Oksennustauti olikin just se mikä multa tästä puuttui. Koko yö meni vessas ravaamiseen.. En edes kuullu ekaa herätystä mut onneksi mulla on varasuunnitelmana toinen puol tuntii ennen kun pitää lähteä tiputukseen. Siitä selvisin ihan kunnialla vaikka olo oli huono vielä aamullakin. Ja vähän vieläkin.
Tänään tulee täyteen 3 viikkoa ilman röökiä! Ainut korvike sähkörööki ja siinäkin seos joka sisältää vain 4mg nikotiinia per ml. Eikä sitä edes mee kovin hirveenkauheenmahdottomasti. Mulla on keskiviikkona kontrollikäynti sairaalassa ja ravitsemusterapia, niin samalla reissulla käydä vähän täydentämässä nestevarastoa.
Ei tullut vielä eilisessäkään postissa sairaalalasku. Odotan sitä niin innolla! Eiku oikeesti, haluun tietää paljon se on. Tonnin pintaan uskoisin, mut jos se on enemmän niin sit on asiat vähän huonosti. Joka tapauksessa joulu jää mun osalta tänä vuonna väliin lukuunottamatta kummilasten lahjoja. Niitäkään en hommannu itte, äiti ne osti ja mä maksan sille takasi. Ei jaksa, ei huvita.
Puhutaanko taas vähä syömisestä? Se on ollut vähän heikkoa. Silloin ennen sairaalaan menoa kurkku oli niin kipeä, ettei pystynyt syömään. Sinä lauantaina söin yhden suklaavanukkaan ja senkin oksensin ulos. Leikkausten jälkeen oli viikon kielto laittaa suuhunsa yhtään mitään ja siitä letkuravinnosta mulle tuli huono olo. Elin siis aika pitkälti nesteytyksen varassa ensimmäisen sairaalaviikon. Huomattavaa, lopetin röökinpolton samana päivänä kuin syömisen.
Sit kun sain luvan syödä, kaikki maistui paskalta. Nehän sanoo et makuaisti paranee kun lopettaa röökin ja niin siinä todellakin kävi. Kaikki maut banaanijugurtista lähtien oli ihan uskomattoman voimakkaita! Ensimmäinen sairaalaruoka joka mun eteen kannettiin, oli keitettyjä perunoita ja kanaa tomaattikastikkeessa. Yritin kyllä syödä, tai ainakin maistoin kaikkea, mut ne maut ihan räjähti suuhun! Iltapalaksi samana päivänä sain leipää ja kiskaasin sen tietenkin väärään kurkkuun. Ja syvälle! Onneksi hoitaja oli lähellä, mä ihan oikeesti meinasin tukehtua. Sen seurauksena mut siirrettiin nestemäiseen ruokavalioon.
Mä oon aina inhonnu sosekeittoja. Pinaattikeitto on ainut joka menee, mut sielä tarjoiltiin jotain kinkku-bataatti- tai parsakaalisoppaa, toinen toistaan hirveämpiä luomuksia. Mä elin toisen sairaalaviikon 1-2 jugurtilla päivässä + se nesteytys. Välillä join semmosia kaloripommeja, pieniä juomia joissa paljon kaloreita, proteiineja ja osassa oli kuitujakin. 0-1 semmosta päivässä. Seinäjoelle siirron jälkeen päätin maistaa yhtä soseluomusta ja laattahan siinä lensi, eli syömättömyys jatkui. Niitä jugurtteja edelleen, kunnes sitten viime viikon torstaina sain luvan siirtyä jälleen kiinteään ruokaan! 😊
Se helpotti sen verran, että aamu- ja iltapalaksi sekä ruuan kanssa sai leipää. Lämmin ruoka ei kelvannut vieläkään. Myös hajuaisti on voimistunut ja kaikki haisikin pahalta. Ensi mä katsoin sitä ruokaa. Jos se näytti syötävältä, mä haistoin sitä. Jos se tuoksuikin syötävältä, maistoin, mutta yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat, joina ihan oikeesti söin. Täs vaihees mut oli jo irrotettu tippaletkusta, eli ressi siitä että oikeesti pitäis syödä, kasvoi vaan. Minkä sille voi et juuri mitään ei saa alas.
Nyt kotona saa itse määrittää ruokalistan ja kotiutumispäivänä kaupasta valikoin mun suursuosikkeja. Eilen laitoin sit tortilloja ja se oli varsin epämiellyttävä kokemus se. Täytteeksi maustettua jauhelihaa, creme fraichea, sipulia, salaattitomaattikurkkupaprikaa, salaatinkastiketta ja ananasmurskaa. Iiiiihan liikaa makuja! Tänään söin, niin jätin sipulin ja salaatinkastikkeen pois, se vähän helpotti. En silti saanut ees kahta tortillaa alas, kun olo vieläkin vähän heikko yön oksentamisen jäljiltä.
Yhteensä sairaalassa vietetyn 18 päivän aikana painoa lähti 4kg. Se johti siihen, et mun älyvaaka ei enää tunnistanu mua 😂 Yritän kyllä syödä, äskenkin kiskaisin välipalaksi proteiinirahkan. Liikkua pitäis ettei kilot tuu takasi, mut kunto ei vielä kestä. Katotaan sit kun haavat on kunnossa, tai sit joskus. Ens viikon aikana olis tarkotus koirat ottaa kotiin, eli silloin viimeistään. Okei, se siitä aiheesta.
Olanzapiinin laskeminen lisää ei tunnu järin hyvältä. Keskiviikkona se tiputettiin ja sen jälkeen nukkuminen on ollut aika mahdotonta, tai ainakaan nukahtaa ei meinaa millään. En tiä pitäiskö syödää sitä 15mg:aa kunnes tää tiputus loppuu. Olis pakko nukkua et jaksaa aamulla nousta ja lähteä. Kuulostais ihan suunnitelmalta.
Sen muistutuksen terveyskeskukseen lähetin eilen sähköpostilla potilasasiamiehelle. Se lupas soittaa mulle maanantaina et mitä on mieltä. Jännittää. Taidan hoitaa ton tiputusrumban loppuun ennen valittamista kuitenkin, tuntuu vähän hassulta ottaa palvelua vastaan talosta josta on valittamassa 😁 Mut vaikka sen teenkin, niin enhän mä mitenkään voi vältellä teekoota loppuikääni.... Paitsi tietenkin muuttamalla toiselle paikkakunnalle, mikä ei nyt kyllä juuri ole suunnitelmissa.
Jees, eiköhän siinä taas yhdelle päivää olis, vaikka asiaahan mulla riittäis. Voin jatkaa tästä sitten huomenissa, heips!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti