanu, oli pakko lähtee sit veljen autolla sinne syömään. Äitin sisko miehineen tuli kans, oli ihan mukava nähdä piiitkästä aikaa. Kallis sapuska oli ihan hyvää ja täyttävää. Sit juhlakalun luo kaffittelemaan ja sieltä takasin konepellin kimppuun. Se äitin siskon mies sitä ronklas aikansa ja löysi vian. Se jousi jonka pitäis palauttaa se avausvaijeri, on niin venähtäny et se ei palauta sitä. Se pitää ite ruuvimeisselillä tms palauttaa ja niin oli konepelti kii ja pääsin lähteen himaan.

Mulla kävi sit illalla vielä ystävä kyläilemässä. Juotiin parit kaljat siinä ja juoruiltiin koko kylän asiat läpi taasen 😁 Nähdään kyllä ihan liian harvoin vaik välimatkaa on se pari kilsaa, jos sitäkään. Mä oon vaan nii huono lähtee kenenkään luo kyläilemään, se on jotenkin ahdistavaa... Eikä tääläkään oikeen kukaan käy, tai ainakin aika harvoin. 

Tänään pitää käydä Matkahuolto-, kauppa-, apteekki- ja Alkoreissulla. Mari tulee klo 13. Pyykkiä pitäis taas pestä ja siivota vähän muutenkin. Koirat kammata ja leikata niiden kynnet. Huoh. Iskee kohta ressi kun joka päivä on niin paljon kaikkee listalla. Jos nyt ton reissun ja koirat sais ees hoidettua.. Onhan täs vielä muutama päivä ennen aattoa. Joulurauhanjulistus klo 12 aattona ja sen jälkeen ei voi enää tehdä mitään, eli siinä on takaraja. 😂

Fialla on joku mörköikä. Se säikkyy ihan hirveesti. Äsken pöydältä lattialle tippui tyhjä kankainen kynäpenaali, ei siitä mitään ääntäkään kuulunut, mut koira pomppas varmaan metrin ilmaan. Kun nostin sitä, se säpsähti uudelleen. Sama tilanne, kun joulupukki toi etukäteislahjana semmosen röhkivän lateksipossun, niin koira ihan paniikissa haukkui ja pakeni kun röhkötin sitä.

Pian pitäis mennä et kerkiää kaiken ennen ku se Mari tulee. Mut kun kahvinjuonti on kesken! Ja pitäis kattoa mitä sieltä kaupasta tarvii ja et tarviiko apteekista muuta ku antibiootin. Jaksaiski! Kai se on pakko, taas kerran. Pai

Mä tein sen!

Mä heräsin antibiootille, enkä laittanut enää takasi nukkumaan! Puoli tuntia istuin sängys peiton alla harkitsemas asiaa, mut sain ku sainki itteni ylös 😊 Nukahtaminen ei menny aiva yhtä mallikkaasti, mut nukahdin kuitenki joskus puolenyön jälkeen. Parempi myöhään kuin... Mutta mites olis unikuva pitkästä aikaa?

Niitä ei oo ollu hetkeen, koska. Ranneke laittaa nukahtamisajaksi sen, kun menee maate ja pulssi tasottuu jne. Sit mua häirittee, kun kuitenkin kulutan ajan x epätoivoiseen pyörimiseen sänkyynmenon jälkeen, niin kuva vääristää nukutun ajan. Viime yönä kuitenkin onnistuin vissiin pyörimään niin intensiivisesti että se on huomannut mun olevan vielä hereillä aika pitkään sänkyynmenon jälkeen...

Laitoin just kirjanpitäjälle sähköpostia et saanko mä ostaa firmalta halvalla asuntovaunun. Olishan se ny kivaa omistaa vaunu? 😀 Halvalla mä oon sen myimäs joka tapaukses, mut pitää varmistaa ettei verottaja pidä sitä firman osakkaan suosimisena, kun hinta on alhainen. Onhan se vähä reunalta homeessa ja katsastamaton, ei siitä paljoo saa ulkopuoliseltakaan.

Se pitäis vissiin tänään muistaa ottaa kinkku sulamaan, jos sen sunnuntaina meinaa paistaa. Voisin toki tehdä sen hetikin, mutta kun sitä ennen pitää siivota jääkaappi. Siel on paljon kaikkea muuta, paitsi tilaa. En malta odottaa et pääsee maistelemaan! 😋

Tänään on paljon muutakin puuhaa, siksi tämä yritelmä nousta kuudelta. Pyykkiä pitäis kääriä kaappiin ja pestä lisää. Nyt ainakin. Ne pölyt on yhä pyyhkimättä ja vessa pesemättä. Imuriinkaan ei oo koskettu moneen viikkoon, mutta ei kyllä kosketa tänäänkään. Jos huomenna kampaan koirat niin imuroin vasta sen jälkeen, koska järkevää. Sit vielä noi asiat kylillä ja Seinäjoen reissu siihen päälle.

Rahanmenoa ei voi estää. Ostettiin kimpas tälle tänään valmistuvalle veljelle lahjaksi joku laser-sotajuttu tms. Joka oli aika arvokas, siitä pitää maksaa mun osuus. Veljen toive mennä Amarilloon syömään on aika kallis. Luin ruokalistan netistä ja sielä oli yks annos, jonka voisin kuvitella tilaavani ja hintaa 18,90€ + juoma, niin ei sieltä parillakympilläkään selviä. Varsinkaan kun maksetaan veljenkin ruoka porukalla. FinnVapella houkuttais käydä kun se on siinä ihan vieressä, sinnekkin saa helposti uppoomaan monta kymppiä, kun toi pohjaneste on loppu. Äiti on ostanu mun puolesta mun kummilapsille joululahjat ja ne pitäis maksaa sille takasi. Haluisin myös ees vähän osallistua kuluihin kun oon kahtena päivänä menos äitin jouluruuille. Mitähän muuta viä...

Huoh. Nyt jäin miettimään raha-asioita. Aika perseellään ne on joka tapaukses, tuli sitä tt-tukee tai ei. Oikeestaan mulle on ihan sama. Mä oon jo totuttautunu ajatukseen et sit ku joulukinkku on menny niin mä lopetan syömisen niin pitkäksi aikaa että sairaalakulut on maksettu. On mulla varastos ihan pari tyhjää tölkkiä (5 jätesäkillistä) pahan päivän varalle. Mä luulen et se paha päivä koittaa aika pian.

Mä en oo nyt pitäny laastareita, mutta en oo kyllä missään käynytkään moneen päivään. Mä alan jo tottua kaulani uuteen ulkonäköön, kun sitä on aina vessassa käydessään saanut ihailla peilistä. Mut mä en silti usko et kukaan muu haluu nähdä tota trakarin arpea, ei ainakaan vielä. Se on aika karun näkönen. Siispä taidan laastaroida sen ennen ku poistun kotoa. Ei toi leikkaushaavankaan arpi kovin nätti ole, mutta se on sentään siisti ja tasainen, vaikkakin punainen. Siitä kukaan tuskin saa traumoja vaikken peittäisikään.

Nyt kello on jo niin et kehtaa laittaa pyykkikoneen käyntiin. Pihalla on yhä ihan pimeää. Kahvi kerkis jo jäähtyä. Heippa.

Unirytmi upside down

En nyt tykkää tästä. Nukahtaminen menee pitkälle yli puolen yön ja vitullakaan ei saa itteensä aamulla ylös ennen kymmentä. Tänäänkin olisin ihan hyvin voinu nousta kuudelta kun otin antibiootin. Ei onnannu. Heräsin kasilta ja olisin voinu nousta, mut ei. 9.20 soi viimeinen herätys ja sitäkin piti torkuttaa siihen kymppiin asti ennen ku voi nousta. Ei nyt vaan riitä itsekuri tjsp siihen et sais tätä rytmiä vähän käännettyä takas siihen, missä mä tykkään sen olevan.

Sainpas eilen pestyä kaks koneellista pyykkiä. Super reipasta. Olis ollu viä kolmaskin koneellinen vaatteita, sit on pyyhkeitä ja lakanoita, mut prkl ku ei oo kuivatustilaa! Ärsyttävää. Sit käytiin siä radalla ja mun kunto on kyllä aika nollilla nyt. Puoli tuntia ei ees kovin reipasta kävelyä ja mulle riitti. Ei vaan jaksanu enää enempää... Onneksi koirat, siis myös jopa Jida, rallitti siihen tahtiin et ne sai ainakin kaiken irti siitä lyhyestä ajasta. 😊

Marikin kävi. Huomaa et alan olla jo paremmas kunnos kun ei meinannu riittää puheenaiheita 😁 Käärittiin siinä sitten lakanoita ja se kattoi kun mä ripustelin pyykkiä ja laitoin ruokaa. Perunan keitin ja nakkikastikkeen tein. Mun on tota yhdistelmää tehny mieli siitä asti kun sairaalassa sain luvan syödä ja nyt sitten jaksoin moista kokata. Eikä ollu ees kova vaiva, jotenki vaan tuntuu niin tyhmältä keittää yks peruna ja tehdä sille soosi, sotkea siinä kaks kattilaa ja sillee.

Mä olin eilen tavallaan aika ilkee, tosin kohde ansaitsi sen. Kerroinkin täälä mun stalkkerista, joka ensi loukkas mua, sit oli viikon ihan hiljaa, sen jälkeen alkoi lähettään mulle 5-100 viestiä päivässä. Yhteenkään en vastannut ja tätä on kestäny yli kaks viikkoo. Mulla sitten eilen paloi käämi, kun 5min sisään tuli kolme toinen toistaan turhempaa viestiä. Kirjotin romaanin, jossa haukuin sen pystyyn, kerroin et mua ei kinosta sen tekemiset ja lopuksi "anna pliis mun olla". Sen jälkeen ei oo herrasta kuulunu mitää, katotaan vaa kuinka pitkään se kestää tätä hiljaisuutta...

Eilen totesin et olin ollu 31, eli tänään 32, päivää ihan kokonaan ilman röökiä! Se on vieläpä sujunut suht mallikkaasti ilman sen suurempia kiusauksia. Aloin jopa eilen miettiä nikotiinin vähentämistä sähköröökissä. Tällä hetkellä mulla on 4mg/ml -seos, jonka nyt toki vedän loppuun, mut sen jälkeen vois harkita siirtymistä takaisin kahteen, mitä käytin silloin kun vielä vedin röökiä kylkeen. Jos sekin on hyvä, niin pikkuhiljaa vois jättää kokonaan pois.

Siitäpä tuli mieleeni hassu juttu. Eilen klo 22 jälkeen oveen koputettiin. Hyvin varovasti, ihan kauhuissani, menin avaamaan ja siellä oli yks nuorimies tuolta toisesta päästä rivaria. Kysyi tuunko röökille, vastasin, et en mä polta. Se oli ihan kummissaan, et kuka mun oven edes sitten polttaa jos en minä, niin kerroin et oon kuukausi sitten lopettanu. Menin kuitenki ulos seuraksi ja kävi ilmi, et se vaan kaipas juttuseuraa. Tiistai-iltana kymmenen jälkeen. Noo, huvinsa kullaki 😂

Mitäs tänään. Vessa pitäis pestä ja pölyjä pyyhkiä. Saunas käydä. Kaivella ne kirotut talvivaatteet varastosta. Jos mä en listaa tähän nyt enempää asioita niin katotaan saanko jotain tosta vähästä hoidettua. Pankiski pitäis käydä ja hakea matkahuollosta paketti. Koirafööniin uus letku, kun vanha sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja piti aina kesken föönauksen pysähtyä ja lisätä jesaria. En tiä. Pankis olis viä hetken kassapalvelu auki. Taidan mennä vasta huomenna...

Huomenna nuorin veli valmistuu koulusta ja Seinäjoelle pitäis mennä juhlistamaan. Käydään Amarillos syömäs ja sit veljen luo kaffittelemaan. Mun pitää lähteä ajelemaan siinä puol 12 jälkeen, mut ennen sitä voisin hoitaa noi em. Asiat kylällä. Ja paluumatkalla käydä kaupas, Alkos ja apteekis. Täähän alkaa kuulostaa ihan suunnitelmalta!

Jees. Ei mulla muuta tälle päivää. Heip!

Voivee

Yö meni ihan harakoolle. Ei millää unta ja sit ku sai niin heräili. Suoritin nyt sen Olanzapiinin laskun 15 -> 10mg ja sen kyllä totisesti huomas. Kokeillaan nyt muutama ilta ja nostaa sen sit takasi jos ei lähde tasaantumaan. Tai jotain.

Mä tein eilen jotain! Muutaman soitetun puhelun lisäksi hoidin tiskit ja roskat sekä raahasin tavaroita paikoilleen. Alku se on pienikin alku... Otti kyllä koville jo tuokin, kun motivaatio on ihan hukassa eikä sen takia mikään suju. Pitäis vielä paljon kaiken näköstä, kuten imuroida, pyyhkiä pölyjä, pestä vessa ja pyykkiä.. Ja ja.

Tuli juuri aika mahtava puhelu! Ne ei velota siitä tiputusrumbasta päiväsairaalamaksua ollenkaan, kun mulla on tälle vuotta maksukatto jo täynnä. Eilen kattelin hinnastoa ja se maksu olis 22,50€/päivä ja ajattelin et ehkä se puolittuu katon täytyttyä, mut ei, se katos kokonaan! 😊

Laitoin eilen toimeentulotukihakemuksen. Mulla on tunne et tuskin sieltä mitään tulee, mut laitoinpa kuitenkin. Aina kannattaa yrittää? Paljon siihen liitteitä laitoin, mutta se Tampereen lasku puuttuu. Suomen Posti 💗 Se on kuulemma lähtenyt Postin matkaan 11pv tätä kuuta, mut ei vaan näy. Pitänee  soittaa sinne taas ja pyytää lähettämään uus. Asia hoidettu, jäljennös lähtee matkaan heti tänään.

Tein ratavarauksenkin tälle päivää. On niin vaikeeta, kun on itte heikos kunnos ja koirat vetää hihnassa tuola liukkaudessa. Kyllä, molemmat. En tiedä mitä mun kiltille Jidalle on tapahtunu kun sekin on alkanut vetää. Pitäis sitä liikuntaa pikkuhiljaa alotella et joskus saa ittensä taas kuntoon ja rata on oikeen oiva paikka siihen tarkoitukseen rauhas käpsytellä omaan tahtiin. Koirat ei voi vetää hihnassa, jos ne eivät ole hihnassa.

Marikin tulee yhdeltä. Mitähän jännää tekemistä sille keksis 😁 Vaiko ihan vaan jutustelua, en tiedä vielä. Periaattees vois laittaa pyykkikoneen sillee päälle et Mari vois auttaa ripustelussa, mutta mulla on tunne et ei se kuitenkaan osaa tehdä sitä oikein. Tai no, mulla on niin oma tapani, että kukaan ei osaa tehdä sitä oikein. Ruuanlaitto olis toinen mut kun se tulee niin hassuun aikaan...

Tänään voisi jopa olla se päivä kun talvivaate- ja joulukoristelaatikot tulevat ulos varastosta. Pitäis jaksaa pulautella palloja - palautella pulloja, tää tuvas on yks jätesäkillinen ja varastos 2 vai 3. Oon säästelly niitä vähä niinku pahan päivän varalle, mut nyt ne alkaa aika pahasti olla tiellä. Jos haluaa varastosta jotain, on ne jätesäkit nosteltava sieltä ulos ensin...

Joo. Jos nyt kävis läpi noi pyykit ja sit kattois mitä seuraavaksi. Hei!

Hauva

Jäi eilinen teksti välistä niin pari sanaa lauantaista tähän. Oli ne kummitädin juhlat ja mä menin sinne aika avonaisessa kauluksessa. Leikkausarpi näkyvissä ja trakarin päällä laastari. Kysymyksiä tuli paljon. Meinasin alottaa juomapelin, jossa saa juoda aina, kun joku sanoo "kyllä oli kova tauti" 😁 Alkoa otin aika reilusti, mut ei tullu mitään reaktioita, enkä saanu itteäni tainnoksiin juotua. Kaikki meni siis oikeinkin hyvin. Baarissakin tuli käytyä.

Ei tullu ees darraa. Se oli ihan hyvä asia sinänsä, kun koirat tuli kotiin niin tunnin päästä oli pissaa ja kakkaa lattialla. Fia kyllä hienosti pyysi ulos, mut mä ajattelin et se kitisee vaan oudoksestaan, kun mulle sanottiin että ne on ulkoilutettu. Noo, eipä siinä. Eka ilta meni hyvin, ihan ku ne ei olis koskaan pois olleetkaan.

Viime yönä tuli ihan vaan vähä nukuttua. Otin antibiootin kymmeneltä ja menin sen jälkeen maate. En aiva heti saanu unta, mut ei ihan mahdottomiakaan kestänyt. Aamulla klo 6 antibioottiherätys ja se hoitui aivan hyvin, mutta kun 9.20 soi se kello johon olis pitäny nousta, ei tullu muuta ku torkkua. Kello oli melkein 11 kun sain itteni raahattua ylös.

En mä tiedä. Siis että onko se niin tarkkaa ottaa tuo antibiootti tasan 8h välein, vai voisko sen ottaa heti herättyä, päivällä ja just ennen nukkumaanmenoa. Mulla on nyt 3 hälytystä puhelimes joka päivälle, klo 6, 14 ja 22. Pitää valvoa myöhempään ja herätä ottamaan lääke aiemmin, tosin sen jälkeen on aika helppo nukahtaa vielä uudelleenkin. Mutta jaksaako tällä rytmillä elää puoli vuotta, se on se juttu.

Tänään pitäis kaivella talvivaatteita varastosta. Nyt kun joutuu ulkoilemaan useamman kerran päivässä, olis aivan jees et ei tarvis palella siellä. Tai no, joutuu ja joutuu. Ihan hyvää se tekee olla liikkeessä vähän välillä ja saada raitista ilmaa. Röökilakolle se ei tee kovin hyvää, tuo ulkona ravaaminen, kun on tottunu siihen et sytyttää heti kun pääsee ovesta ulos. Alkaa tulla mielitekoja, se ei ole hyvä asia se.

Siivotakkin pitäis taasen. Pestä pyykkiä, tyhjätä ja täyttää tiskikonetta, viedä roskia jne.. Koirien kynnet pitää leikata. En usko et niitä on leikattu  neljään viikkoon ja mun aivoihin sattuu tuo rapina laminaatilla. Sit jos vaikka vihdoin sais tyhjättyä loppuun noi kassit jotka sairaalasta tullessa jäi tuohon odottamaan parempaa huomista. Eiköhän siinä taas olis yhdelle päivää... Kunhan saan kahvini juotua.

Soitin Taysiin, laskutuspuolelle, että paljonko laskua on tulossa. Sitä tulee paljon ja eräpäivä on jo tässä kuussa. Se on semmonen homma et "voi vittu". Mä joudun hakee toimeentulotukee jo tälle kuulle ja se ei ole hyvä se. Se Seinäjoen lasku meni vasta ekalle päivälle, joten mä joudun hakee tammikuussakin tt-tukee. Siinäpä tälle päivää tekemistä, kun ettii kaikki apteekin kuitit sun muut liitteet ja skannaa ne koneelle. Jee! Siivouspäivä peruttu!

Jeps, tätä voi tehdä kahvia juodessakin, joten ei ku alottamaan. Pai!

Jotain

Jotainjotainjotain. Tyhjää lyö päässä. Olin eilen aika reipas, labran ja tiputuksen lisäksi kävin kirjanpitäjällä allekirjottelees papereita ja sit jouluostoksilla. En toki ostanu muuta ku koirille luut pukinpussiin ja kinkun. Jotaki sapuskaa millä täs ny vois jouluun asti pärjätä. Sit Liisan kans asennettiin mun korvikset, kaikki 12, paikoilleen ja sekottelin sähköröökiin nestettä. Illalla viä ysin jälkeen yks ihana miespuolinen ihminen tuli "kaffille". Lainausmerkeissä, koska sitä kahvia ei koskaan kukaan keittänyt.

Nukahtamisesta ei taas meinannu tulla mitään, mut heräämisestä vielä vähemmän. Nousin puol 10 ja melkeinpä suoraa sängystä lähtö tiputukseen. Akuutilla toimii hommat sillee aiva hyvin, kun antibiootin tiputtua painoin hoitajahälytysnappia ja kesti vartti ennen ku tultiin ottaan pois sitä. Siinä ajas joku mummeli olis jo heittäny henkensä. Kaikella kunnioituksella. Se olikin nyt sitten ihan viimeinen kerta tuota lajia, huomenna alkaa pillerien popsinta.

Tänään 4 viikkoa tulee täyteen edellisestä röökistä. On menny ihan yllättävän hyvin. Jotenki ei osaa edes kaivata sitä että pääsis 1-2 kertaa tunnis tonne pakkaseen paleleen. Sähköröökin nestettä menee paljon, mut eiköhän sekin siitä joskus tasaannu.. 5 viikkoo edellisestä dokaamisesta. Eikä tunnu missää. Tänään olis hyvät mahikset vetää ihan kunnon kännit, kun on ne kummitädin juhlat ja sielä on booli tarjolla. Kyytikin on, iskän avovaimo kysyi et menisinkö sen kanssa, joten mikäs siinä.

Siivota olis pakko. Koirat tulee huomenna kotiin ja haluisin paikat kuntoon ennen sitä. Pyykkiä olis kakski koneellista pestävänä. Imuroitavaa ei nyt oo ku ei oo koiria ja äiti on täälä siivonnut sillä aikaa kun olin sairaalassa. Ei oikeen siis oo muuta ku tiskiä, roskaa ja tavaroiden paikoilleen kantamista. Alottaminen tihkasee aika raakasti vain nyt. Päiväsaunan ajattelin laittaa, ekaa kertaa viiteen viikkoon löylyihin nyt kun haavat on kunnossa ja kanyyli poissa. Sit pitäis miettiä et meikkaako, mitä sitä laittais päälleen jne.. Kynnet lakata. Paljon olis tekemistä ja aikaa 5h ennen ku kyyti on pihas.

Mä oon jo vähän edistynyt. Trakarihaava on edelleen peitossa ja pysyykin vielä toistaiseksi, mutta leikkausarpi on ollut näkyvissä siitä saakka kun eilen tulin kotiin. Sen on siis nähnyt Liisa ja tämä mies, sekä kaikki joihin törmäsin tiputusreissulla tänään. Ei se niin paha ole. Tosi siisti suora viilto, aika syvä ja punainen, mut vois olla paljon pahempikin. Lisäksi se jää tonne kaulan ja leuan taipeeseen niin että se ei sieltä ihan suoraa hyppää silmille. Tai niin mä ainakin ittelleni nyt uskottelen. 😁

Mä tein eläinsuojeluilmon kesällä tyypistä, joka ei vienyt koiraansa eläinlääkäriin vaikka olis ollu aihetta. Tietysti ensi sanoin tyypille et vie nyt helvetti toi lääkäriin, mut se vaan viittas kintaalla. Valvontaeläinlääkäri kävi kattomas sielä ulkona olevaa koiraa ja jätti postilaatikkoon lapun et se tarvitsee välitöntä hoitoa, et ottaa yhteyttä häneen numeroon .... Se tyyppi tietää kyllä et tein ilmon, en salaillut mitekään ja kun luki ton lapun niin huusi mulle et "sä tapoit mun koiran!". Eipä siinä, meni muutama päivä ilman et se teki asialle mitään ja sit se ittekki tajus et se koira on tosi huonossa kunnossa ja lopetti sen. End of the story.

No ei, ei se oo viä loppu. Tää tyyppi on semmonen äitin ikäinen mies, joka on ollu "rakastunu" muhun vuosikaudet. Vähän epätoivoinen. Mä oon jonkin verran sen kans kaveerannu, mut sopivalta etäisyydeltä. Se pyysi mua jouluksi sen luo ja sanoin et meen äitille. Sit se yritti soittaa mulle la-su yönä joskus puoli viiden mais. Heräsin, mut en vastannu, en sairaalassa kesken unien jaksanu kuunnella känniselostusta siitä suuresta rakkaudesta. Sen jälkeen tuli viestiä et "mee nussimaan niitä narkkareita saatanan vaNmaanen koirantappaja". (Mun kaverilistalla on muutama narkkari.) En vastannu.

Seuraavana viikonloppuna la-su yönä tuli viesti et "oikeesti mä haluun nussia sua ihan vitusti mut en saa sanottua". En vastannu. Keskiviikkona se lähetti mulle jonku Fingerporikuvan. Hehheh. Kuvan valvontakamerastaan, kun oli sieltä Espanjasta käsin todennu et täälä on lunta. Hei, mulla on ikkuna. Sit "Kiukus?" en vastannu. Siitä lähtien se on pommittanu viesteillä, se lähettää kuvan aina kun se liikkuu ja saapuu uuteen paikkaan. Kuva joka ikisesta safka-annoksesta jonka se saa naamansa eteen. Mä en oo vastannu mitään yhteenkään viestiin.

Mä en todellakaan aio puhua sille yhtään mitään, ennen ku se pyytää polvillaan anteeksi ja katuu syntymäänsä sekä rukoilee armoa. En ehkä senkään jälkeen, mut saisinpa hyvät naurut.

Nyt alkais olee kaffit juotuna ja sit pitäis tehdä jotain järkevää. Jos vaikka roskat ja tiskit, sit se sauna. Sounds like a plan! Pai

Olo 8+

Eilen oli aika hyvä päivä. En menny tiputukseen aamusta, kävin ensi labrassa ja sit ajelin Seinäjoelle. Lääkäri kattoi haavat ja nielun ja kehui et hyvät on. Haavoja ei kuulemma tarvitse enää sitoa. Oonhan mä sen tienny jo monta päivää, mut en oo valmis luopumaan mun laastareista vielä. Ihmiset tuijottaa erilaisuutta ja mun on paljon helpompi sietää se, et ne tuijottaa laastareita, kuin että ne tuijottais mua ja mun arpia. Eilen kakssuuntasten ryhmässä tein alotuksen aiheesta ja tää koko homma sai uudet mittasuhteet. Noi mun arvet on aika pieniä, kun vertaa monen muun omiin.

Eihän niissä mitään hävettävää ole, pikemminkin ehkä päin vastoin. Mä tosi vähän/harvoin mietin mitä muut musta ajattelee, mut eritoten tutuille mun on vaikee näitä näyttää. Mä pelkään sääliviä katseita tuhoutuneen ulkonäköni johdosta ja sitä et kaikki haluais tietää mut kukaan ei kehtaa kysyä. Eilen mulla oli taas ihan kunnon ahdistus aiheesta...

Sit mä kävin kaupungilla, FinnVapelta lisää nesteitä sähköröökiin. Mielenkiintoista, meinaan kävin myös Subwaysta puolikkaan patongin hakemasta ja söin sen ihan kokonaan! Siis ihan itte! Eikä siitä edes tullu huono olo. Takaisin sairaalalle mun suosikkiharrastuksen, eli odottamisen pariin.

Ravitsemusterapia oli nyt vallitsevasta tilanteesta johtuen erilainen. Kerroin painonlaskusta, ruokahaluttomuudesta, ruuan hajun oksettavuudesta, makujen muuttumisesta jne.. Se ehdotti et koitettais nyt panostaa kylmiin ruokiin, eli vähemmän tuoksuviin. Lisäks noita NutriDrinkkejä pitäis yrittää juoda kaks päivässä ateriankorvikkeeksi jos mikään muu ei mee alas. Se vaan, et ne on ihan saatanan kalliita ja tuntuu tuhlaukselta juoda niitä jos oksentaa kuitenkin.

Samalla reissulla kävin pikkuveljen luona kaffilla ja lahjoitin sille mun loput röökit ja sätkävehkeet. Vaikka joululahjaksi tai jotain. Oli siinä nyt ainakin 30€ laitettavaksi savuna ilmaan. Se osti mulle kalliin pelin yhdistetyksi synttäri- ja joululahjaksi niin nyt tuli hyvä mieli kun sain annettua jotain takaisin.

Takaisin kotokylille ja tippaletkuun kiinni. Vointi mennessä ihan hyvä ja lähtiessäkin vielä ihan jees. Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi vähän huonottaa ja pariin otteeseen jo juoksinkin vessaan pönttöä halimaan, mut ei tullu ylös. Eilinen siis ensimmäinen päivä viiden edellisen jälkeen kun en oksentanut lainkaan! Ajattelin sen johtuvan siitä että söin ennen tiputusta. Suunnittelin, että syön tukevan aamupalan ennen tiputusta tänään, jos se vaikuttaa siihen oloon.

No, mä nukuin melkein 11h ja pahasti pommiin. Ei se auttanut sitten kun peseytyä, pukea ja lähteä ilman sitä aamupalaa. Henkisesti valmistauduin päivään kera huonon olon, mutta eipäs. Mulle ei tullut huono olo! Söin sitten kotiin tultuani ja keitin kahvit, joita tässä juuri ryystän. Mietin, että olsikohan se sittenkin ollut se mahatauti. Ei voi tietää...

Tänään Mari tulee klo 14. Mummulla on synttärit, muistaakseni ne on tänään, joten sielä vois poiketa. Kaupassa ehkä kävis ja sit vaan olis. Kun nyt kerran liikkeelle lähtee, niin vois käydä myös hakemassa iskän naapurilta firman kirjeen joka on mennyt syystä x sen postilaatikkoon. Mistä tulikin mieleen, että mulla on yks firman lasku maksamatta.. Pitääkin hoitaa se heti. Heip!

Valittaminen on hyvästä.

Mähän eilen sain 8mg Ondansetronia pahoinvointiin. Se auttoi ja pyysin reseptin. Mitä mä sain, oli 4mg kerran päivässä otettavaksi. Otin sen ennen tiputukseen lähtöä ja jo puolivälissä sitä mua alkoi huonottaa. Sain sit suuni auki ja sanoin tästä hoitajalle, joka kertoi sen lääkärille ja nyt mulla pian on respa 8mg x 2. Otin siis toisenkin 4mg just ja nyt helpottaa.

Mua alkaa pelottaa. Mul on lähteny painoo 2,7kg kotiutumisen jälkeen eli alle 6 päivässä. Nyt mä oon 200g päässä tavoitepainosta alle neljän viikon pikakuurin ansiosta. Eipä kai, en oo nyt ollenkaan tyytyväinen. Tää on ihan vitun huolestuttavaa! Ainakaan ei olisi varaa paljo enää enempää tippua, tai niinhän mä sen tavotepainon laskin et olisin painoindexillä normaalipainorajan puolivälissä.

Mut minkä mä sille voin, että pienintäkään ruokahalun poikasta  ei ole ja jos saankin jotain syötyä, sen oksennan. Toivottavasti toi lääke nyt auttaa pitämään ittensä kasassa. Vähä vaan huolestuttaa toi iso annos kun luin eilen haittavaikutukset ja ne oli aika epämiellyttäviä. Voi tulla vaikka hikka! Ohimenevä näönmenetys kuuluu hyvin harvinaisiin mut mun säkällä....

Eilen meinas iskeä kriisi. Kirjanpitäjä laittoi sähköpostia et tilinpäätöstä pitäis tehdä mut hommat roikkuu. Onneksi se ymmärsi kun sanoin et oon sairastellu ja sen takia jäänyt hoitamatta kaikki... Sit mä yritin Perhe-ryhmässä kysellä kuinka nyt minkäkin asian kans toimitaan niin kukaa ei vastannu. Äiti soitti ja kyseli niin itkuksihan se meni kun ei vaan jaksa. Sit meidän pojat innostui et kai sen vaunun vois siirtää pois sieltä, kun kausipaikka on maksettu nyt vaan vuoden loppuun. Mä hain eilen siihen siirtokilvet ja kaks vanhinta veliä haki ne just ja nyt menee vaunulle. Kiitos.

Mari tulee puolen tunnin päästä. Nyt vois oikeesti vaikka laittaa ruokaa sen kans. Se aina kertoo kuinka se vois auttaa vaikka ja missä mut mä vaan aina sanon et kyllä mä pärjään. Tässä on nyt viime aikoina tullut aika selväksi etten mä pärjää ton syömisasian kans, en ollenkaan. Pyykkikoneenkin jos laittaisin päälle niin Mari vois ripustella... Tai ainakin auttaa siinä.

Kävin aamulla labrassa ja äsken soitettiin akuutilta, eli sieltä missä käyn tiputuksessa, et lääkäri haluu tehdä lisää kokeita. Leukkarit on lähteny nousuun taas ja nyt mä vasta huolissani olenkin. Ei enää, pliiiiiis! Hb edelleen alle viitteen. CRP on onneksi ihan olematon, alle 0,3. Semmosta...

Nyt vois olla se pyykkikone kova juttu. Jos nyt heti laitan niin se on valmis varttia ennen ku Mari lähtee. Hmm... Joo. Pai!

Vapaa! Väliaikaisesti.

Se tunne kun ekaa kertaa kolmeen viikkoon sun kädes ei oo kanyylia. Se otettiin pois kun huomenna pitää laittaa uus... Jännittää jo valmiiksi. Siel on yks hoitaja, jonka oon jo kahdesti nähny yrittävän kanyylia. Ekaa rouvaa se pisti 4 kertaa ennen ku pyysi toisen hoitajan ja tänpäiväistä 3 kertaa. Toinen hoitaja sai molemmilla kerroilla ekalla yrityksellä. Ja tää kyseinen pistelijähoitaja on vissii huomenna yksin töis 😖 Mut ainakin mä pääsen tänään suihkuun ilman pusseja ja teippejä!

Sanoin hoitajalle pahoinvoinnista ja siitä ettei Primperan (pahoinvointilääke) auta. Se kertoi lääkärille ja lääkäri oli sanonu et se pitää ottaa ennaltaehkäisevästi eikä oikein oo muita vaihtoehtoja kuin se. Sit sanoin et sairaalassa sain Ondansetronia ja se auttoi (tosin sairaalassa oli käytössä eri antibiootti, mut sitä en jaksanu mainita). Sain sit yhden tabun sitä kokeiluun ja nyt musta tuntuu et se toimii! Huomenna saan vissiin sitten reseptin. Huomenna myös labrat, PVK ja CRP. Varooksi.

Potilasasiamies soitti ja sillä oli pari pientä viilausehdotusta mun valitukseen, semmosia käytännön asioita kuten allekirjottaa ja merkitä henkilötunnus myös liitteisiin jos ne joutuu erilleen jossain vaiheessa. Muuten kehui et hyvin on otettu kaikki huomioon ja kerrottu. Postitan ton sit varmaan perjantaina, et mun hoito on ohi ennen ku se on perillä 😁

Kävin aamulla puntarissa. 5,2kg lähteny painoo tän sairastelun, eli vajaan 4 viikon aikana. Se on enää kilo niin ollaan tavoitteessa, tosin tää ei ollut se suunniteltu laihdutustaktiikka ollenkaan. Nyt pitää enää keksiä millä ne sais pysymäänkin poissa. Muutenkin pitäis vähä käydä joka päivä kävelemäs tai tehdä jotain muuta järkevää, et pääsee joskus kuntoon koiria varten. 1200 askelta tuli eilen, se on aika vähän se. Tosin tänään on tullut sen verran jo tähän aikaan mennessä, kun kävin kaupassa ja apteekissa ja jätin auton vähän kauemmas ulko-ovesta.

Mä murehdin eilen mun kauas kadonnutta joulumieltä. Samalla valitin Facessa kun tekis mieli joulutorttuja mut en jaksa leipoo ja kun Liisa kävi Lidlissä niin ne oli loppu. Sisko pyysi ystäväänsä, mun kaveri tavallaan myös, etsimään mulle torttuja ja niinpä se illalla oli oven takana neljän tuoksuvaisen tähtösen kera. Siitä tuli tosi lämmin ja kiitollinen olo, ihan jouluinen kerrassaan 💗 Mä ajattelin sitten, että se joulu sieltä tulee, tein mä valmisteluja tai en, joten miksei vois vaan henkisesti asennoitua siihen ilman koristeluja sun muita. Voi kai niin tehdä?

Mä sain vihdoin älyvaa'an huijattua tunnistamaan itteni! Tarvi vaan monena päivänä käydä sitten kun on vähän laittanu suuhunsa jotakin, et painoa olis tippunu vähemmän kuin onkaan, niin nyt se pääsi jo 400gramman päähän todellisuudesta! Eli huomenna jos käyn ottaan aamupainon niin sit pitäis olla FitBitin ajan tasalla. Jee!

Mä aloin etsiä joulunpunaista kaulaliinaa. Jos laitan jonkun söpön mekon aattona päälle, niin en halua arpista kaulaani esille. En muutenkaa oo kauheen innoissani sen esittelemisestä, odotan innolla pakkasia et saa yötä päivää, sisällä ja pihalla pukeutua paksuun kaulahuiviin 😂 Laitan kuvan tänne sit kun haavat on kokonaan ummessa. Leikkaushaavassa on vielä noin sentin mittianen rupi ja trakarihaava on ihan auki vielä about 1,5-2 sentin matkalta.

Nyt kun huono olo on poissa, vois laittaa jotain safkaa. Tietäis vaan et mitä. Oliskohan se sitten broileripastapäivä tänään? Vai risotto.. Se olis helpompi. Perunat ja nakkisoosi saa odottaa, kun äiti osti lihanakkeja ja ne ei oo hyvii. Jauhonakit kunniaan!

Kirjanpitäjältä tuli sähköposti. En vielä edes avannut sitä, en millään jaksaisi, mut kai se on pakko. Sen verran tosta ponnahdusikkunasta lukasin et tilinpäätöstä tämä koskee. Huoh...

Joo, nyt meni ajatukset ihan umpisolmuun. Taidan ottaa pienen välipalan, keittää lisää kahvia ja lukea sen spostin. Ja varata labra-ajan, voisin pyytää sen pahoinvointilääkkeen reseptinkin jo tänään ja.... Kaikkee. Hei!

Ei toimi

Keskiviikkona Olanzapiiniannosta laskettiin lisää, eli 15->10mg. Sen jälkeen nukkuminen on ollu ihan mahdotonta, tai ainakin nukahtaminen. No, eilen ajattelin et syön tota 15mg:aa kunnes tää tiputusrumba on ohi, en mä jaksa sinne herätä jos nukahdan vasta aamuyön puolella. Eilen otin 15mg ja kappas, sain silti ottaa Opamoxin ennen kun Nukku-Matti vaivautui saapumaan vieraisille. Sen jälkeen uinuinkin sitten kuin pieni possu puoli kymppiin asti ja meinas tulla kiire.

Massu ei vieläkään ole ihan normaali. Eilen oksensin vain kerran ja yön nukuin hyvin, mutta nyt taas myllästää. Valitin ehtoolla kakssuuntasten ryhmäs, et mitä vitun pahaa mä oon kenellekään tehny ansaitakseni tän kaiken. Tuntuu että mua nyt rankaistaan jostain, mut kun en tiedä mistä. En olisi millään jaksanut haavapesullekaan, mutta niin vain kuitenkin sain ne uudelleen pakettiin. Alkavat näyttää jo tosi hyvältä, en tiedä onko mulla keskiviikkona sielä kontrollissa mitään näytettävää enää. Ei tos leikkaushaavas ees tarvisi enää pitää sidosta, mut kun se on niin susiruma, että tykkään tosta valkosesta lapusta enemmän.

Pihalla tulee ihan kaatamalla vettä. Miten mieltä ylentävä keli! Onneks ei oo koiria nyt.. Muutenkin oon ollut tyytyväinen etten vielä ottanut niitä kotiin, kun oon iltaisin niin väsynyt et meen jo kasilta sänkyyn ja aamuisin nukuttaa niin että en ehtisi niitä hoitaa ennen kun pitää tiputukseen lähteä. Huomenna otetaan PVK ja katotaan onko se hemoglobiini lähteny nousuun, voisko sieltä löytää syyn tälle uupumukselle. Sehän siis oli aika matalalla vielä kun sairaalasta lähdin.

Mua vaivaa. Nyt mä tiedän, et mä olisin voinu vammautua tai kuolla tuohon tautiin. Silloin kun kävin sillä hoitajalla, niin se sanoi että paise on aina keskussairaalan asia. Siitäkin kai olis jo voinu arvata että se on vakavaa. Kuitenkin kun lauantaina se paise löydettiin, kaikki yritti vaan tyynnytellä mua. Kysyin lääkäriltä siinä vaiheessa kun alettiin valmistella Tampereelle lähtöä, että kuolenko mä. En kuulemma. Kysyin, et voiko se puhjeta tai jotain, ei kuulemma. Sit se sanoi, et se on niin syvällä sielä omissa oloissaan et ei oo hätää et leviäis mihinkää.

Sit ne sanoi et mut nukutetaan jo ennen lähtöä ja lähden saattajan kera. Siitä olis jo voinu päätellä et se on oikeesti vakavaa. Sunnuntaina kun heräsin teho-osastolta, olis kai pitäny hälytyskellojen soida. Ei soinu. Mä en pystyny liikkuun, puhuun tai hengittään, mut olin aika varma et mulla ei oo mitään hätää. Pikkuhiljaa asiat alkoi selvenemään. Se leikkaus oli kestänyt 1,5h ja ollut vaikea. Paise oli kilpirauhasen ja päänvaltimon välissä ja niin kiinni nielurisassa, että sekin piti poistaa samalla.

Tapasin monia lääkäreitä ja tosi monia hoitajia. Yhdeltä hoitsulta kysyin, et olisinko mä voinu kuolla, niin se sanoi, et olisin kyllä soittanut ambulanssin siinä kohtaa kun henkeä olis alkanu ahdistaa. Okei, eli hengitysteiden tukkeutuminen olis ollu suurin ongelma. No ei, yks lääkäri sanoi, että se olis ihan hyvin voinut levitä aivoihin ja sit ei olis ollu kivaa.

Lähdin terveyskeskukseen ihan perus kurkkukivun takia ja palasin 2,5 viikkoa myöhemmin kera tiedon, et mä voisin olla nyt vammainen tai kuollut. Leikkauskin olis voinu mennä paljon huonommin kun mitä meni. Mä tunnen itseasiassa yhden ihmisen, jonka nielurisaleikkauksessa oli mokattu ja äänihuuli kärsinyt, puhuu silleen hassusti hinkumalla. Sit kun vielä oli kaikkia noita tärkeitä juttuja siinä paiseen lähellä, niin mitä tahansa olis voinu tapahtua. Kirurgiaki olis voinu vaikka väsyttää siinä aamuyön tunteina.

Ihan hirveetä ajatella, mitä kaikkee olis voinu tapahtua, mut oikeestaan mä pääsin aika helpolla. Tavallaan. Viikkoa myöhemmin kun heräsin sieltä teholta hengityskoneessa, aloin jo pärjätä ilman lisähappeakin. Yhdessä viikossa paljon edistystä. Sairaalajakso olis jäänyt paljonpaljon lyhyemmäksi ilman tota trakeostomiaa, se oli kaikista pitkäaikaisin ongelma. Kipujakin on ollu noin 2000x vähemmän kuin mitä vois luulla.

Mun täytyy tunnustaa yks asia. Mulla oli sielä sairaalassa lääkelistalla Oxynorm, eli vahva opiaattikipulääke, tarvittaessa. Burana ja Panadol jatkuvana. Ihan totta, mä olisin kyl pärjännyt ilmankin, mutta kun se opiaatti sielä listalla oli, niin välillä esitin kipiämpää ku oonkaa ja pyysin saada sen. Ihan vaan koska se oli kivaa. Niitä myydään kovalla rahalla viihdekäyttöön pimeästi ja mä sain niitä ihan vaan pyytämällä ilmaseksi. Tai no, sairaalamaksuun sisältyvästi. Sielä Tampereella ennen trakarin poistoa ja vähän sen jälkeenkin mulla kyllä oli ihan aikustenoikeesti kipuja, mutta Seinäjoella ei enää juurikaan...

Mut kun miettii, et jos mä olisin ihan oikeesti tarvinnu niitä, niin olis ollu paskempi homma. Sielä Tampereella lääkelistalla oli 5-10mg kerralla ja max. 40mg vuorokaudessa. Kun pääsin Seinäjoelle ja lääkäri kattoi mun listaa, niin se vähän leikkas sitä. Vähän. 5mg kerralla ja max. 10mg vuorokaudessa. Kertaakaan en kyllä ottanut maksimiannosta missään kohtaa. Teho-osastolla sain Fentanyyliä suoneen ja se vasta kivaa olikin. Semmonen leijuva olo ja kivut unohtui kyllä ihan täysin. Paljoakaan en kyllä siitä ajasta muista, mut ehkä se on osittain hyväkin juttu.

Nyt pitäis päättää mitä sitä laittais ruuaksi vai keittäiskö vaan lisää kahvia. Mun on suunnilleen siitä asti kun sain luvan syödä, tehny mieli perunaa ja nakkikastiketta 😂 Värkit kyllä löytyis, kun vaan jaksais. Yks vaihtoehto on spagettikastike tuosta ylijääneestä tortillajauhelihasta tai sit ihan mun suosikkia eli broileripastaa. Se kahvi kyllä houkuttelis kans. Hmm...

Tulipas taas tekstiä. Innostuin. Nyt vois lähtee tyhjäämään tiskikoneen ja kattoo sit sitä ruokaa. Pai!

Loistavaa

Oksennustauti olikin just se mikä multa tästä puuttui. Koko yö meni vessas ravaamiseen.. En edes kuullu ekaa herätystä mut onneksi mulla on varasuunnitelmana toinen puol tuntii ennen kun pitää lähteä tiputukseen. Siitä selvisin ihan kunnialla vaikka olo oli huono vielä aamullakin. Ja vähän vieläkin.

Tänään tulee täyteen 3 viikkoa ilman röökiä! Ainut korvike sähkörööki ja siinäkin seos joka sisältää vain 4mg nikotiinia per ml. Eikä sitä edes mee kovin hirveenkauheenmahdottomasti. Mulla on keskiviikkona kontrollikäynti sairaalassa ja ravitsemusterapia, niin samalla reissulla käydä vähän täydentämässä nestevarastoa.

Ei tullut vielä eilisessäkään postissa sairaalalasku. Odotan sitä niin innolla! Eiku oikeesti, haluun tietää paljon se on. Tonnin pintaan uskoisin, mut jos se on enemmän niin sit on asiat vähän huonosti. Joka tapauksessa joulu jää mun osalta tänä vuonna väliin lukuunottamatta kummilasten lahjoja. Niitäkään en hommannu itte, äiti ne osti ja mä maksan sille takasi. Ei jaksa, ei huvita.

Puhutaanko taas vähä syömisestä? Se on ollut vähän heikkoa. Silloin ennen sairaalaan menoa kurkku oli niin kipeä, ettei pystynyt syömään. Sinä lauantaina söin yhden suklaavanukkaan ja senkin oksensin ulos. Leikkausten jälkeen oli viikon kielto laittaa suuhunsa yhtään mitään ja siitä letkuravinnosta mulle tuli huono olo. Elin siis aika pitkälti nesteytyksen varassa ensimmäisen sairaalaviikon. Huomattavaa, lopetin röökinpolton samana päivänä kuin syömisen.

Sit kun sain luvan syödä, kaikki maistui paskalta. Nehän sanoo et makuaisti paranee kun lopettaa röökin ja niin siinä todellakin kävi. Kaikki maut banaanijugurtista lähtien oli ihan uskomattoman voimakkaita! Ensimmäinen sairaalaruoka joka mun eteen kannettiin, oli keitettyjä perunoita ja kanaa tomaattikastikkeessa. Yritin kyllä syödä, tai ainakin maistoin kaikkea, mut ne maut ihan räjähti suuhun! Iltapalaksi samana päivänä sain leipää ja kiskaasin sen tietenkin väärään kurkkuun. Ja syvälle! Onneksi hoitaja oli lähellä, mä ihan oikeesti meinasin tukehtua. Sen seurauksena mut siirrettiin nestemäiseen ruokavalioon.

Mä oon aina inhonnu sosekeittoja. Pinaattikeitto on ainut joka menee, mut sielä tarjoiltiin jotain kinkku-bataatti- tai parsakaalisoppaa, toinen toistaan hirveämpiä luomuksia. Mä elin toisen sairaalaviikon 1-2 jugurtilla päivässä + se nesteytys. Välillä join semmosia kaloripommeja, pieniä juomia joissa paljon kaloreita, proteiineja ja osassa oli kuitujakin. 0-1 semmosta päivässä. Seinäjoelle siirron jälkeen päätin maistaa yhtä soseluomusta ja laattahan siinä lensi, eli syömättömyys jatkui. Niitä jugurtteja edelleen, kunnes sitten viime viikon torstaina sain luvan siirtyä jälleen kiinteään ruokaan! 😊

Se helpotti sen verran, että aamu- ja iltapalaksi sekä ruuan kanssa sai leipää. Lämmin ruoka ei kelvannut vieläkään. Myös hajuaisti on voimistunut ja kaikki haisikin pahalta. Ensi mä katsoin sitä ruokaa. Jos se näytti syötävältä, mä haistoin sitä. Jos se tuoksuikin syötävältä, maistoin, mutta yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat, joina ihan oikeesti söin. Täs vaihees mut oli jo irrotettu tippaletkusta, eli ressi siitä että oikeesti pitäis syödä, kasvoi vaan. Minkä sille voi et juuri mitään ei saa alas.

Nyt kotona saa itse määrittää ruokalistan ja kotiutumispäivänä kaupasta valikoin mun suursuosikkeja. Eilen laitoin sit tortilloja ja se oli varsin epämiellyttävä kokemus se. Täytteeksi maustettua jauhelihaa, creme fraichea, sipulia, salaattitomaattikurkkupaprikaa, salaatinkastiketta ja ananasmurskaa. Iiiiihan liikaa makuja! Tänään söin, niin jätin sipulin ja salaatinkastikkeen pois, se vähän helpotti. En silti saanut ees kahta tortillaa alas, kun olo vieläkin vähän heikko yön oksentamisen jäljiltä.

Yhteensä sairaalassa vietetyn 18 päivän aikana painoa lähti 4kg. Se johti siihen, et mun älyvaaka ei enää tunnistanu mua 😂 Yritän kyllä syödä, äskenkin kiskaisin välipalaksi proteiinirahkan.  Liikkua pitäis ettei kilot tuu takasi, mut kunto ei vielä kestä. Katotaan sit kun haavat on kunnossa, tai sit joskus. Ens viikon aikana olis tarkotus koirat ottaa kotiin, eli silloin viimeistään. Okei, se siitä aiheesta.

Olanzapiinin laskeminen lisää ei tunnu järin hyvältä. Keskiviikkona se tiputettiin ja sen jälkeen nukkuminen on ollut aika mahdotonta, tai ainakaan nukahtaa ei meinaa millään. En tiä pitäiskö syödää sitä 15mg:aa kunnes tää tiputus loppuu. Olis pakko nukkua et jaksaa aamulla nousta ja lähteä. Kuulostais ihan suunnitelmalta.

Sen muistutuksen terveyskeskukseen lähetin eilen sähköpostilla potilasasiamiehelle. Se lupas soittaa mulle maanantaina et mitä on mieltä. Jännittää. Taidan hoitaa ton tiputusrumban loppuun ennen valittamista kuitenkin, tuntuu vähän hassulta ottaa palvelua vastaan talosta josta on valittamassa 😁 Mut vaikka sen teenkin, niin enhän mä mitenkään voi vältellä teekoota loppuikääni.... Paitsi tietenkin muuttamalla toiselle paikkakunnalle, mikä ei nyt kyllä juuri ole suunnitelmissa.

Jees, eiköhän siinä taas yhdelle päivää olis, vaikka asiaahan mulla riittäis. Voin jatkaa tästä sitten huomenissa, heips!

Paluu arkeen

Alkaa pikkuhiljaa sujua. Olin eilen niin reipas kun vaan voi olla rasittamatta itteään liiaksi. Sain firman asioita hoidettua, lähetin pari sähköpostia ja kirjoitin pitkän pätkän tekstiä aiheesta muistutus terveyskeskukseen sen toiminnasta. Syöminen on alkanut sujua nyt kun saa itse määrittää ruokalistan, vaikka äitin safkoja eilen söinkin. Nukahtaminen on vaikeeta Olanzapiinin laskun jälkeen, mutta pärjäsin eilen ilman tarvittavia. Heräämisestäkään ei meinannut tulla mitään.

Ahdistaa se teekoohin meno. Vilkuilen koko ajan kelloa ja se lähestyy uhkaavasti. En ees tiä mikä siinä on niin paha, eihän se oo ku puol tuntii istumista siellä, mut silti. Ensi sen piti olla selvä homma et kotisairaanhoito tulee tiputtamaan sen mulle, mut sitten seuraavana päivänä se ei yhtäkkiä enää onnistunutkaan. Pyllystä. Mut sain sentään alkuperäisen 3x päivässä -suunnitelman muutettua yhteen kertaan.

Tänään antibiootin lisäksi ohjelmassa on käydä apteekissa, soittaa pari puhelua, Mari tulee klo 12, pyykkiä pitäis pestä, ruokahuolto suunnitella, haavat hoitaa ja tiskikone tyhjätä. Siinä vois olla taas tarpeeksi yhdelle päivää.

Tästä tuli nyt vähän tynkä. Häiritsee inspiraatiota tuo kellon tuijotus ja ajatukset on niin sekava möltti ettei sieltä oikeen saa mitään järkevää ulos. En tiä miks mä sovin sen tiputuksen aamuun, olisin ihan hyvin voinu sanoa tulevani vaikka kahdelta. Nyt pitää sit ruveta pukeutumaan ja muuta, eli heippa!

No joo

Mä kirjotin viimeksi lauantaina 17.11. Että mulla on lääkäripäivystykseen aika. Mähän sitten menin sinne. Pika-CRP +200, suu ei meinannu aueta, koko kaula kipiä ja se yli 39 kuumetta. Se konsultoi vielä varooksi toista lääkäriä, mut Seinäjoelle keskussairaalaanhan siitä sitten lähtö tuli.

Sielä alettiin tutkia. Se CRP oli oikeesti 365, verenpaine 105/50 jne.. Eka lääkäri kopeloi ja tutki, sit keuhkokuviin joissa ei näkyny mitään. Sit pään ja kaulan TT-kuvaus ja kohta tultiin sanomaan et tästä tuli nyt Tampereen reissu. Mut laitettiin tehovalvontaan kiinni jokaiseen laitteeseen jonka ne keksi ja kyseltiin jatkuvasti et ahdistaako hengitystä. Se olikin ainut vaiva mitä mul ei ollut. Mä yritin kysellä mitä nyt tapahtuu, niin kaikki oli sillee et ei oo mitään hätää, et sieltä kuvista löytyi paise joka pitää leikata, mut ei oo vaarallista. Mut siirrettiin toiseen huoneeseen ja laitettiin uneen.

Sunnuntaiaamuna kun mä heräsin, yritin nousta istumaan mut se ei onnistunu. Hoitaja tuli sanomaan et älä yritä nousta. Yritin kysyä et mis mä oon, mut ei tullu ääntä. Hoitaja selitti et mä oon Taysissa teho-osastolla, mut on leikattu ja mulle on tehty trakeostomia, minkä takia mä en pysty puhuun. Pieni paniikki. Sain jotenkin hoitajalle viestittyä et voisko soittaa mun äitille ja kertoo et oon hengis. Äiti oli tuijottanu puhelinta koko yön...

Maanantaina mut irrotettiin hengityskoneesta lisähapen varaan. Maanantai-iltana mut siirrettiin teholta osastolle. Tiistaina mitkään arvot ei ollut laskusuunnassa, CRP yhä yli 300, kuume yli 39, leukkarit yli 15 etc.. Uudet TT-kuvat ja uus leikkaus. Se pirulainen oli kasvanut takasi. Keskiviikkona trakariin vaihdettiin se henkitorven sisälle tuleva osa, minkä ansiosta pystyin jo vähän puhelemaan tahtiin sana viikossa. Alkoi hengästyttää jos yritti sanoa kaks sanaa vetämättä välillä henkeä.

Siitä alkoi sitten toipuminen. Mä en saanut syödä tai juoda suun kautta mitään ja mulle tuli huono olo siitä letkusafkasta. Mä elin ekan sairaalaviikon pelkästään suolasokerivedellä joka tipan kautta meni suoneen. Trakari poistettiin perjantaina, leikkaushaavan dreenit lauantaina ja sunnuntaina aloin jo pärjätä ilman lisähappea. Mulla oli lupa syödä, mutta mikään ei maistunut. Mikään. Söin sen vajaan viikon 1-2 jugurttia päivässä väkisin ja pahaa teki.

Taas oltiin jo maanantaissa. Veriviljelystä selvisi mikä bakteeri oli aiheuttaja ja se oli tosi havinainen ja vaikeehoitonen. Actinomyces Graevenizii ja toisesta viljelystä tuli vielä Streptococcus Milleri. Hoitona 4vko suonensisäinen antibiootti 4x päivässä, josta siis reilu viikko oli mennyt jo, 19pv jäljellä. Sen jälkeen tabletteja 3x päivässä kunnes puoli vuotta tulee täyteen. Mut siirrettiin Tampereelta takaisin Seinäjoelle jatkohoitoon.

Sain oman huoneen infektio-osastolta. Nenämahaletkun oksensin ulos ensitöikseni ja luojan kiitos lääkäri seuraavana päivänä päätti ettei sitä enää asenneta takaisin. Siinä sitä sitten opereltiin syömistä nestemäisellä ruokavaliolla, ne kantoi naaman eteen toinen toistaan hirveämpiä sosekeittoja ja iltapalaksi mannavelliä. Elin edelleen jugurtilla ja sellasilla kaloripommeilla, lisäravinnejuomilla joissa reilusti energiaa ja proteiineja.

Sain luvan kiinteeseen ruokaan ja kuinka olinkaan ikävöinyt leipää! Yritin mä vähän muutakin syödä huonolla menestyksellä. Perjantaina mut siirrettiin korva-, nenä-, ja kurkkutautien osastolle ja sain luvan alkaa suihkutella haavoja suihkussa. Siitä asti oon pessyt ne päivittäin.

Tiistaina ne meinas kotiuttaa mut, mut mä sain semmosen vuosisadan ahdistuskohtauksen. Mä vaan itkin, kurkkua kuristi ja oikeen mitään en saanu sanotuksi. Pelotti. Liikaa avoimia asioita ja huoletti oma jaksaminen, haavojen hoito, kivut, koirat, ruokailut, sairaalamaksut... Kaikki. Vielä sekin että olis pitäny teekoos ravata 3x päiväs antibiootilla. Mulla kävi henkinen ensiapu-ihminen sairaalakirkosta juttelemas ja sain 2 Diapamia niin olo vähän helppas.

Keskiviikkona antibiootti vaihdettiin pitkävaikutteiseen, joka tarvii tiputella vaan kerran päivässä. Mulla kävi sosiaalihoitaja ja sain raha-asioihin vähän selkoa. Kaikki hyvin, olin ihan valmis kotiin. Apteekin ja kaupan kautta psykiatrin vastaanotolle ja Olanzapiinia vähennettiin lisää. Äiti siivoili vähän ja sen jälkeen alkoi yksinolemisharjoitukset. Pesin haavat, laitoin ruuan ja kaikki ihan jees. Tarvittavat piti ottaa et sai unta, mut sen jälkeen nukuin hyvin.

Nyt on paljon asioita hoidettavana. Aion tehdä valituksen terveyskeskuksesta hoidon viivästymisen vuoksi, mistä aiheutui pitkä sairaalajakso ja tuo trakeostomia, mistä jää kosmeettinen haitta. Jos nielemisvaikeudet ei mee ohi niin siitäkin. Firman asiat on ihan retuperällä, niihin pitää keskittyä vielä tänään.

Iloisempia uutisia. Tuli postia KELAlta ja mulle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.2.2019 alkaen! En sekuntiakaan uskonut että sitä tällä ikää mulle annettais, mut toisin kävi. Sitä ollaan sitten ihan virallisesti eläkeläisiä! Sain kortinkin, nyt tulee aleja 😁 Harmi et mä en käy uimahalleis enkä matkustele junilla. Lisäksi mä oon laihtunut melkein 4 kiloa! Nyt pitää vaan yrittää pitääkkin ne poissa.

Jees, nyt on viimeiset reilu pari viikkoa käyty läpi, niin mä lähden tiputukseen, antibiootin teekoosta hakemaan. Kivaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa! Heipat 😊