Jotainjotainjotain. Tyhjää lyö päässä. Olin eilen aika reipas, labran ja tiputuksen lisäksi kävin kirjanpitäjällä allekirjottelees papereita ja sit jouluostoksilla. En toki ostanu muuta ku koirille luut pukinpussiin ja kinkun. Jotaki sapuskaa millä täs ny vois jouluun asti pärjätä. Sit Liisan kans asennettiin mun korvikset, kaikki 12, paikoilleen ja sekottelin sähköröökiin nestettä. Illalla viä ysin jälkeen yks ihana miespuolinen ihminen tuli "kaffille". Lainausmerkeissä, koska sitä kahvia ei koskaan kukaan keittänyt.
Nukahtamisesta ei taas meinannu tulla mitään, mut heräämisestä vielä vähemmän. Nousin puol 10 ja melkeinpä suoraa sängystä lähtö tiputukseen. Akuutilla toimii hommat sillee aiva hyvin, kun antibiootin tiputtua painoin hoitajahälytysnappia ja kesti vartti ennen ku tultiin ottaan pois sitä. Siinä ajas joku mummeli olis jo heittäny henkensä. Kaikella kunnioituksella. Se olikin nyt sitten ihan viimeinen kerta tuota lajia, huomenna alkaa pillerien popsinta.
Tänään 4 viikkoa tulee täyteen edellisestä röökistä. On menny ihan yllättävän hyvin. Jotenki ei osaa edes kaivata sitä että pääsis 1-2 kertaa tunnis tonne pakkaseen paleleen. Sähköröökin nestettä menee paljon, mut eiköhän sekin siitä joskus tasaannu.. 5 viikkoo edellisestä dokaamisesta. Eikä tunnu missää. Tänään olis hyvät mahikset vetää ihan kunnon kännit, kun on ne kummitädin juhlat ja sielä on booli tarjolla. Kyytikin on, iskän avovaimo kysyi et menisinkö sen kanssa, joten mikäs siinä.
Siivota olis pakko. Koirat tulee huomenna kotiin ja haluisin paikat kuntoon ennen sitä. Pyykkiä olis kakski koneellista pestävänä. Imuroitavaa ei nyt oo ku ei oo koiria ja äiti on täälä siivonnut sillä aikaa kun olin sairaalassa. Ei oikeen siis oo muuta ku tiskiä, roskaa ja tavaroiden paikoilleen kantamista. Alottaminen tihkasee aika raakasti vain nyt. Päiväsaunan ajattelin laittaa, ekaa kertaa viiteen viikkoon löylyihin nyt kun haavat on kunnossa ja kanyyli poissa. Sit pitäis miettiä et meikkaako, mitä sitä laittais päälleen jne.. Kynnet lakata. Paljon olis tekemistä ja aikaa 5h ennen ku kyyti on pihas.
Mä oon jo vähän edistynyt. Trakarihaava on edelleen peitossa ja pysyykin vielä toistaiseksi, mutta leikkausarpi on ollut näkyvissä siitä saakka kun eilen tulin kotiin. Sen on siis nähnyt Liisa ja tämä mies, sekä kaikki joihin törmäsin tiputusreissulla tänään. Ei se niin paha ole. Tosi siisti suora viilto, aika syvä ja punainen, mut vois olla paljon pahempikin. Lisäksi se jää tonne kaulan ja leuan taipeeseen niin että se ei sieltä ihan suoraa hyppää silmille. Tai niin mä ainakin ittelleni nyt uskottelen. 😁
Mä tein eläinsuojeluilmon kesällä tyypistä, joka ei vienyt koiraansa eläinlääkäriin vaikka olis ollu aihetta. Tietysti ensi sanoin tyypille et vie nyt helvetti toi lääkäriin, mut se vaan viittas kintaalla. Valvontaeläinlääkäri kävi kattomas sielä ulkona olevaa koiraa ja jätti postilaatikkoon lapun et se tarvitsee välitöntä hoitoa, et ottaa yhteyttä häneen numeroon .... Se tyyppi tietää kyllä et tein ilmon, en salaillut mitekään ja kun luki ton lapun niin huusi mulle et "sä tapoit mun koiran!". Eipä siinä, meni muutama päivä ilman et se teki asialle mitään ja sit se ittekki tajus et se koira on tosi huonossa kunnossa ja lopetti sen. End of the story.
No ei, ei se oo viä loppu. Tää tyyppi on semmonen äitin ikäinen mies, joka on ollu "rakastunu" muhun vuosikaudet. Vähän epätoivoinen. Mä oon jonkin verran sen kans kaveerannu, mut sopivalta etäisyydeltä. Se pyysi mua jouluksi sen luo ja sanoin et meen äitille. Sit se yritti soittaa mulle la-su yönä joskus puoli viiden mais. Heräsin, mut en vastannu, en sairaalassa kesken unien jaksanu kuunnella känniselostusta siitä suuresta rakkaudesta. Sen jälkeen tuli viestiä et "mee nussimaan niitä narkkareita saatanan vaNmaanen koirantappaja". (Mun kaverilistalla on muutama narkkari.) En vastannu.
Seuraavana viikonloppuna la-su yönä tuli viesti et "oikeesti mä haluun nussia sua ihan vitusti mut en saa sanottua". En vastannu. Keskiviikkona se lähetti mulle jonku Fingerporikuvan. Hehheh. Kuvan valvontakamerastaan, kun oli sieltä Espanjasta käsin todennu et täälä on lunta. Hei, mulla on ikkuna. Sit "Kiukus?" en vastannu. Siitä lähtien se on pommittanu viesteillä, se lähettää kuvan aina kun se liikkuu ja saapuu uuteen paikkaan. Kuva joka ikisesta safka-annoksesta jonka se saa naamansa eteen. Mä en oo vastannu mitään yhteenkään viestiin.
Mä en todellakaan aio puhua sille yhtään mitään, ennen ku se pyytää polvillaan anteeksi ja katuu syntymäänsä sekä rukoilee armoa. En ehkä senkään jälkeen, mut saisinpa hyvät naurut.
Nyt alkais olee kaffit juotuna ja sit pitäis tehdä jotain järkevää. Jos vaikka roskat ja tiskit, sit se sauna. Sounds like a plan! Pai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti